Etusivu

Kirjatyö (25.11.1999 - Juhani Artto) Turun Kauppakorkeakoulun Mediaryhmä vietti 10-vuotispäiväänsä tähyilemällä pitkälle tulevaisuuteen. Kuusi puhujaa vyörytti suuren määrän sekä lähimenneisyyttä ja nykytilannetta koskevia tutkimustuloksia että tulevan kehityksen arvioita. Tilaisuus osoitti, että Suomessa viestintäalan tutkijat, yritykset ja työmarkkinajärjestöt harjoittavat hedelmällistä yhteistyötä. Suomalaisen viestintäteollisuus ei kulje kohti tulevaisuutta selkä edellä, eikä laput silmillä.

Hansaprintin varatoimitusjohtaja Timo Ketonen perusteli seikkaperäisesti uskoaan printtimedian vahvan aseman säilymiseen. Painotuotteiden osuus koko viestintäteollisuuden liikevaihdosta on nyt 71 prosenttia. Sähköisen viestinnän rynnistys on nostanut sen osuuden 21 prosenttiin. Talenneviestinnän osuus on hivuttautunut 8 prosenttiin.

Ennusteissa on tärkeällä sijalla käsitys, jonka mukaan sähköinen media ei horjuta printtimedian ylivoimaa mainostajien ja ilmoittajien houkuttelijana. Takavuosien uhkakuvat eivät ole toteutuneet. Suomessa television osuus mainosmarkoista on viime aikoina jopa laskenut ja tv-tarjonnan pirstaloituminen lukuisille kanaville lupaa uusia hankaluuksia kaupallisten tv-yhtiöiden mainosten hankkijoille.

Ketosen mukaan lehtitalojen uudet netti-ilmoitusosastot osoittavat, että printtimedian julkaiseminen ei ole tietoverkkojenkaan aikakaudella heikkous, vaan päinvastoin hyvä lähtökohta kilpailussa mainostajista. Hän viittasi Alma Mediaan, joka haalii kiinteistöilmoituksia sähköisellä Dime-palvelullaan, ja Helsingin Sanomien ja sen eräiden yhteistyökumppanien (TS, ESS) Oikotie-verkkopalveluun, joka on startannut näyttävästi asunto-, auto- ja työpaikkailmoitusten markkinoilla.

Perinteiset lehtikustantamot ovat ympäri maailmaa jo laajentaneet toimintaansa sähköiseen viestintään ja muuttuneet monimediataloiksi. Se on luonut selkeän perustan painotuotteita valmistavien yritysten jatkuvuudelle.

Mikään itsestäänselvyys printtimedian pärjääminen ei kuitenkaan ole. Pelkästään sen korkeat jakelukustannukset sähköisiin jakelutapoihin verrattuna pakottavat varovaisuuteen tulevaisuuden ennusteissa.

Ketonen hahmotteli kehityksen vaihtoehtoja esittelemällä eurooppalaisten tutkijoiden yhteistä arvioita. "Yllätyksettömässä" skenariossa Euroopan printtimedian liikevaihto kasvaa vuosina 1998-2008 noin 97 miljardista eurosta (579 mrdmk) 110 miljardiin euroon. "Painaminen jyllää yhä" -vaihtoehto tuottaa 125 miljardin euron liikevaihdon, mutta "Verkosto"-skenarion toteutuminen laihduttaa printtimedian 85 miljardiin euroon.

Kilpailukyvyn turvaaminen vaatii
jatkuvaa koulutusta ja hyviä työehtoja

Työmarkkinajärjestöjen edustajat käsittelivät puheenvuoroissaan työvoimakysymyksiä.

Liittosihteeri Pekka Lahtinen varoitti siitä, että graafisen teollisuuden ansiotason vaatimaton kehitys heikentää alan rekrytointimahdollisuuksia. Miesten palkat ovat jääneet 1990-luvulla alle teollisuuden miestyöntekijöiden keskiarvon ja naiset ovat ansiovertailussa nyt tasoissa muiden teollisuusalojen naistyöntekijöiden kanssa.

Koko alan yhteiseksi haasteeksi hän nimesi työkykyä ylläpitävän toiminnan ja täydennyskoulutuksen. Lahtinen totesi, että nykyään jo 45-vuotiaat ovat aika hyljeksittyjä työntekijöitä, vaikka heillä on eläkeikään 20 vuotta. "Siihen ajanjaksoon pitää mahtua vielä monta koulutusrupeamaa", hän vaati.

Alan ammattikoulutus muuttuu vuonna 2001 niin, että 120 opintoviikon kokonaisuuteen sisältyy kuuden kuukauden "työssä oppimisen" jakso. Lahtinen kehotti paneutumaan sen tarjoamiin mahdollisuuksiin vakavasti. Ratkaisevaa on, että nuoret saavat harjoittelukaudellaan myönteisen kuvan yritysten suhtautumisesta työntekijöihinsä ja koko alan tulevaisuudesta.

Myös johtaja Lauri Norvio Graafisen Teollisuuden Liitosta odottaa paljon pakolliselta työssä oppimisen jaksolta. "Se on yrityksille loistava rekrytoinnin väline", hän luonnehti.

Norvio oli kuitenkin huolestunut siitä, että teknisille aloille pyrkivien määrä on vain puolitoista, kaksi kertaa suurempi kuin aloituspaikkojen määrä. Käsi- ja taideteollisuuden oppilaitoksissa suhde on kymmenkertainen, hoiva-aloilla viisinkertainen ja kaupallis-hallinnollisilla aloilla kolminkertainen.

Kahden viime vuoden aikana uusien työntekijöiden rekrytointi on ollut vaikeinta uusmediassa. Myös myynti- ja markkinointihenkilöstöstä sekä painajista on ilmennyt pulaa, ilmenee tuoreesta selvityksestä, jota Norvio esitteli.

 
Ulkomaisten painotuotteiden
osuus kasvaa Suomen markkinoilla

Turun Kauppakorkeakoulun Mediaryhmässä työskentelevä yhdysvaltalainen professori Robert Picard kiinnitti huomiota painotuotteiden ulkomaankaupan kehitystrendeihin. Hänen mielestään ne vaativat Suomen graafiselta teollisuudelta nopeita vastauksia.

Vakavin oire on tuontituotteiden osuuden kasvu Suomen markkinoilla. Se osoittaa kotimaisen teollisuuden kilpailukyvyn puutetta, Picard korosti.

"Kilpaileva tuonti on padottava vuodessa, kahdessa, sillä muuten asiakkaat tottuvat ostamaan Suomen markkinoilla tarvitsemansa palvelut ulkomaisilta yrityksiltä", hän perusteli.

Vuosikymmenen alussa tuontituotteiden osuus oli runsaat neljä prosenttia, mutta viime vuonna jo lähes kymmenen prosenttia. "Elleivät suomalaiset kehitä tehokkaita vastatoimia, osuus nousee lähivuosina 15 prosenttiin."

Picard jätti avoimeksi, mistä kasvava tuonti pääasiallisesti johtuu. Hän arveli, että syynä voi olla suomalaisyritysten kustannusrakenne tai markkinoinnin heikkous. Käyttämätön tuotantokapasiteetti on ongelmien eräs vakava oire.

Yhteenveto vuosien 1992-1998 tuonnista osoittaa, että moni EU-maa on vahvistanut asemiaan Suomen painotuootemarkkinoilla. "Suomen graafinen teollisuus ei ole hyödyntänyt EU-markkinoiden tarjoamia markkinoita", Picard päätteli.

Lisää seminaarista:

• Turun mediaryhmän johtaja Antti Paasio: Suuruuden ekonomia ja verkoston ekonomia ovat uuden vuosikymmenen menestyjän malleja
• Erikoistutkija vuoden 2009 yrityksestä: "Asiakasohjautuvat tiimit tukevat asiakkaiden markkinointiviestintää"