Ihmisoikeuskasvatus tarkoittaa ihmisarvoa kunnioittavan elämäntavan opettamista ja oppimista. Siten ihmisoikeuskasvatus ei ole itsenäinen oppiaine, vaan pikemminkin asennekasvatusta. Se on oppia ihmisoikeuksista sekä ihmisoikeuksiin kasvattamista ja kasvamista.

Ihmisarvon, oikeuden, kunnioituksen ja velvollisuuden käsitteiden sisäistäminen on suvaitsevan, välittävän, erilaisuutta ja kaikkien oikeuksia kunnioittavan yhteiskunnan kivijalka.

Tutkimusten mukaan kouluikäiset saattavat kärsiä huonosta itsetunnosta, joka vaikeuttaa täysipainoista osallistumista yhteisön, kuten luokkahuoneen tai myöhemmin yhteiskunnan, toimintaan. On vaikeaa kunnioittaa muiden oikeuksia, jos ei koe itse olevansa kunnioituksen arvoinen. Siksi ihmisoikeuskulttuurin edistäminen niin koulussa kuin yhteiskunnassakin alkaa luottamuksen rakentamisesta ja kaikkien oikeuksia kunnioittavan ilmapiirin luomisesta.

Kun opettajat ja kasvattajat pyrkivät johdonmukaisesti rakentamaan tämänkaltaista "ihmisoikeuskulttuuria", kaikkien aineiden tunnit ovat ihmisoikeuskasvatusta.

Kansainvälisten ihmisoikeuksien kehitys nivoutuu historiallisiin tapahtumiin ja kertoo jatkuvasti muuttuvasta maailmasta. Maailman tapahtumat, kuten talouden ilmiöt seurauksineen, sodat ja konfliktit, tai nälänhädästä kertovat uutiset tulisi sitoa nuoren omaan kokemusmaailmaan perustuviin oikeuden, vapauden ja tasa-arvon käsitteisiin.

Ihmisoikeudet elämäntapana, käsitys omista oikeuksista ja vastuuntunto muiden oikeuksien toteutumisesta kehittyvät arjessa jatkuvan omakohtaisen kokemuksen kautta. Siksi ihmisoikeuskasvatuksessa on hyvä käyttää osallistuvan oppimisen keinoja, jotka korostavat itsenäistä tiedonetsintää sekä analyyttistä ja kriittistä ajattelua.

Perustuu tekstiin: ABC: Teaching Human Rights.