Julio Cortázar (1914–1984) syntyi Brysselissä argentiinalaisista vanhemmista. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perhe palasi Argentiinaan. Cortazár suoritti tutkinnon kirjallisuudessa Buenos Airesissa 1935. Hän opetti kirjallisuutta lukioissa useissa kaupungeissa vuosina 1935–45. Vuosina 1945–1951 hän käänsi kirjallisuutta argentiinalaisille kustantamoille. Hänen kääntämiinsä kirjailijoihin kuuluvat mm. Edgar Allan Poe, André Gide, Daniel Defoe ja Jean Giono.
Vuonna 1951 Cortazár muutti Ranskaan, jossa hän jakoi aikansa Pariisin ja Saignonin provencelaiskaupungin välillä. Suurimman osan Ranskan-vuosistaan hän työskenteli neljä kuukautta vuodesta UNESCOn kääntäjänä omistaen muun aikansa kirjoittamiselle ja rakastamalleen jazztrumpetille.
Cortázar julkaisi runoja ja näytelmiä 30- ja 40-luvuilla, mutta saavutti kirjallista menestystä vasta novellikokoelmallaan Bestiario, joka ilmestyi 1951. Hänen 1963 ilmestynyttä romaaniaan Rayuela ylistettiin ja sillä kirjailija sai osakseen innostuneen kansainvälisen mielenkiinnon.
Cortázaria pidetään nykyään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä kokeellisista kirjoittajista. Hänen teksteissään näkyvät ranskalaisen surrealismin ja psykoanalyysin vaikutukset, samoin kuin hänen rakkautensa valokuvaukseen ja jazziin ja hänen vahva sitoutumisensa latinalaisen Amerikan vallankumoukselliseen politiikkaan.
Surrealismin vaikutus heijastuu hänen tyylissään ja aiheen käsittelyssään, tosin latinalaisamerikkalaisen maagisen realismin ja argentiinalaisen Jorge Luis Borgesin luoman omaperäisen fantastisen kirjallisuuden kautta suodattuneena. Cortázar nimesikin Borgesin kirjalliseksi esikuvakseen.
Cortázarilta on aiemmin suomennettu kokoelma Salaiset aseet (1984).