Tiedotteet:
Kulttuuritoimijat voivat vaikuttaa | Epätyypillinen opas - kannet | AEK ry:n kuntasektorin neuvottelija | Yliopistojen kanditutkinnot | EU:n Kulttuuri2000 hakukierros | KVTES - sopimusasiaa | Festivaalit ja talous

Työpaikat:
Metsästysmuseon johtaja
Projektityötä Purnussa
Amanuenssi Suomen Valimomuseoon
Paperikonservaattorin sijaisuus
Valokuvaajan toimi

Koulutus ja kurssit

Tiedotteet

Palkkalaskuri jäsenkanavalla

AEK:n nettisivujen jäsenkanavalla on kesästä alkaen palvellut palkkalaskuri, jonka avulla saat kätevästi tietää oman alasi palkkatason. Laskuri laskee keskipalkat ja fraktiilit AEK:n jäsenrekisterin jäsenmaksutietojen perusteella ja sen aineisto päivitetään kaksi kertaa vuodessa.

Laskuri laskee palkat ammattinimikkeen, sukupuolen, työnantajasektorin ja alueen mukaan tai näitä yhdistelemällä. Voit esimerkiksi laskea yksityisellä sektorilla työskentelevien naiskielenkääntäjien keskipalkan. Määriteltyyn ryhmään on kuitenkin osuttava vähintään kymmenen henkeä. Tätä pienemmän ryhmän palkkaa laskuri ei tietosuojasyistä kerro.

Huomaa, että laskurin kertoma palkka ei ole suositus, sillä moni AEK:lainen ala on vielä palkkakuopassa.

AEK:n jäsenet pääsevät rekisteröitymään netin jäsenkanavalle pääsivun kautta osoitteessa www.aek.fi.

Kulttuuritoimijat voivat nyt vaikuttaa eurooppalaisen kulttuuriyhteistyön tulevaisuuteen

Euroopan komissio on avannut julkisen kuulemisen eurooppalaisen kulttuuriyhteistyön tulevaisuudesta. Kaikille avoin julkinen kuuleminen järjestetään Kulttuuri 2000 -ohjelman päätyttyä eli vuoden 2006 jälkeen käynnistyvän kulttuurin toisen puiteohjelman suunnittelun tueksi. Sekä kulttuuriorganisaatiot että yksittäiset kulttuuritoimijat voivat osallistua kuulemiseen 10.7.2003 saakka.

"Komissio on kiinnostunut etenkin kulttuuritoimijoiden kokemuksista ja odotuksista eurooppalaiselle kulttuuriyhteistyölle tulevaisuudessa" suunnittelija Ulla Nyberg Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksesta CIMOsta toteaa. Kulttuuritoimijat voivat kertoa mielipiteensä ja siten vaikuttaa tulevaan kulttuurin puiteohjelmaan vastaamalla online-kyselylomakkeeseen, joka tullaan julkaisemaan komission Europa-palvelussa osoitteessa http://europa.eu.int/comm/culture/eac/consult_pub_en.html

Samasta verkko-osoitteesta löytyy myös kuulemisasiakirja, jossa käydään läpi nykyistä ohjelmaa sekä kerrotaan tarkemmin kuulemisprosessista. Euroopan unionin ensimmäinen kulttuurin puiteohjelma, Kulttuuri 2000, jatkuu nykyisessä muodossaan vuoden 2004 loppuun asti. Komissio on juuri tehnyt Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen ohjelman jatkamisesta muuttumattomana kahdella vuodella. Ehdotuksen mukaan eurooppalaista kulttuuriyhteistyötä rahoitettaisiin jatkovuosina 2005-2006 yhteensä 69,5 miljoonalla eurolla.

Lisätietoja: Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO | Kulttuuri 2000 -yhteyspiste - suunnittelija Ulla Nyberg, puh. (09) 7747 7082, ccp@cimo.fi - http://www.cimo.fi

Komission kuulemisasiakirja: http://europa.eu.int/comm/culture/eac/consult_pub_en.html

Komission lehdistötiedote Kulttuuri 2000 -ohjelman jatkosta (16.4.2003): - http://europa.eu.int/comm/press_room/index_en.htm

Kulttuuri 2000 on Euroopan yhteisön puiteohjelma, josta tuetaan kansainvälisiä taiteen ja kulttuurin yhteistyöhankkeita. Ohjelman piiriin kuuluvat kaikki taiteen alat ja kulttuuriperintö, elokuvaa ja televisiota lukuun ottamatta. Hankejärjestäjinä voivat olla monenlaiset kulttuuriorganisaatiot kaikista ohjelmaan osallistuvista maista (EU:n jäsenmaat, ETA-maat, kymmenen Keski- ja Itä-Euroopan maata, Kypros ja Malta). Kulttuuri 2000 -ohjelman kokonaisbudjetti viidelle toimintavuodelle on 167 miljoonaa euroa.

Kulttuuri 2000 -ohjelmasta on vuosina 2000-2002 tuettu yli 700 kulttuurihanketta ja -tapahtumaa. Ohjelman suomalaisosallistuminen on ollut aktiivista; yli sata suomalaista kulttuuriorganisaatiota on osallistunut Kulttuuri 2000 -hankkeisiin.

Ohjelman viimeinen varsinainen hakukierros käynnistyy komission mukaan touko-kesäkuussa. Haku umpeutuu todennäköisesti lokakuussa. Lisätietoja sekä opastusta hakemuksen tekemiseen saa Kulttuuri 2000 -ohjelman kansallisena yhteyspisteenä toimivasta Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksesta CIMOsta.

Aino Kivelä
Tiedotustoimittaja / Publications editor CIMO
Kansainvälisen henkilövaihdon keskus
Centre for International Mobility
Hakaniemenkatu 2, PL 343
00531 Helsinki
Finland
Puh./Tel. +358-(0)9-7747 7688

Olen Akavan erityisalojen keskusliitto AEK ry:n kuntasektorin neuvottelija tulevan sopimusneuvottelukierroksen ajan.

Neuvottelijan määräaikaista tointa hoidan virkavapaalla omasta tehtävästäni Kuopion kaupungilta. Kuopiossa  perustoimeni on Neulamäen lähikirjaston kirjastonjohtaja, josta tehtävästä olen ollut osittain vapautettuna pääluottamusmiestehtävän vuoksi. Pääluottamusmiehenä edustan n. 600 Kuopion kaupungin palveluksessa olevaa akavalaista työntekijää. Edustettavista ryhmistä suurimpia ovat lastentarhanopettajat, sosiaalityöntekijät, lääkärit ja kirjastonhoitajat.

Ammattijärjestötyössä olen ollut mukana 1980-luvun lopulta lähtien ensin Kirjastonhoitajaliitossa ja järjestöjen yhdistymisen jälkeen Kuntien asiantuntijat KUMULA ry:n toiminnassa. Tällä hetkellä olen KUMULA ry:n hallituksen jäsen ja varajäsenenä AEK:n kunnan neuvottelukunnassa.

Neuvottelutilanne

Työ- ja virkaehtosopimusten voimassaolo päättyy 31.1.2003. Valmistautuminen uusien sopimusten solmimiseen on aloitettu työmarkkinakentällä. Työtekijäjärjestöjä edustavat keskusjärjestöt Akava, SAK ja STTK ovat kukin vuorollaan ilmaisseet tavoitteitaan. Samoin keskusjärjestöjen jäsenjärjestöjen mielipiteitä olemme saaneet lukea lehdistöstä. Perinteiseen tapaan työnantajapuolen järjestöt ovat toppuutelleet liiasta toiveikkuudesta palkankorotusten suhteen. Akavan tupo-tavoitteet julkistettiin syyskuun alussa.

Sopimusneuvotteluja käydään monella tasolla. Maan hallitus pyrkii tulopoliittisen sopimuksen solmimiseen työntekijä- ja työnantajakeskusjärjestöjen kesken. Sopimusaloittain kokoontuvat erilaiset työryhmät tarkastellen työnantajan ja järjestöjen yksityiskohtaisia neuvottelutavoitteita.

Kuntasektorin sopimusneuvotteluja käydään sopimusaloittaisissa työryhmissä (Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus KVTES, Kunnallinen opetusalan virka- ja työehtosopimus OVTES, Lääkärisopimus LS, Teknisten sopimus TS ja Tuntipalkkaisten työehtosopimus TTES).  Valtaosa AEK:n kuntasektorin työntekijöistä kuuluu KVTES-sopimuksen piiriin.

Virka- ja työehtosopimustekstin kehittämiseksi tehdään työryhmätyötä sopimusneuvottelujen yhteydessä. Ammattijärjestöillä on tavoitteita sekä sopimustekstejä että hinnoitteluliitteitä koskien. Sopimustekstejä koskevat ns. tekstikysymykset tarkoittavat mm. KVTES-sopimuksessa yleisiä määräyksiä palkkauksesta, työajasta, lomista, perhevapaista, luottamusmiesten asemasta ym. Hinnoitteluliitteitä kehitetään tarkastelemalla liitteiden hinnoittelukohtien määrittelyjä.

Neuvottelutavoitteet

AEK:n sisällä sektorikohtaisia (kunta-, valtio ja yksityissektori) neuvottelutavoitteiden määrittely aloitettiin viime talven aikana. Kuntasektorin tavoitteet on määritetty AEK:n kunnan neuvottelukunnassa. Tavoitteet koostuvat palkkatavoitteista, työelämän ja hinnoittelun kehittämisestä.

AEK:n kunnan neuvottelukunnan palkkatavoite on oikeudenmukainen reaalinen korotus palkkoihin. Eli käytännössä sama korotus kuin muillekin aloille, jos päädytään tupo-sopimukseen. Yleiskorotuksen lisäksi haetaan erillistä palkkatason korjaamista kahdelle ryhmälle. Toisaalta korottamista vaativat korkeasti koulutetut mutta tehtäviinsä nähden alipalkatut alat. Tämä oli edellisellä sopimuskierroksella ns. "koulutuspalkkaerän" kohderyhmä. Toinen ryhmä on esimies- ja asiantuntija-alat, joiden palkkaus on Kuntien palkkatasoselvityksen, ns. KUNPAS-selvitys, mukaisesti jäänyt kunta-alalla jälkeen muista työmarkkinoista.

Työelämän kehittämisessä tavoitteena on mm. esimies- ja itsenäisessä asiantuntija-asemassa olevien työaikojen selkiyttäminen ja työajan seurannan tehostaminen. Joustavia työaikamalleja halutaan edelleen hyödyntää mm. työaikapankkia ja vuorotteluvapaata kehittämällä.

Hinnoitteluliitteiden kehittämisen pitkäaikainen keskeinen tavoite on oma sopimus johtavassa ja itsenäisessä asiantuntija-asemassa oleville työntekijöille. Kulttuurialan hinnoittelussa tavoitellaan vaativien asiantuntijatehtävien huomioimista hinnoittelussa.

Kiertoartikkeli
Liittolehtien vapaasti käytettävissä
Teksti: Heikki Liede

Yliopistoihin kaavailuilla kandidaatintutkinnolla tulisi olemaan eräitä opiskeluun ja liikkuvuuteen liittyviä myönteisiä vaikutuksia. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä ja tarkasti ennakoitavissa.

Erityisenä vaarana tulisi olemaan kandidaatintutkinnon mahdollinen yleistyminen varsinkin eräillä julkisen sektorin ammattialoilla odotettavan työvoimapulan ja julkisen talouden säästötarpeiden seurauksena. Kandidaatintutkinnon yleistyminen työelämään johtavana tutkintona hämärtäisi yliopistotutkintojen ja ammattikorkeakoulututkintojen eroa. Bolognan julkistukseen perustuva kandidaatintutkinto tulisikin suunnitella vain opiskelumotivaatiota palvelevalla ja opiskelunaikaista liikkuvuutta edistävällä tavalla.

Opetusministeriössä valmistellaan esitystä yliopistojen perustutkintorakenteen muuttamiseksi. Työryhmän on määrä jättää ehdotuksensa lokakuun loppuun mennessä.

Liikkuvuus ylikorostuu

Opetusministeriön asettama työryhmä esitti Koulutuksen kansainvälisen toiminnan strategiaa pohtineessa mietinnössään vuoden 2001 lopulla, että yliopistojen tutkintorakenne uudistetaan. Kandidaatintutkinto kestäisi kolme vuotta, ja opinnot täydentyisivät maisterintutkinnoksi kahdessa vuodessa. Tohtoriksi maisteri valmistuisi neljässä vuodessa. Tarvittavat asetusmuutokset esitetään toteutettavaksi vuoden 2002 aikana. Ehdotus pohjautuu Euroopan opetusministerien vuonna 1999 allekirjoittamaan Bolognan julistukseen, johon liittyvän toimintaohjelman avulla vuoteen 2010 mennessä on määrä luoda yhdenmukainen Euroopan korkeakoulualue.

Bolognan julistuksella on vahva yhteys opiskelijoiden, opettajien ja tutkinnon suorittaneiden liikkuvuuden lisäämiseen Euroopassa. Yhdenmukaisilla ja toisiinsa soveltuvilla tutkinnoilla sekä joustavalla koulutusjärjestelmällä uskotaan julistuksessa myös lisättävän eurooppalaisten korkeakoulujen kansainvälistä kilpailukykyä. Liikkuvuuden lisäämiseen pyritään myös yksinkertaistamalla ja helpottamalla tutkintojen vastavuoroista tunnustamista ja siten siirtymistä toisessa maassa suoritetun tutkinnon turvin työskentelemään toisessa jäsenmaassa.

Liikkuvuuden esteiden vähentäminen ja vapaaehtoisen liikkuvuuden lisääminen ovat suotavia tavoitteita. Käytettäviä keinoja on kuitenkin tarkasteltava kokonaisuutena ja punnittava monipuolisesti niiden ulottuvuuksia. Liikkuvuuden lisäämisen tavoitetta ei tule korostaa liioitellusti, kuten nykyisin usein tuntuu ja nimenomaisesti koulutusjärjestelmien yhtenäistämiseen painottuen. Koulutus-järjestelmämme ensisijaisena tehtävä on kouluttaa ammattitaitoisia osaajia kansallisille työmarkkinoillemme.

Kaksiportaisuus lisää valinnanmahdollisuuksia

Menestyvät eurooppalaiset koulutusjärjestelmät ovat jatkuvasti kehittyviä prosesseja, joille kansainvälisyys on luontevaa ja yhteydet maailmalaajuisesti jokapäiväisiä. Koulutusjärjestelmät kykenevät ottamaan oppia muiden maiden hyvistä käytännöistä ja koulutuksen erilaisista organisointitavoista. Kansallisten koulutusjärjestelmien on sovelluttava kansallisiin perusteisiin ja traditioihin, ja pidettävä koulutuksen entistä parempaa laatua pysyvänä tavoitteena.

Eurooppalaisten maiden koulutusjärjestelmien keskinäinen vertailu on mahdollista niiden yhtenäisen perusluonteen johdosta. Koulutusjärjestelmillä on kuitenkin riittävän paljon eroja, jotta niiden keskinäiseen vertailuun on perusteltua aihetta. Jos Euroopassa olisi kattavasti yhdenmukainen korkeakoulujärjestelmä se saattaisi myös vaikuttaa jäykistävästi ja vähentää rakenteiden joustomahdollisuuksia muiden kehittyneiden maanosien koulutusjärjestelmiin verrattuna.

Koulutusalalta toiselle siirtyminen toisi maisteriohjelmien yleistymisen myötä enemmän mahdollisuuksia opiskella sellaisia opintokokonaisuuksia, jotka soveltuvat odotettaviin työllistymismahdollisuuksiin ja suhdanteisiin. Horisontaalisen liikkuvuuden helpottuminen saattaa lisätä maisterinopintojen alakohtaista keskittymistä yliopistojen sisällä ja myös keskittymistä parhaat opiskelumahdollisuudet tarjoaviin yliopistoihin. Kehitys mahdollisesti suuntautuisi yliopistojen eriarvoistumiseen.

Kandidaatintutkinnolla saattaa maisterintutkinnon välitavoitteena olla opiskelumotivaatiota lisäävää vaikutusta. Toisaalta saattaa käydä niin, että motivaatio kandidaatintutkinnon jälkeisen maisterintutkinnon suorittamiseen vastaavasti vähenee.

Bolognan julistuksen mukainen tutkintorakenne saattaisi lisätä opiskelijoiden liikkuvuutta Euroopan talousalueella, mutta tuskin sanottavasti vaikuttaisi muihin maanosiin suuntautuvaan liikkuvuuteen. Suomen kannalta ainakin lähivuosina olisi tavoiteltavaa saada maahamme nykyistä enemmän ulkomaisia maisteriohjelmien suorittajia, mihin yhtenäinen tutkintorakenne tarjoaa aiempaa paremmat mahdollisuudet. Ulkomaalaisten opiskelijoiden lisääminen liittyy myös meneillään olevaan keskusteluun yliopistojen voimavaroista, vetovoimasta ja lukukausimaksuista.

Julkinen sektori vaarassa

Bolognan koulutuspoliittisella julistuksella on talous- ja työmarkkinapoliittinen lähtökohta. Sillä pyritään eurooppalaisen talousalueen vahvistamiseen edistämällä yhtenäistä työmarkkina-aluetta lisäämällä työvoiman liikkuvuutta. Julistuksen valmistelu ja käsittely on kuitenkin niin opetusministerien tapaamisissa, EU:ssa kuin kansallisestikin ollut opetus ja koulutusasiantuntijoiden johdattelema.

Bolognan julistus on kirjoitettu siten, että työelämään voitaisiin haluttaessa siirtyä jo kolmen opiskeluvuoden jälkeen. Opinnot tulisi sen mukaisesti suunnitella siten, että ne antaisivat ainakin jonkin asteiset työelämävalmiudet jo tällöin. Ylempien korkeakouluopintojen rakenne jouduttaisiin mahdollisesti toteuttamaan nykyisestä pääsäännöstä poiketen siten, että työelämävalmiuksia joudutaan opiskelemaan jo kandidaattivaiheen aikana teoriaan painottuvien opintojen sijaan.

Alakohtaisesti tulisi selvittää myös sitä, minkälaisia työtehtäviä kandidaatit pystyisivät tekemään ja miten työelämä ottaisi heidät vastaan. On muistettava, että työyhteisöjen tekemä asiantuntijatyö perustuu eri ammattiryhmien vuorovaikutukseen. Jokaisen ammattiryhmän on tiedettävä toistensa osaaminen ja pystyttävä tuomaan panoksensa vuorovaikutuksen syntymiseksi. Ylemmät korkeakoulututkinnot perustuvat pitkään kokemukseen siitä, mitä ammateilta ja ammattienväliseltä yhteistyöltä edellytetään.

Maamme väestön ikärakenteen muutos, suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen, odotettavissa oleva alakohtainen työvoimapula ja julkisen talouden jatkuva rahoitusongelma lisäävät todennäköisyyttä, jonka mukaan julkisen sektorin työvoimapulaa pyritään helpottamaan kandidaatintutkinnon suorittaneiden rekrytoinnilla. Tällaista kehitystä saattaa lisätä myös se, että odotettavissa on julkisiin tehtäviin kouluttautuneiden siirtymistä yksityisille toimialoille vastaaviin tehtäviin ja myös kokonaan muille toimialoille.

Kandidaatintutkinnon suorittaneiden siirtymisen työelämään oletetaan varsinkin kunnallishallinnossa helpottavan akuuttia työvoimapulaa ja vähentävän palkkakustannuksia. Seurauksena voidaan odottaa pyrkimystä kelpoisuusvaatimusten pysyvämpään laskemiseen ja sen myötä palkkatason ja alan arvostuksen laskemiseen. Vaarassa ovat etenkin sosiaali-, kulttuuri- ja opetusalat, joille tyypillisiä tunnuspiirteitä ovat myös niiden naisvaltaisuus ja vaatimaton palkkataso vastaaviin muihin työtehtäviin verrattuna. Kandidaatintutkinnon yleistyminen johtaisi kyseisten alojen palvelutason laskuun ja entisestään pahenevaan työvoimapulaan.

Kandidaatintutkinnon suorittaneiden opintojen jatkaminen työelämään siirryttyä tulisi olemaan ongelmallista. Kysymykset tulisivat liittymään mm. heidän toimeentuloturvaansa, jonka vaatimustaso ylittää selvästi nuorisovaiheen opiskeluajan tason. Opiskelupaikkakunnalta muutto ja perhe-elämä asettavat omat vaatimuksensa myös mahdolliselle ilta-, viikonloppu- ja etäopiskelulle. Maisterinopintojen pitkittyminen ja keskeyttäminen tulisi luultavasti olemaan yleistä.

Suhde ammattikorkeakoulututkintoihinhämärtyisi

Kandidaatintutkinnon mahdollinen yleistyminen työelämässä hämärtäisi yliopistollisen tutkinnon ja ammattikorkeakoulututkinnon keskinäistä suhdetta. Kandidaatintutkinto jouduttaisiin suunnittelemaan työelämään valmistavaksi tutkinnoksi, jolloin siitä muodostuisi ns. duaalimallin periaatteen vastaisesti ammattikorkeakoulututkinnon kaltainen tutkinto.

Suomi on allekirjoittanut Bolognan julistuksen, joten olemme sitoutuneet sen tavoitteisiin. Sen sijaan emme ole sitoutuneet noudattamaan sopimusta ehdottomasti jollakin tavalla. Toukokuussa 2002 julkistetun suomalaista ammattikorkeakoulujärjestelmääarvioineen OECD:n korkean tason työryhmän raportissa todetaan, että työryhmällä oli toisinaan tunne suomalaisen korkeakoulutahon ottavan Bolognan julistuksen liian kirjaimellisesti ja pitävän vain yhtä tulkintaa mahdollisena. Arviointiryhmä muistuttaa raportissaan, ettei Bolognan julistus ole laki.

AKAVAn KANNANOTTO YLIOPISTOJEN TUTKINTORAKENTEEN KEHITTÄMISEEN

Yliopistoihin kaavailuilla kandidaatintutkinnolla tulisi olemaan eräitä opiskeluun ja liikkuvuuteen liittyviä myönteisiä vaikutuksia. Vaikutukset ovat kuitenkin vaikeasti ennakoitavissa. Erityisenä vaarana tulisi olemaan kandidaatintutkinnon mahdollinen yleistyminen varsinkin eräillä julkisen sektorin ammattialoilla odotettavan työvoimapulan ja julkisen talouden säästötarpeiden seurauksena. Seurauksena olisi paine kelpoisuusvaatimusten ja palkkatason laskemiseen. Kandidaatintutkinnon yleistyminen työelämään johtavana tutkintona hämärtäisi yliopistotutkintojen ja ammattikorkeakoulututkintojen eroa. * Kandidaatintutkinto tulee suunnitella siten, että sen avulla voidaan motivoida opiskelua ja lisätä opiskelunaikaista
liikkuvuutta.
* Opiskeluoikeus on annettava suoraan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen, eikä kandidaatintutkinnon suorittamisella saa hidastaa opintojen etenemistä.
* Kandidaatintutkintoa ei tule suunnitella työelämään johtavaksi tutkinnoksi.

Komission antamien ennakkotietojen mukaan EU:n Kulttuuri 2000 -ohjelman seuraava hakukierros käynnistyy aikaisintaan huhtikuun lopulla. Haku koskee vuonna 2003 alkavia hankkeita. Kyseisellä hakukierroksella pääalana tulee olemaan esittävät taiteet kuten teatteri, tanssi, musiikki, ooppera, katuteatteri ja sirkustaide. Tulevalla hakukierroksella esittävien taiteiden parissa työskentelevillä on siis erityinen mahdollisuus itse toteuttaa tai osallistua alan eurooppalaiseen yhteistyöhön.

Tilaa annetaan toki myös muille ohjelma-aloille (kulttuuriperintö, kirjallisuus ja visuaaliset taiteet), jotka ovat mukana hakukierroksella arviolta hieman pienemmillä hankemäärillä.

Komissio valmistelee parhaillaan hakua koskevaa ehdotuspyyntöä. Näillä näkymin haun määräpäivä sekä yksi- että monivuotisille hankkeille olisi syyskuussa. Hakukierrokseen liittyen suunnittelemme huhtikuussa järjestettävää tietoiskua teatterin ja tanssin parissa toimiville tahoille. Tiedotamme asiasta lähiaikoina lisää.

Edellisen kierroksen tulokset huhti-toukokuussa

Kulttuuri 2000 -ohjelman edelliselle, 30.11.2001 päättyneelle hakukierrokselle komissioon saapui määräaikaan mennessä kaikkiaan yli 400 hakemusta. Kierros koski vuonna 2002 alkavia hankkeita (pääalana visuaaliset taiteet). Muodolliset kriteerit täyttäneet hanke-ehdotukset on arvioitu riippumattoman asiantuntijaryhmän toimesta ja asiantuntijoiden esitys hyväksyttävistä hankkeista on käsitelty ohjelman hallintokomiteassa. Ottaen huomioon Euroopan parlamentin käsittelyajan, hakijat voivat näillä näkymin odottaa komissiolta tietoa hakemuksen hyväksynnästä huhti-toukokuussa.

Hankevalmistelu ja kumppaninhaku

Kulttuuri 2000 -hankkeet ovat eurooppalaisena yhteistyönä toteutettavia yhteistuotantoja, kiertueita, kiertonäyttelyitä, kulttuuritapahtumia jne., jotka koskevat mm. alan ammattilaisten liikkuvuutta, täydennyskoulutusta ja tiedon- tai kokemustenvaihtoa. Nyt on hyvä aika miettiä, onko teillä lähiaikoina viriämässä yhteisiä projekteja muiden ohjelmaan kuuluvien maiden kanssa. Erityisesti suunnitteluvaiheeseen kannattaa panostaa, sillä korkeatasoiset hankkeet perustuvat useimmiten huolelliselle valmistelulle, selkeille rajauksille sekä realistisille ja toteuttamiskelpoisille suunnitelmille. Myös ohjelman keskeinen vaatimus yhteistyökumppaneiden ja yhteisrahoituksen varmistamisesta saattaa vaatia oman aikansa.

Sopivien yhteistyötahojen löytämiseksi suosittelemme Cultural Contact Points -yhteyspisteiden kumppaninhakutietokantaa (ks. osoite alla), joka toimii eurooppalaisesta yhteistyöstä kiinnostuneiden tahojen kohtaamispaikkana.

Tarkempia tietoja projekti-idean sopivuudesta Kulttuuri 2000 -ohjelman luonteeseen, hankkeille asetettavista ehdoista ja kriteereistä saa CIMOsta, johon voi olla yhteydessä hakuprosessin kaikissa vaiheissa.

Kevään odotusta, parhain terveisin

Ulla Holmlund & Hanna Hietaluoma

Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO
Kulttuuri 2000 -yhteyspiste (Cultural Contact Point Finland)
PL 343 (Hakaniemenkatu 2), 00531 HELSINKI
puh. (09) 7747 7082 ja 7747 7244, faksi (09) 7747 7064, ccp@cimo.fi

http://www.cimo.fi | EU:n kulttuuriohjelmat
Discover Finland - http://finland.cimo.fi

Kulttuuri 2000 kumppaninhaku - http://agora.mcu.es/pcc/index.htm
EUROPA - http://www.europa.eu.int/comm/culture/index_en.html

Tehtävän vaativuuden arvioinnin eteneminen kuntien KVTES-sopimuksen piirissä

Soveltaminen aloitetaan 1.3. 2002
Vuosi sitten solmittuun kunta-alan KVTES-sopimukseen kirjattiin siirtyminen tehtävän vaativuuden arvioinnin (tva) mukaiseen peruspalkkojen määräytymiseen. Soveltaminen aloitetaan 1.3.2002 paikkakuntakohtaiset valmiudet huomioiden. Kunnallinen työmarkkinalaitos (KT) ohjeisti kuntia/kuntayhtymiä varsin väljästi jättäen paikalliseen päätäntävaltaan mm. tva-työn arviointijärjestelmän ja aikataulun.

KVTES-sopimuksessa on sovittu tva:sta, että
1) arvioidaan tehtäväkohtaista palkkaa (peruspalkkaa),
2) ensisijaisesti kokonaisarviointina ja
3)arviointi suoritetaan palkkaryhmän sisällä (ei eri ammattien välillä).
Tavoitteena tva-työllä on saada palkkahinnoittelu elämään, eli saman hinnoittelukohdan sisällä vertaillaan tehtävät työt ja vaativammalle tehtävälle maksetaan enemmän tehtäväkohtaista palkkaa.

Sopimuksen soveltaminen on edennyt paikkakuntakohtaisesti varsin eri tahtiin. Sopimuksessa tälle keväälle sijoitettu 0,5 %:n järjestelyvara on joissakin kunnissa päätetty jakaa tva:n perusteiden mukaisesti. Siinä tarkoituksessa on pyritty arvioimaan koko henkilöstö kevään aikana. Toisaalla on päätetty edetä tva-työssä pitemmällä aikavälillä ja mahdollisesti ammattiryhmä kerrallaan. Tva-työn eteneminen

Tva:n käyttöönottoa sääntelee KVTES-sopimus ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeet ja ohjeet. Varsinainen työ tehdään paikallisesti työnantajan ja pääsopijajärjestöjen välisissä neuvotteluissa. Näissä neuvotteluissa vaikuttavat myös paikallisen työnantajan näkemykset ja voimavarat sekä eri järjestöjen pääluottamusmiehilleen antama ohjeistus. Paikkakuntakohtaisista valmistelusta huolimatta tva-työn eteneminen on suunnilleen samankaltaista kunnasta riippumatta. Paikallisissa sovelluksissa on määritelty tva-työn organisoituminen, työmenetelmä, kohderyhmä, aikataulu ja tulosten vaatimat toimenpiteet.

Pääpiirteissään työ etenee seuraavasti:

1. Työnantaja ja pääsopijajärjestöjen edustajat sopivat tva-työn järjestämisestä:
- Organisoituminen: Ohjausryhmä, arviointiryhmä, tiedotus- ja ohjausvastuut.
- Työmenetelmät: Tehtävänkuvauslomake, arviointilomake.
- Aikataulu.
2. Tiedotus ja osan/koko henkilöstön koulutus tehtävänkuvien täyttämiseen.
3. Työntekijät täyttävät tehtävänkuvan.
4. Tehtävänkuva: Esimies kommentoi ja/tai sovitaan yhteinen näkemys kehityskeskustelussa.
5. Arviointiryhmä käy tehtävänkuvat läpi ja vertailee vaativuuseroja eri tehtävissä.
6. Yhteenveto: Havaittuja vaativuuseroja verrataan tehtävien palkkaukseen.
7. Toimenpiteet: Palkantarkistukset havaittujen epäkohtien korjaamiseksi.
Työmenetelmät
Työmenetelmänä on useimmiten työntekijöiden täyttämä tehtävänkuvauslomake ja erillisen arviointityöryhmän tekemä vertailu. Tehtävänkuva on pohjapaperi, jonka perusteella tehtäväkohtaista vaativuutta koskeva arviointi tehdään. KT:n ohjeen mukaisesti tehtävänkuva ei ole ehdoton edellytys arvioinnille, eikä samankaltaista työtä tehtäessä kaikkien tarvitse täyttää lomaketta (KT:n ohje s. 10).

Tehtävänkuvauslomake
Tva-työtä varten laaditussa tehtävänkuvauslomakkeessa kuvataan niitä vaatimuksia ja tekijöitä, joita tehtävässä suoriutuminen vaatii.
Tehtävänkuvaus sisältää kaksi osaa
1) tehtävän tarkoitus ja
2) keskeiset tehtäväkokonaisuudet.
Tehtävän tarkoituksella ilmaistaan se, miksi tehtävä on olemassa ja ketä varten työtä tehdään. Keskeisillä tehtäväkokonaisuuksilla kuvataan niitä työtehtäviä, joita tehtävään sisältyy.
Tehtäväkokonaisuudet olisi hyvä nähdä kokonaisvaltaisesti ja välttää pikkutarkkaa erilaisten toimintojen luetteloa (ks. myös KT:n ohje s. 10).
Tyypillinen kunnan asiantuntija- ja esimiesammatti koostuu erilaisista tehtäväkokonaisuuksista sisältäen esim. esimiestyötä, asiantuntijatyötä, valmistelutyötä, asiakaspalvelutyötä.
Tehtävänkuvaukseen kirjataan tehtävän sisältö kunkin vaativuustekijän (osaaminen, vaikutukset ja vastuu, yhteistyötaidot, työolosuhteet) mukaisesti. Jos tehtäväkokonaisuuksia ei erotella selkeästi, voidaan kunkin vaativuustekijän kohdalla tarkastellaan sitä tehtäväkokonaisuutta, joka esiintyy ko. tekijässä vaativimmillaan. Tällöin ei kuvata tehtävän tyypillistä vaatimustasoa, vaan tehtävää vaativimmillaan. Arviointi Työntekijöiden täyttämät tehtävänkuvaukset käsitellään arviointiryhmässä ryhmittäin, jolloin pyritään kunkin vaativuustekijän esiintymistä tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti palkkaryhmän sisällä. Arviointiryhmän tarkastelussa pyritään kokonaisvaltaiseen näkemykseen ja yleensä ei ole aikaa yksittäisen nimekkeen pienemmille erityispiirteille. Kun tavoitteena on saada vaativuuserot esiin palkkaryhmän sisällä, pitää arviointiperusteiden olla eroja esiin nostavia. Ylimalkaisesti tai nopealla aikataululla tehty arviointityö ei välttämättä erottele tarpeeksi eri tehtäviä. Jotta saataisiin yhden nimikkeen sisällä tarkasteltaessa tehtäväkuvauksissa erottelu esiin niin voidaan joko
1) korostaa tai arvioida niitä vaativuustekijöitä, jotka erottelevat,
2) korostetaan tai arvioidaan niitä tehtäväkokonaisuuksia, jotka erottelevat tai
3) arvioidaan kukin tehtäväkokonaisuus erikseen ja erotellaan näiden osuudet työajasta.
Paikallisella tasolla tva-työ on kompromissi työnantajan ja eri järjestöjen sopimuksen tuloksena. Arviointityön tulokseen ei sinänsä ole väliä, mikä järjestelmä on valittu. Pääasia on, että se kohtelee kaikkia työntekijäryhmiä tasapuolisesti ja että järjestelmä tuottaa arviointeja, joiden perusteet ovat ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä. On myös mahdollista, että tehtävänkuvien arviointi vinoutuu epätasaisen arviointityön tai arviointityön ja edunvalvonnan sekoittumisen vuoksi. Tällöin pitää vaikuttaa pääluottamusmiehen kautta, että paikallisella yhteistoiminnalla asia korjataan.

Lisää tietoa Oman järjestösi lisäksi tietoa saa mm. seuraavista lähteistä · KVTES-sopimuksessa tva-työtä käsitellään tehtäväkohtaista palkkaa käsittelevässä kohdassa (2 luku 3 § 2 mom. s. 23-25). KT:n yleiskirjeet 6/2001 ja 28/2001 ja ohje "Kunta-alan palkkausjärjestelmä uudistuu" (Liite Kuntatyönantaja 3/2001 -lehdessä) löytyvät myös KT:n nettisivuilta www.kuntatyonantajat.fi. · Akavan ohjeet löytyvät myös netistä: www.akava.fi/html/akava_js/tietoaluottamusmiehille.html. Jaakko Korpisaari pääluottamusmies Akava-JS. puh. 050-3205 535

Festivaalit - suomalaista kulttuuritarjontaa

Suomalainen festivaalitarjonta on väkilukuun suhteutettuna runsasta, ja valtaosa suomalaisista käy vuosittain kulttuuritilaisuuksissa. Festivaaleja järjestetään kaikissa maakunnissa ja jokaisena kuukautena. Säännöllisesti järjestettävät festivaalit edustavat kaikkia valtion taidetoimikuntien mukaisia taiteenaloja.

Vuonna 1999 kyselyyn vastanneet 32 Finland Festivals ry:n jäsenfestivaalia saivat keskimäärin 40 % rahatuloistaan lipputulosta, lähes 20 % muusta myynnistä, ja hieman yli 40 % erilaisina tukina. Tuista noin 60 % muodostui julkisista tuista ja 40 % sponsorirahasta. Vastaajien julkisista tuista suurin, kuntien tuki, muodosti keskimäärin 17 % tuloista ja seuraavaksi suurin, opetusministeriön festivaaleille suuntaama tuki 4 % tuloista. Ohjelmakulut veivät keskimäärin noin puolet vastaajien menoista.

Opetusministeriön veikkausvoittovaroista maksama tuki kuuluu harkinnanvaraisiin valtionavustuksiin ja on ainoa valtakunnallinen festivaaleille suunnattu tuki. Kokonaisuudessaan tätä tukea sai vuosien 1996-2000 aikana 136 eri festivaalia 245 hakijasta. Nimellishintainen tuki kasvoi tänä aikana noin 15 mmk:sta 17,8 mmk:aan. Samalla tuensaajien määrä kasvoi 69:stä 95:een festivaaliin ja keskimääräinen tuki alentui viidessä vuodessa 30 000 markalla. Vuonna 2000 tuensaajat saivat keskimäärin 187 tuhannen mk:n tuen, ja puolet tuensaajista saivat enintään 75 tuhannen markan tuen. Pienin avustus oli kooltaan 0,4 % suurimmasta, 3,5 milj. mk:n tuesta vuonna 2000. Opetusministeriön tuen hakijoiden määrä kasvoi viiden vuoden aikana tuen saajien määrää ja tukea nopeammin. Hakijoiden määrä kasvoi viidessä vuodessa 60 festivaalilla 158 hakijaan vuonna 2000. Lähes puolet hakijamäärän kasvusta sijoittui vuoteen 2000. Kulttuuripääkaupunkivuonna 2000 uusista hakijoista 10 sijaitsi pääkaupunkiseudulla ja edelleen 8 Helsingissä. Vuonna 2000 neljän festivaalin tuki siirtyi muualta Suomesta Helsinkiin, mutta samalla helsinkiläisfestivaalien keskimääräinen tuki laski viidenneksen. 72 % vuoden 1996 tuensaajista sai tukea vuosittain myös seuraavina neljänä vuotena. Vuonna 2000 näiden tuki oli keskimäärin yli viisinkertainen muiden tukeen verrattuna. Jakson aikana opetusministeriön festivaaleille suuntaaman tuen saajiksi pääsi myös uusia useiden taiteenalojen festivaaleja. Uudet tuensaajat vaihtuivat pitkälti vuosittain. Vuonna 2000 tukea sai edellisvuoteen nähden 21 uutta festivaalia.

Tuensaajista 43 % edusti säveltaidetta ja tuen summasta 60 % ohjautui säveltaiteen festivaaleille viiden vuoden kuluessa. Elokuva-, näyttämö- moni- ja tanssitaiteelle ohjautui kullekin 7-10 % tuesta. Opetusministeriön festivaalituen saajia sijaitsi kaikissa Suomen maakunnissa. Kuntakohtaiset erot olivat kuitenkin suuria. Kun festivaaleja järjestettiin joka neljännessä kunnassa, näistä kunnista 64 %:iin kohdentui tukea ja puolet tuesta ohjautui kuuden kunnan festivaaleille. 35 festivaalia järjestivät keskimäärin 50 tilaisuutta vuosina 1996-1999. Myytyjen lippujen määrä säilyi keskimäärin ennallaan 16 600:ssa, mutta yleisön määrä kasvoi vuosittain keskimäärin 5 % vuodessa 37 300:aan kävijään 42 festivaalilla. Yleisön kasvu johtui joidenkin festivaalien suuresta ilmaisyleisön kasvusta. Maksullisten tilaisuuksien osuus säilyi keskimäärin ¾:ssa, eivätkä näiden festivaalien maksullisten tilaisuuksien määrä ja yleisö kasvaneet keskimäärin jakson aikana.

Tiina Kukkonen

Artikkeli pohjautuu taiteen keskustoimikunnan työpaperiin ”Festivaalit 1996-2000. Tilastotietoa kulttuuritapahtumien julkisesta tuesta, taloudesta ja yleisöstä. 2000.

Tässä vielä festivaalien taloudesta: Festivaalien oman tulonhankinnan ja kasvun vuodet 1993-1999 | .doc (128 kb) | .rtf (850 kb) | .txt (11 kb, ei sisällä kuvia) |

Työpaikat

Suomen Metsästysmuseo - Finlands Jaktmuseum on alansa valtakunnallinen keskusmuseo, joka toimii vuonna 1990 valmistuneessa museorakennuksessa Riihimäellä. Metsästysmuseo hakee

MUSEONJOHTAJAA

Toimi täytetään viiden vuoden määräajaksi, jota voidaan sopimuksella jatkaa, tai toistaiseksi.

Aloite- ja yhteistyökykyiseltä hakijalta edellytetään johtamistaidon lisäksi tehtävään sopivaa akateemista loppututkintoa, museoalan, metsästyksen ja sen järjestötoiminnan tuntemusta. Kielivaatimuksena on kotimaisten kielten lisäksi hyvä englannin- ja/tai saksankielen taito.

Hakemukset palkkatoivomuksineen pyydämme lähettämään 22.8.2003 mennessä Suomen Metsästysmuseon hallitukselle osoitteella Kari Kuparinen Sako Oy, Pl 149, 11101 Riihimäki. Kirjekuoreen merkintä Museonjohtaja. Lisätietoja antaa Suomen Metsästysmuseon hallituksen puheenjohtaja Kari Kuparinen, puh. 050 - 554 8828.

Oriveden Purnu aloitti vuonna 1967 ensimmäisenä Suomessa taiteen kesänäyttelyt maaseudulla. Aimo Tukiaisen Purnun säätiö etsii tarmokasta projektiyöntekijää toteuttamaan ensi kesän Purnu 2004 näyttelyä.

Työtehtäviin kuuluu taiteilijakontaktien hoitamista, näyttelyn pystytystä ja esittelyä. Tekeillä on myös Purnun miljööseen ja rakennuksiin esineistöineen opastava esite. Tehtävään valittavalta edellytetään taidehistorian opintoja sekä yhteistyökykyä ja reipasta, aloitteellista otetta näyttelyprojektin hoitamisessa.

Yhteydenotot Heikki Tukiainen, gsm 0400-501065

Amanuenssi Suomen Valimomuseoon

Karkkilassa toimiva Suomen Valimomuseo hakee palvelukseensa amanuenssia. Pääsyvaatimuksena on korkeakoulututkinto, jonka aineyhdistelmään sisältyy kaksi ns museoainetta. Hakijalta edellytetään kokemusta mm. kokoelmien hoidosta sekä näyttelyiden järjestämisestä. Otamme huomioon myös hakijat, jotka ovat opintojensa loppuvaiheessa.

Amanuenssin tehtäviin Suomen Valimomuseossa kuuluvat mm. museon toiminnan suunnittelu, budjetointi, henkilöstöasiat, kokoelmien hoito ja kartuttaminen, tiedotus ja markkinointi sekä talouden hoito. Lisäksi amanuenssi johtaa museon yhteydessä toimivan taidegallerian, Galleria Bremerin toimintaa.

Hakemukset palkkatoivomuksineen toimitetaan 8.8.2003 mennessä osoitteeseen: Suomen Valimomuseo, PL 50, 03601 Karkkila. Lisätietoja antaa Karkkila-Högforsin työläismuseon johtaja Tommi Kuutsa, p.(09) 2250 5251 tai 0500 938 337

Paperikonservaattorin äitiyslomasijaisuus

Helsingin yliopiston kirjaston Mikkelissä sijaitsevassa Mikrokuvaus ja konservointilaitoksessa on haettavana konservaattorin määräaikainen virkasuhde 16.9.2003-30.7.2004 (äitiys-/vanhempainvapaa sijaisuus) A13 (1346,24-1719,28 euroa)

Hakijalta edellytetään paperikonservoinnin koulutusta tai hyvää työkokemusta. Englannin ja ruotsin kielen taito katsotaan eduksi.

Lisätietoja antavat tuotantopäällikkö Majlis Bremer-Laamanen, p. 015 321 1220 tai konservaattori Heidi Törrönen, p. 015 321 1240.

Kirjalliset hakemukset osoitetaan Helsingin yliopiston kirjastolle ja ne tulee toimittaa osoitteeseen: Helsingin yliopiston kirjasto, Aija Rantanen, PL 15 (Unioninkatu 36), 00014 Helsingin yliopisto, viimeistään maanantaina 25.8.2003 ennen klo 15.45.

Valokuvaajan toimi

Lahden kaupunginmuseossa on avoinna valokuvaajan toimi. Toimi täytetään 1.11.2003 alkaen tai sopimuksen mukaan. Peruspalkka on 1403,44 euroa/kk.

Valokuvaajan tehtävät ovat kaupunginmuseon toimialaan kuuluvat kuvaukset (esine-, jäljennös-, tapahtuma-, rakennuskuvaus), kuva-arkiston tilausten toteuttaminen, valokuvalaboratorion ja - studion hoito sekä valokuvauskaluston ja materiaalien ylläpito.

Valokuvaajalta edellytetään valokuvauskaluston ja laboratoriotekniikan monipuolista hallintaa ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn.

Valokuvaajan toimeen vaaditaan alaan soveltuva ammattitutkinto. Museoalan kuvauksiin ja arkistokelpoisten kuvien vedostamiseen liittyvä työkokemus katsotaan eduksi.

Museonjohtajalle osoitetut kirjalliset hakemukset tulee toimittaa 26.9.2003 mennessä osoitteeseen Lahden kaupunginmuseon toimisto, Vuorikatu 27, Pl 113, 15111 Lahti. Toimeen valitun on esitettävä hyväksytty lääkärintodistus terveydentilastaan.

Lisätietoja antaa amanuenssi Esa Hassinen p. 03-8144534, 050-5981291, esa.hassinen@lahti.fi.

Lahdessa 12.8.2003

Museonjohtaja Jouko Heinonen