PURNUN HISTORIA

Kuvanveistäjä, professori Aimo Tukiainen (1917-1996) kuuluu Suomen modernin kuvanveistotaiteen merkittävimpiin edustajiin. Hänen laaja ja monipuolinen tuotantonsa koostuu suuresta määrästä monumentaaliteoksia, lähes sadasta muotokuvasta ja mitalista sekä lukuisista pienoisveistoksista. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat Porin sankaripatsas (1952), Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä (1960), Vaiennut linnake Tainionkoskella (1963), Virvatulet Tampereella (1971), Linnanhenki Olavinlinnan edustalla Savonlinnassa (1975), Lalli Köyliössä (1989) ja Orivarsa Orivedellä (1990).

Aimo Tukiainen hankki Purnun alueen v. 1962 ja rakensi sinne kesäateljeensa. Näyttelytoiminta Purnussa alkoi vuonna 1967, kun Tukiainen kuuden taitelijatoverinsa kanssa järjesti sinne kesänäyttelyn yhteisen 50-vuotisjuhlansa kunniaksi. Suomen ensimmäinen kesänäyttely sai pian seuraajia ympäri maata. Alkuperäinen ”Purnu-ryhmä” – Aimo Tukiainen, Taisto Ahtola, Erik Enroth, Unto Koistinen, Pentti Melanen, Ernst Mether-Borgström ja Tuulikki Pietilä – piti Purnussa myös 60-vuotisnäyttelynsä v. 1977, 70-vuotisnäyttelynsä v. 1987 ja 75-vuotisnäyttelynsä vuonna 1992.

Purnussa oli näyttely noin joka toinen vuosi – muut kesät Tukiainen teki siellä taiteellista työtään. Hän rakensi vähitellen lisää ateljee- ja näyttelytiloja yhteistyössä arkkitehti Osmo Siparin kanssa. Viimeinen eli seitsemäs halli valmistui vuonna 1985. Lisäksi alueelle on siirretty lähiseudulta vanhoja rakennuksia, kuten riihi ja aittoja, joista vanhin on 1700-luvulta.

Vuonna 1994 perustettiin Aimo Tukiaisen Purnun Säätiö, jonka puheenjohtajana Tukiainen toimi kuolemaansa asti. Vuodesta 1996 puheenjohtajana on toiminut hänen poikansa Heikki Tukiainen. Säätiö esittelee Aimo Tukiaisen tuotantoa, tukee suomalaista nykytaidetta ja edistää kansankulttuuria.