Ihmisoikeuksien julistuksen laadinnan taustalla oli natsismin ja toisen maailmansodan kokemus. Ihmiskunta oli käynyt läpi historiansa tuhoisimman sodan, jossa oli menetetty kymmeniä miljoonia ihmishenkiä. Natsi-Saksan hallinto oli osoittanut, että tarvittiin kansainvälisiä takeita sitä vastaan, ettei jokin valtio julista sisäistä sotaa jotakin etnistä, kansallista tai uskonnollista kansanryhmää vastaan ja omien lakiensa mukaan täysin laillisesti ja järjestelmällisesti ryhdy tuhoamaan ryhmän jäseniä. 

”Ei koskaan enää” oli kantavana ajatuksena uuden maailmanjärjestön, Yhdistyneiden kansakuntien perustamisessa vuonna 1945. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen mainitaan eräänä järjestön päämääränä heti YK:n peruskirjan 1. artiklassa, ja peruskirjassa YK:n jäsenvaltiot myös sitoutuvat yhteistyöhön, jotta kaikkien oikeudet ja rauhanomainen maailman voisivat toteutua. 

Yli viisikymmentä vuotta YK:n perustamisen ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen antamisen jälkeen sodat eivät ole edelleenkään loppuneet maailmasta, kuten valitettavasti tiedämme. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö edistystä ja kehitystä olisi tapahtunut kaikilla maailman alueilla. Maailmassa, jossa kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitettaisiin, ei olisi myöskään sotia, ja sitä maailmaa kohti kannattaa edelleen pyrkiä.

Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme