Hei käräjäläiset
Kommentteja lähinnä kesämökkiläiskeskusteluun...
En ole lakiasiantuntija, mutta käsittääkseni YVA-laki säädettiin koskemaan
suuria ympäristöä muuttavia hankkeita, joiden vaikutukset ulottuvat
laajalle. Metsäalalla tällaisia voisivat olla laajat ojitushankkeet ja
erittäin laajat hakkuut, eli lakia sovelletaan metsiin hyvin harvoin.
YVA-prosessi on raskas useine kuulemis- ja raportointivaiheineen. Täten
parempi ratkaisu metsänhoidon erilaisten tavoitteiden yhteensovittamiseen
on osallistava monitavoitteinen metsäsuunnittelu, jota mm. Metsähallitus jo
toteuttaa.
Osallistavuus tarkoittaa sitä että kaikki kenen etuja suunnitelma koskee,
saavat sanoa mielipiteensä ja monitavoitteisuus sitä että muutkin kuin
puuntuotannon edut otetaan huomioon. Yksittäisten hakkuuhankkeiden haittoja
tällainen suunnittelu ei tietenkään poista.
Rantametsiä ei nykyisin yleensä parturoida kokonaan vaan jätetään
suojavyöhyke sekä maisemallisista että vesiensuojelusyistä. Toiminnasta voi
valittaa metsä- ja ympäristökeskukseen. Yksi ratkaisu kesämökkiläiselle
lähiympäristön suojeluun olisi ostaa kerralla sen verran suuri tontti että
ympäröivät hakkuut eivät haittaa, tai vanhaan tonttiin lisämaata.
Metsämaata pitäisi saada hintaan 1-2 mk/neliö eikä rantaviivastakaan voi
nykyisin periä suoraan tonttimaan hintaa, joka voi olla jopa 50-100
kertainen, koska enää ei ole yleistä hajarakennusoikeutta.
Laissa on mainintoja naapurien toisilleen aiheuttamista haitoista ja jos
katsoo haitan olevan suuri, voi hakea vaningonkorvausta. Kuitenkin
jonkinasteinen sietämisvelvoite laissa myös on, niin ettei esimerkiksi
haitaksi katsota normaalin maa- ja metsätalouden vesistöille aiheuttamaa
vähittäistä kuormitusta.
... ja suojeluverkoston riittävyyteen.
On selvää että nykyinen metsänhoito on paljon muuttanut metsäkuvaamme
luonnontilasta, joka vallitsi joskus ennen ihmisten tuloa Suomeen, ja ehkä
aika pitkälle vielä saamelaisaikana. Ehkä suurin ongelma lajien kannalta on
juuri Palomäen mainitsema vanhojen metsäkuvioiden pirstoutuminen. Vanhojen
kuusikoiden kaatamista suositellaan Etelä-Suomessa siksi että niissä on
paljon tyvilahoa, joka melko nopeasti tuhoaa puuaineen kuusen tyveltä
alkaen eikä puu sen jälkeen enää kelpaa sahatukiksi.
Tutkijoiden nykykäsitys on kai aika pitkälle sellainen että
suojelualueverkosto sinänsä ei riitä lajien suojeluun vaan sen lisäksi
talousmetsienkin on täytettävä tietyt laatuvaatimukset. Työtä tarvitaan
sekä suojelualueverkoston täydentämiseksi että talousmetsien laadun
parantamiseksi uhanalaisten eliöiden kannalta. Nykyiset metsänhoito-ohjeet
ja nk. alue-ekologinen suunnittelu vievät tähän suuntaan. Metsähallitus ja
yhtiöt toteuttavat jo ae-suunnittelua joka on sekin monitavoitteista
suunnittelua. Ideana on suunnitella suurempi alue kerralla, jolloin voidaan
paremmin huolehtia suojelusolmujen lisäksi niistä siimoista niiden välillä.
Ongelmaksi yksityismailla tulee yhden omistajan alueen pienuus. Jos jollain
metsänomistajalla on tavallista talousmetsää, josta haluttaisiin muodostaa
ekokäytävä, pitäisi jotenkin korvata se, että hän ei voi hakata metsäänsä
ja samaan suunnitelmaan osallistuva naapuri voi.
Terveisin Anneli Jalkanen
Metsänhoidon tutkija ja harrastaja
Espoo
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.