Mielipiteen ja sananvapauden suojelu ja toteuttaminen ovat demokraattisen yhteiskunnan olennaisia osatekijöitä, samoin kuin kokoontumis- ja yhdistymisvapaus (artikla 20). 

"Oikeus hankkia ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta" toteutuu vain, jos tiedotusvälineet ovat vapaita ja riippumattomia. Mielipiteen- ja sananvapauden tukahduttamisen taustalla on vaihtoehtoisten näkemysten pelko ja sen tiedostaminen, että mielipiteen- ja sananvapaus on muiden keskeisten oikeuksien turvaamisen edellytys. 

Vaikka hallitukset onnistuisivatkin rajoittamaan näitä oikeuksia omassa vaikutuspiirissään, ne eivät kuitenkaan pysty lopullisesti tukahduttamaan ajatuksen-, mielipiteen- ja sananvapautta. Kirjojen kieltäminen ei poista niiden olemassaoloa, eikä julkaisemisen kieltäminen estä niiden julkaisemista ja lukemista jossain muualla tai niiden salaista levittämistä toisessa muodossa.

Onko sananvapaus ehdoton oikeus?

Ennakollisen viranomaistarkastuksen eli sensuurin kielto on Suomessa vanhastaan mielletty sananvapauden ydinsisällöksi. Esimerkiksi lehden sisältöön perustuva rikosoikeudellinen vastuu on sananvapauden kannalta periaatteessa hyväksyttävä, kunhan se ei merkitse ennakollista estettä julkaisutoiminnalle. 

Sananvapaus saattaa myös olla ristiriidassa muiden ihmisoikeuksien kanssa. Itävallan liittokansleri Bruno Kreiskya (1911–1990) koskeneessa Lingens-tapauksessa lehtimies oli tuomittu rangaistukseen liittokanslerin kunnian loukkaamisesta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi vuonna 1986, että sananvapauden suojan varmistamiseksi poliitikkoja tuli voida arvostella paljon ankarammin sanankääntein kuin sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole uranvalintansa myötä asettuneet samalla tavoin julkisen huomion ja arvioinnin kohteeksi. Lehtimiehen tuomitseminen rangaistukseen oli siksi sananvapauden vastaista.

Tanskalaisessa Jersild-tapauksessa olivat vastakkain syrjintäsuoja ja sananvapaus. Televisiotoimittaja oli ohjelmassaan haastatellut niin sanottuja skinheadeja, jotka olivat esittäneet jyrkkiä rasistisia ja ulkomaalaisvastaisia lausumia. Osa lausumista saatettiin ymmärtää syrjintään kiihottamiseksi. Toimittaja tuomittiin sen vuoksi rangaistukseen. Erimielisessä tuomiossaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti vuonna 1994 toimittajan saamaa rangaistusta sananvapautta loukkaavana, koska ohjelman kokonaisuus oli ollut kriittinen suhteessa skinheadeihin ja heidän edustamaansa ideologiaan, eikä se siten kehottanut syrjintään.

Perustuu teksteihin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.
 Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.