Oikeus elämään ei aina ole arvioitavissa yksiselitteisesti, sillä joskus vastakkain asettuvat yleinen turvallisuus ja yksilön oikeudet. 

Euroopan ihmisoikeussopimuksessa oikeus elämään on kirjattu 2. artiklaan tavalla, joka osoittaa että rikosten torjuntaan saattaa liittyä oikeutettuja aseenkäyttötilanteita. Oikeutuksen rajat tulivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen arvioitavaksi niin sanotussa Gibraltar-tapauksessa vuonna 1995.

Tapaus koski tilannetta, jossa Ison-Britannian erikoisjoukkojen väijyksissä ollut yksikkö ampui maaliskuussa 1988 Gibraltarilla kuoliaiksi kolme henkilöä, joita epäiltiin Irlannin tasavaltalaisarmeijan terroristeiksi. Terroristien uskottiin asentaneen autopommin ja saattavan milloin tahansa räjäyttää sen. 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että oikeutta elämään oli loukattu, koska viranomaisten käytettävissä olisi ollut lievempiä keinoja, kuten esimerkiksi terroristien pidättäminen jo näiden saapuessa Gibraltarille.

Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.