Edmund Husserl

UUSI PAINOS 12/2009, 132 s., nidottu, ISBN 978-951-825-054-1, kl 11, 20 e

Edmund Husserlin (1859–1938) perustama fenomenologia on keskeisimpiä suuntauksia tämän vuosisadan filosofiassa. Mm. Jacques Derrida, Martin Heidegger, Jean-Paul Sartre, Julie Kristeva, Emmanuel Levinas ja Maurice Merleau-Ponty tutustuivat siihen uransa alkuaikoina.
Fenomenologian varhainen iskulause oli “asioihin itseensä”, johon Husserl pyrki kyseenalaistamalla arkisen tottumuksemme olettaa maailma yksinkertaisesti olevaksi. Olevaksi oletettua maailmaa tärkeämpänä hän piti ilmiöitä ja niiden suhteita, ilmenemisen tapahtumista. Siten hän pyrki muodostamaan filosofiasta ankaran tieteen, joka kattaisi sekä perinteisen filosofian sisäisyyden, immanenssin, että modernin (luonnon)tieteen ulkoisuuden, transsendenssin.
Fenomenologian idea on Husserlin ensimmäinen yritys selvittää järjestelmällisesti fenomenologian peruspiirteet. Kirjassa on Juha Himangan kirjoittamat esipuhe ja johdanto, joissa johdatetaan lukija sekä fenomenologiaan yleensä että tämän kirjan keskeiseen tematiikkaan, immanenssin (sisäisyyden) ja transsendenssin (ulkoisuuden) suhteeseen.

”Pohjaltaan Husserlin filosofiaa voi pitää havaintoja ja luonnollista tietoa korostavan empirismin ja järkeä korostavan rationalismin välisen ristiriidan ratkaisuyrityksenä... Teoksen viisi luentoa ovat ikään kuin valtavan reflektiivisen ajatusprosessin kuvaus.”
Kriittinen katsaus

"Fenomenologian idea on perustava teksti, joka paljastaa elävästi sekä Husserlin fenomenologian hedelmällisyyden että ne hämärät alueet jotka fenomenologiaan vielä jäivät Husserlin näissä luennoissa tekemästä valaisevasta työstä huolimatta."
Jacques Taminiaux

Suomentaneet Jussi Himanka, Janita Hämäläinen, ja Hannu Sivenius. Esipuheen ja johdannon kirjoittanut Jussi Himanka.

1. p. 1995, 132 s., lankanidottu, ISBN 952-9646-10-0, kl 11, 20 e LM