Moniin ihmisoikeussopimuksiin on sisällytetty nimenomainen määräys, jonka mukaan sopimukseen liittyvän valtion on turvattava tehokkaat kansalliset oikeussuojakeinot kaikissa tapauksissa, joissa esitetään väite sopimukseen perustuvan oikeuden loukkauksesta.

Velvoitteen täyttämisen vähimmäisvaatimuksena on se, että asia on mahdollista saada käsiteltäväksi toimielimessä, joka on riippumaton alkuperäisen päätöksen tekijästä tai muusta ihmisoikeuksien loukkaajaksi väitetystä tahosta. Esimerkiksi ulkomaalaisen oleskelulupaa tai maasta karkottamista koskevissa asioissa on oikeussuojan vähimmäisvaatimuksena tapauksen yksilöllinen käsittely alkuperäisestä ratkaisijasta riippumattomassa toimielimessä.

Monissa asioissa ihmisoikeussopimukset esittävät vielä pitemmälle meneviä oikeussuojavaatimuksia. Vapaudenriisto on aina voitava saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Sekä rikosasioissa että päätettäessä yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista edellytetään oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Se tarkoittaa paitsi oikeutta saada asia riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi myös tietynlaista oikeudenkäyntimenettelyä. Menettelyyn kuuluvat muun muassa käsittelyn joutuisuus, oikeudenkäynnin osapuolten tasavertaisuus esimerkiksi todisteiden esittämisessä, suullinen käsittely, oikeus tarvittaessa maksuttomaan oikeudenkäyntiin ja usein myös oikeus hakea muutosta ylemmästä tuomioistuimesta.

Erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen kansainvälisessä valvonnassa oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on ehkä kaikkein yleisimmin käsitelty sopimusvelvoite. Voidaankin sanoa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta on tullut eräänlainen yleiseurooppalainen valtiosääntötuomioistuin. Yksilön ihmisoikeuksien ohella se valvoo myös oikeusvaltion toteutumista Euroopan neuvoston jäsenmaissa.

Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.