paluu

Euromaiden Kreikka-apu silmänlumetta

Euromaiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston Kreikalle lupaama hätärahoitus tuskin ratkaisee Kreikan suunnattomia velkaongelmia. Luvattu laina ainoastaan viivyttää Kreikan totuuden hetkeä – ja antaa yksityiselle pääomalle lisää aikaa vetäytyä maasta.

Euromaat ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ovat luvanneet lainata Kreikalle yhteensä 45 miljardia euroa, jos Kreikan markkinaehtoinen rahoitus käy mahdottomaksi.

Luvattu hätälaina ei ole kuitenkaan kädenojennus Kreikalle, vaan ennemmin ylivelkaisen maan rahoittajille, kuten muiden euromaiden pankeille ja eläkerahastoille.

Hätälaina ei torju Kreikkaa uhkaavaa vararikkoa, vaan ainoastaan lykkää totuuden hetkeä. Sen sijaan todennäköisen vararikon lykkääminen antaa Kreikan yksityisille rahoittajille lisää aikaa vetää omat rahansa turvaan.

Näin tylyyn arvioon Kreikan tilanteesta ja näkymistä on päätynyt Kansainvälisen valuuttarahaston entinen pääekonomisti ja yhdysvaltalaisen MIT-korkeakoulun nykyinen talousprofessori Simon Johnson yhdessä tutkijakumppaninsa Peter Boonen kanssa.

Keskiviikkona saman kauhunäkymän Kreikalle – ja varsinkin maan rahoittajille – maalasi maailman tunnetuimpiin kuuluva suursijoittaja George Soros.

Kreikassa toistuu Argentiinan kriisi

Kreikan tilanne muistuttaa Johnsonin ja Boonen mukaan pahaenteisen paljon Argentiinaa ennen maan talouden luhistumista vuonna 2001.

Samaan tapaan euromaiden ja IMF:n Kreikalle tarjoama hätälaina muistuttaa Argentiinan ennen luhistumistaan saamaa rahoitustukea – joka ei sekään kyennyt estämään maan vararikkoa.

Argentiinan hallitukset tekivät koko 1990-luvun vuosi vuodelta raskaammin alijäämäisiä budjetteja ja näin paisuttivat valtion velkataakkaa ja uuden velkarahoituksen tarvetta.

Samaan aikaan maan talouden ulkoinen tasapaino heikkeni voimakkaasti. Keskuspankki ylläpiti väkisin peson kytköstä Yhdysvaltain dollariin, joten selvästi Yhdysvaltoja nopeampi inflaatiovauhti ei heikentänyt pesoa vaan maan kilpailukykyä.

Lopulta vuonna 2001 rahoitusmarkkinoiden luottamus Argentiinan julkiseen talouteen romahti. Pääoma alkoi paeta maasta, korot alkoivat nousta jyrkästi, ja pian Argentiinan valtio ei saanut markkinoilta lisää lainaa enää millään hinnalla.

Argentiinan valtion vanhojen velkakirjojen omistajat kärsivät pahimmillaan noin 90 prosentin tappioita. Sen koommin Argentiinan valtiolla ei ole ollut asiaa kansainvälisille rahoitusmarkkinoille.

Argentiinan virheet toistuvat

Kreikan vertaaminen 2000-luvun alun Argentiinaan ei ole pelkästään pahaenteistä, vaan se on karmeaa.

Johnson ja Boone sanovatkin suoraan, että Kreikka poikkeaa Argentiinasta oikeastaan vain yhdessä suhteessa: kaikki sen julkisen talouden ja rahoitusaseman tunnusluvut ovat vielä kaameammassa kunnossa kuin Argentiinalla ennen romahdusta.

Argentiinalla oli julkista velkaa vähän yli 60 prosenttia ja valtiontalouden alijäämää vähän yli kuusi prosenttia maan vuotuisesta bruttokansantuotteesta. Kreikan on julkista velkaa pitkälle yli sata prosenttia ja budjettialijäämää pitkälle yli kymmenen prosenttia bkt:sta.

IMF pönkitti Argentiinaa useilla tukirahoituspaketeilla ilman riittävän tehokkaita keinoja puuttua maan talouden keskeisiin ongelmiin, kuten julkisen talouden jatkuvaan ja pahenevaan alijäämäisyyteen saati peson dollari-kytkökseen.

Johnsonin ja Boonen mukaan IMF käytännössä rahoitti Argentiinan ongelmien pitkittämistä ja kasvattamista. Nyt euromaat ja IMF ovat heidän mukaansa vaarassa tehdä saman virheen Kreikassa.

Hätälaina kasvattaa Kreikan velkataakkaa

Kreikalle luvattu 45 miljardin euron rahasumma kattaa kuluvan vuoden jäljellä olevasta rahoitustarpeesta suurimman osan, mutta ei koko lainatarvetta. Eivätkä tämänvuotiset rahoitustarpeet ole kuin alkua velkakierteelle.

Tällä viikolla eli lainalupauksen jälkeen Kreikan valtion alle vuoden mittaiset markkinakorot ovat laskeneet, mutta vuotta pidemmät korot ovat osin jopa nousseet.

Keskiviikkona kaikki Kreikalle noteeratut yli kahden vuoden mittaiset markkinakorot olivat kuuden ja seitsemän prosentin välissä, eli tuntuvasti viittä prosenttia korkeammalla.

Suurpankkien ja analyysiyhtiöiden markkinakatsaukset muistuttivat hyvin pian euromaiden lainalupauksen jälkeen, että Kreikalle luvattu laina on liian kallis muuttaakseen oleellisesti maan toivotonta rahoitusasemaa.

Kreikka joutuu maksamaan euromaiden lupaamasta 30 miljardin lainasta noin viisi prosenttia. IMF tarjoaa omaa 15 miljardin euron lainaosuuttaan ilmeisesti hieman matalammalla korolla.

Viisikin prosenttia on niin korkea korko, että Kreikalle tarjottu hätälaina ennemmin kasvattaa kuin keventää maan velkataakkaa.

Velkakierre on jo käynnissä

Johnsonin ja Boonen laskelmien mukaan viiden prosentin korko on ehdottomasti liikaa maalle, joka on ennestään korviaan myöten veloissa ja jonka pitäisi kattaa velkojensa rahoituskustannukset laman jyrkästi supistamista verotuloista.

Keskeinen ongelma Kreikassa on se, että maan julkisen talouden menot ovat tuntuvasti tuloja suuremmat. Taantuman – tai Kreikassa suoranaisen laman – aikana tuo alijäämä on pelkästään kasvanut.

Maalla on velkaa liian paljon ja lisäksi julkisen talouden kasvava alijäämä paisuttaa velkaa kiihtyvällä vauhdilla. Velanhoitomenot kasvavat pelkkää velan kasvua jyrkemmin, kun Kreikalta vaadittavat korot ovat nousseet voimakkaasti.

Johnson ja Boone laskevat, että Kreikan julkinen velka kasvaa nykymenolla vuoden 2012 loppuun mennessä peräti 150 prosenttiin maan bkt:stä. Jos tuon velkamäärän rahoituskustannus on keskimäärin kuusi prosenttia, kuluu Kreikalta tuolloin pelkkiin rahoituskuluihin lähemmäs kymmenen prosenttia vuotuisesta bkt:sta.

Korkoihin kuluva summa on pois Kreikalta itseltään, sillä suurin osa koroista on pulitettava saksalaisille, ranskalaisille ja muille ulkomaisille pankeille sekä muille pääosin kansainvälisille rahoittajille.

Mahdoton urakka jää tekemättä

Keskeinen syy Kreikan taloustilanteen toivottomuuteen on Johnsonin ja Boonen mukaan se, että julkisen talouden tasapainottamiseksi tarvittavat toimet ovat yksinkertaisesti liian mittavia onnistuakseen taantumassa.

Kreikan pitäisi kyetä supistamaan julkisen talouden menoja ja kasvattamaan tuloja yhteensä 13 prosentin verran suhteessa maan bruttokansantuotteeseen, jotta julkinen velka ja velanhoitokulut vakiintuisivat edes vuonna 2012.

Tuossakin tapauksessa velka siis kasvaisi sietämättömän suureksi, mutta räjähdysmäinen kasvu olisi ehkä estettävissä.

Velkakierteen pysäyttäminen on jo luultavasti liian myöhäistä. Johnsonin ja Boonen laskelmien mukaan tavoite karkaa melkoisen varmasti pelkästään siitä syystä, että julkisen talouden kiristykset kutistaisivat voimakkaasti maan muutenkin taantuman runtelemaa taloutta.

Julkisen talouden tasapainottamiseksi tarvittavat toimet ovat niin mittavia ja niiden välittömät talousvaikutukset taantumassa niin tuhoisia, että ne ovat luultavasti poliittisesti mahdottomia.

Pelastusrenkaan todellinen tarkoitus

Jos Kreikan julkinen talous on samassa tai vielä pahemmassa jamassa kuin Argentiinan julkinen talous oli ennen vuoden 2001 romahdusta, miksi euromaat ja IMF toistavat saman virheen kuin IMF Argentiinassa?

Johnson ja Boone aavistavat, että euromaiden ja IMF:n lupaama hätärahoitus ei olekaan pelastusrengas Kreikalle, vaan paremminkin Kreikan rahoittajille.

Kreikan lähemmäs 300 miljardin euron julkisesta velasta suurin osa on velkaa ulkomaisille rahoittajille, kuten muiden euroalueiden pankeille, eläkerahastoille ja sijoitusrahastoille. Pankkien kautta myös euroalueen keskuspankki EKP on suuri Kreikan rahoittaja.

Kreikan julkisella ja yksityisellä taloudella on yhteensä ulkomaista velkaa peräti 190 miljardia euroa. Suurin osa tuosta velasta on velkaa muiden euromaiden pankeille.

Todennäköisesti muita euromaita on kannustanut Kreikan pönkittämiseen silkka pelko. Jos Kreikka kaatuu, on euromailla sylissään uusi pankkikriisi.
Kreikan tukeminen estää ketjureaktiota

Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n tilastojen mukaan velkaisimpien euromaiden suurimpia rahoittajia ovat Saksan ja Ranskan pankit. Pankkien kokonaisriskit ovat pelkkää suhteellisen pientä Kreikkaa verrattomasti mittavampia.

Kreikan kaatumisesta muut euromaat luultavasti selviäisivät, eikä Kreikkaakin pienempi Portugali olisi sekään mahdoton haaste. Mutta Espanja onkin jo aivan toisen luokan riski.

Pelkästään Kreikan valtion luottoja muiden EU-maiden pankeilla on taseissaan BIS:n mukaan vajaan 200 miljardin euron arvosta. Mutta jos mukaan lasketaan Kreikan lisäksi Portugalin ja Espanjan valtioille myönnetyt luotot, paisuvat saatavat melkein tuhanteen miljardiin euroon. Espanja-riski on yli 630 miljardia euroa.

Kreikan mahdollinen – ja siis Johnsonin ja Boonen mukaan todennäköinen – vararikko olisi omiaan säikäyttämään pääoman pakoon myös seuraavaksi velkaisimmista euromaista, Portugalista ja Espanjasta.

Juuri tuon ketjureaktion ja siitä mahdollisesti seuraavan pankkikriisin torjunta on ilmeisesti euromaiden ja IMF:n tärkein syy Kreikan pönkittämiseen.

Taloussanomat 15.4.2010