Teksasinjuutalainen Kinky Friedman syntyi akateemiseen professoriperheeseen, mikä ei estänyt häntä rakastumasta kantrimusiikkiin jo nuorena ja pitämästä vieläkin Hank Williamsin kuvaa jo vuosikymmenen kotinaan toimineen trailerin seinällä. Armadillos and Old Lace -kirjassa Friedman kertoo mm. kirjoittaneensa nenänkaivamisesta kertovan laulun Ol' Ben Lucas jo 11-vuotiaana. Keikoilla kappaleen esitys on voitu keskeyttää kollektiivisin nenänkaivelutauoin.

Kolmella ensimmäisellä albumillaan Friedman tuli tunnetuksi niin enemmistöjä kuin vähemmistöjäkin ärsyttävänä laulajana ja lauluntekijänä, jonka raflaavan satiiriset, poliittisesti epäkorrektit laulut, kuten nykyisin sanottaisiin, synnyttivät kosolti hämmennystä ja vastustusta, mutta tekivät Friedmanista myös vakaumuksellista kulttisuosiota nauttivan diggaripiirien lemmikin. Vaikka Friedmanin levyillä vieraili joukko toinen toistaan nimekkäämpiä rocksuuruuksia aina Eric Claptonista Bob Dylaniin ja Willie Nelsonista Jeesuksena esiintyvään Ringo Starriin, levyt floppasivat kaupallisesti eikä Kinkyn kaikkia varhaisia albumeja ole vieläkään uudelleenjulkaistu cd-muodossa.

Vuonna 1977 Friedman hajoitti yhtyeensä Texas Jewboys (vrt. western swingin kuningas Bob Wills & His Texas Playboys) ja ryhtyi satunnaisesti keikkailevaksi ja harvakseltaan levyjä tekeväksi trubaduuriksi ja sittemmin päätoimiseksi kirjailijaksi. Kinky Friedman on itse kahdeksan rikosromaaninsa sankari. Nämä murhamysteerit edustavat fiktiota, mutta muuten romaanit ovat hyvinkin omaelämäkerrallisia, lukuisten Kinkyn ystävien esiintyessä tarinoissa omana itsenään. Nimiä ei tarvinnut muuttaa viattomien suojelemiseksi, koska suojeltavaa viattomuutta ei juurikaan ollut, toteaa kirjailija itse. Kirjojen elokuvaoikeuksia on varattu, ja Friedman käy neuvotteluja mahdollisuudesta päästä esittämään itseään myös valkokankaalla