Juri Andruchovytš (s. 1960) on nuori, kansainvälinen ja menestyvä kirjailija. Hänen tuotantoaan on käännetty monelle kielelle ja hän on haluttu esiintyjä ympäri maailman, Suomessakin hän pistäytyi Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen yhteydessä vuonna 1997. Ensimmäinen suomennos hänen tuotannostaan, Perversio, on juuri ilmestynyt. Pyysimme Andruchovytšiä kertomaan miten hän on kirjailijana tullut omaksi itsekseen, ja hän kertoi kulkeneensa varsin tavanomaisen tien maailmankirjallisuuden klassikkojen kautta oman aikamme uuteen, varsinkin itäisen Keski-Euroopan kirjallisuuteen.

VIERAILIJAN JA VAELTAJAN KEHITYS

Mitä kirjallisuutta seuraat?
Se vaihtelee jatkuvasti. Nuorempana luin paljon latinalaisamerikkalaisia kirjailijoita, esimerkiksi Gabriel Garcia Marquezia ja Julio Cortázaria, kunnes innostuin goottilaisesta romantiikasta, kuten E. T. A. Hoffmannista ja Edgar Allan Poesta. Sitten tulivat Hesse, Borges, Nabokov ja Joyce. Ei siis mikään kovin erikoinen lista. Nykyään olen paljon kiinnostuneempi kommunismin jälkeisen kauden kirjallisuudesta, jota ikätoverini ja jopa minua nuoremmat kirjailijat kirjoittavat Puolassa, Tshekin tasavallassa, Unkarissa ja entisen Jugoslavian valtioissa. Minusta on kiinnostavaa verrata omia töitäni heidän tuotantoonsa. Tällä “Itä-Euroopan saralla” tuntuu kasvavan varsin runsaasti elinvoimaista kirjallisuutta.

Millaiseksi kirjailijaksi luonnehtisit itseäsi?
Olen vierailija, vaeltaja. Viimeisin teokseni on esseekokoelma nimeltä “Tilassa vieraantuminen”, jonka nimiessee on kirjoitettu vietettyäni useita päiviä Helsingissä vuonna 1997. Kuulun niihin vierailijoihin, jotka kotiin palattuaan tuntevat tarvetta kertoa tarinoita, koska jokainen matka – niin fyysisessä kuin metafyysisessäkin mielessä – on aina murros, katastrofi, vallankumous. En oikeastaan ole kirjailija vaan tarinankertoja. Siltä minusta ainakin nyt tuntuu, huominen on toinen juttu.

Teoksiasi on käännetty mm. ruotsiksi, saksaksi, puolaksi ja englanniksi. Millainen niiden vastaanotto on ollut?
Ruotsinnoksistä on toistaiseksi turha edes puhua – ne koostuvat vain muutamasta sattumanvaraisesti valitusta runosta, joita ei sitä paitsi edes käännetty suoraan alkukielestä vaan saksalaisista käännöksistä. Ensimmäinen romaanini Rekreatsiji ("Irrottelua") ilmestyi juuri Unkarissa ja sai hyvin myönteistä palautetta. Kustantajani mielestä se on menestys. Ennen sitä tuo romaani on menestynyt parhaiten Puolassa, jossa siitä on otettu jo kaksi painosta. Kanadassa ja Yhdysvalloissa minulla on ollut mahdollisuus seurata suoraan yleisön reaktioita, kun siitä käännettyjä katkelmia on esitetty julkisesti. Olin tyytyväinen, koska ihmiset tuntuivat pitävän siitä. Mutta Perversiosta otettujen katkelmien suosio oli vielä suurempi. Amerikkalainen kääntäjäni Michael Naydan on nähnyt kovasti vaivaa tehdäkseen Perversion englanninkielisestä versiosta esitettävän romaanin. Tosin suomalainen käännös ilmestyy ennen englanninnosta.

MURROKSIA JA ETRUSKIEN NAAMIOITA

Nyt suomeksi julkaistu Perversio on hulvaton irrottelu kaiken kirjallisuuteen ja länsimaiseen kulttuuriin liittyvän kustannuksella. Se on seikkailukertomus, rakkaustarina ja kaikkine irvailuineen loputtoman riemun lähde. Tavanomaisia seksuaalisia perversioita siinä sen sijaan ei käsitellä oikeastaan lainkaan.

Mistä Perversion nimi oikein tulee?
Kirjan ukrainankielinen nimi Perverzija heijastaa Venetsian kaupungin ukrainalaista nimeä, “Venetsija” (vokaalit e-e-i-ja). Lisäksi nimi leikkii muutamalla ukrainalaisella ilmauksella: “pervertos” joka tarkoittaa jonkinlaista yllättävää murrosta tai äkillistä muutosta, ja “ pryverztysja”, joka puolestaan merkitsee tulla nähdyksi painajaisessa. Sitä paitsi nimi on foneettisesti hyvin lähellä päähenkilön Perfetskyn nimeä, ja siinä kuuluu etruskien kuolemanjumalan Perzu Verzun nimi (josta juuri juontuu myöhempi latinan sanan “persona”, joka alunperin on saattanut merkitä kuolinnaamiota). Naamio ja naamioituminen ovatkin monessa mielessä romaanin avainkäsitteitä. Mutta on parempi että muut kuin minä purkavat tätä.

Perversio tapahtuu pääosin Venetsiassa. Mistä runsaat maantieteelliset ja kulttuurilliset viittaukset tähän kaupunkiin ovat peräisin?
Olen viettänyt Venetsiassa vain yhden päivän keväällä 1992 – maaliskuussa, juuri samoihin aikoihin kuin Perversio tapahtuu. Aika riitti vallan mainiosti siihen, että koin useita uskomattoman merkittäviä ja hyvin henkilökohtaisia asioita. Tiesin heti, että niistä syntyisi romaani. Mutta aloin kirjoittaa sitä vasta melkein kolme vuotta myöhemmin, joulukuussa 1994. Siinä välissä käytin valtavasti aikaa materiaalin keräämiseen – karttojen, matkaoppaiden, tietosanakirjojen. Sen lisäksi etsin käsiini ihmisiä jotka olivat juuri tulleet Venetsiasta, haalin heidän vaikutelmiaan, muistojaan. Minun oli kyllästettävä teksti tiedoilla kaupungista. Koska omasta vierailustani minulla oli vain ohimeneviä mielikuvia, eikä se riittänyt romaanin tarpeiksi. Kirjaa kirjoittaessani minusta tuntui, että olin oikeassa Venetsiassa, labyrintteineen päivineen, enemmän kuin monet sen asukkaat. Perversiota työstäessäni minua kiehtoi eniten juuri pyrkimys löytää mahdollisimman suuri vapaus vapaudettomuudesta, joka oli riippuvaisuuteni todellisesta Venetsiasta, sen topoista, arkkitehtuurista, historiasta, kulttuurisista kerrostumista. Minun oli saatava tietää mahdollisimman paljon kaupungista, jotta lukija voisi uskoa tarinani, sepitteeni.

Seuraatko kirjallisuustieteellistä keskustelua? Kuinka syvälti olet perehtynyt kulttuurintutkimuksen nykyvirtauksiin, ja toisaalta Euroopan ja Ukrainan historiaan?
Olen kirjallisuustieteilijä ja toimittaja, ja työni vuoksi minun on oltava kiinnostunut tästä kaikesta ja tiedettävä siitä jotakin. Toisaalta esitän mieluummin epätarkkoja ja ristiriitaisia mielipiteitä. Kaikenlainen peittely (mystifikaatio), monet eri versiot, kaikenlainen provosoiva keskustelu vaikuttaa minusta äärettömän paljon kiinnostavammalta kuin lopullisesti muotoillut korkeammat totuudet. Tämän vuoksi en esimerkiksi suosittele Perfetskyn esitystä Ukrainan historiasta perustiedoiksi länsieurooppalaisille.

Perversiossa on pitkiä, fiktiivisiä mutta todentuntuisia leikittelyjä esimerkiksi amerikkalaisesta feminismistä ja äärimmäisen epätieteellisen oloisesta kirjallisuudentutkimuksesta. Varsinkin jamaikalaisen John Paulin vuodatus on suorastaan kabbalistisen runollinen. Oliko niiden kehittäminen vaikeaa vai nautittavaa, ja oletko saanut niistä haukkuja tai kehuja?
Minulla on jo elämäni varrella ollut huomattavan usein tilaisuus seurata älymystön käytöstä – niin itäisen kuin läntisenkin. Lisäksi olen tietyissä konferensseissa ja seminaareissa esiintynyt älymystön edustajana. Sittemmin olen jopa huomannut, että se koostuu tietyn tyyppisistä ihmisistä, tietynlaisesta maailmasta joka on itseriittoisen eristynyt ja usein aika yksitotinen. Perversiossa olen yrittänyt parodioida tällaista konferenssihölmöilyä En esimerkiksi naura feminismille sinänsä (mistä jotkut ukrainalaiset feministit ovat minua syyttäneet), vaan “konferenssifeminismille”.

PERFETSKYN PALUU

Perversio alkaa sen alkuperäisen kustantajan, Juri Andruchovytšin esipuheella. Hän on mystisesti saanut käsiinsä joukon kirjan päähenkilöön Stanislav Perfetskyyn liittyviä papereita, jotka hän on toimittanut ja julkaissut. Mikä on suhteesi tähän toiseen Juri Andruchovytšiin?
Tätä romaania kirjoittaessani käytin täysin läpinäkyvää ja mitä ilmeisintä mystifikaatiota. On ikiaikainen kirjallinen keino, että kirjailija tekeytyy vain teoksensa käsikirjoituksen löytäjäksi ja toimittajaksi. Toinen juttu on sitten, että aika ajoin Perfetsky lähettää minulle merkkejä todellisesta olemisestaan. Alan uskoa häneen. Alan uskoa, että todella olin vain kirjan kustantaja.

Entä salaperäiseen Monsignoreen?
Oikeastaan Monsignore on vain yksi niistä monista jotka voidaan antaa sille jollekulle (tai jollekin) joka on “tuolla puolen”. Hän näkee lävitsemme ilman että tiedämme sitä ja kiehtoo meitä – varsinkin älymystön edustajia.

Onko Stanislav Perfetsky alter egosi?
En usko. Vaikka hänellä on kyllä yhdistyy moni sellainen piirre, jonka toivoisin omaavani vaikka se valitettavasti on mahdotonta. Sanotaan nyt esimerkiksi hänen kykynsä soittaa mitä tahansa soitinta. Tai hänen kykynsä siirtyä vaivatta vieraasta kielestä toiseen. Tässä mielessä hän todella on alter egoni, toinen joka toivoisin olevani mutta en koskaan voi.

Onko Stanislav Perfetsky Messias?Onko hänellä tulevaisuutta?
Se on hyvin mahdollinen tulkinta (versio), kunhan vain ensin hyväksyy sen että hän on kala. Toiseksi hän on uudesti syntynyt Orfeus, jota varhaiset kristilliset mystikot pitivät jonkinlaisena “Kristuksena ennen Kristusta”. Yksi hänen neljästäkymmenestä nimestään (Spas Orfejskyj – “Orfeus Vapahtaja”) viittaa sekä ensimmäiseen että toiseen mahdollisuuteen.
        Aina välillä joku tuntematon tulee sanomaan minulle: “Perfetsky palaa vielä.” Kerran joku kertoi minulle nähneensä, kuinka Perfetsky ylitti laittomasti Puolan ja Slovakian rajan. Julistin perustavani kansainvälisen säätiön, jonka tarkoitus on löytää Stanislav Perfetsky. Silloin tällöin säätiön tilille tipahtelee lahjoituksia hänen faneiltaan. Sen lisäksi olen ehdottanut perustettavaksi interaktiivista kansainvälistä projektia, johon jokainen Perfetskyn tuntenut lähettää muistelmansa joista selviää kuka hän oli ja miten hänet muistetaan. Myöhemmin ne kaikki voitaisiin julkaista suurena, kollektiivisena niteenä.

Perversio sisältää kokeilevan oopperan libreton. Oletko oopperan ystävä?
Olen rock’n rollin kasvatti, ja kuuntelen edelleen enimmäkseen rockia. Pidän oopperasta, mutta en taidemuotona vaan maailmana – esiintymislava, lavasteet, konventiot, toraisat tenorit ja primadonnat, orkesterit kuopassaan, hupsu yleisö, puvusteet. Ja minä todella pidän oopperalibretoista kirjallisuuden muotona. Ne ovat loistavia esimerkkejä “huonosta kirjallisuudesta” – niin huonosta, niin hirveän maanisesti kirjoitetusta, että niistä alkaa pitää juuri siksi.

Onko Perversio hyvä kirja?
Juuri tällä hetkellä en itse pidä Perversiota parhaana kirjoittamanani kirjana. Siitä huolimatta – riippumatta minun henkilökohtaisesta arviostani – se on ollut ja tulee olemaan juuri sitä. Siis tavallaan se tulee aina olemaan paras kirjoittamani kirja. Ehkä siksi, että en ole vielä sen jälkeen kirjoittanut uutta romaania.

Mitä luulet suomalaisten pitävän Perversiosta?
Uskonn, että kirjan aiheet – rakkaus ja kuolema, taikuus ja okkultismi, rikos ja jännitys, fyysisen muuttuminen metafyysiseksi ja päinvastoin – ovat niin yleismaailmallisia, että ne kiinnostavat kaikkia. Ne voivat koskettaa suomalaisia lukijoita aivan yhtä lailla kuin ukrainalaisiakin. Kysymys ei ole lukijan kansallisuudesta. Kysymys on hänen avoimuudestaan. Perversio on kirjoitettu huolettomille ja luottavaisille lukijoille – niille jotka hyväksyvät leikillisyyteni ja ymmärtävät sen. Tällaiset lukijat ovat aivan oma luokkansa, tunnistan heidät heti jokaisessa maassa. Suomessa heitä on aivan varmasti – mistä muuten löytyisi niin loistava suomentaja kuin Eero Balk?

Niko Aula

Kirjailijaesittely