Jos maailma koostuisi vain yhdestä valtiosta ja kaikilla ihmisillä olisi samat yleismaailmallisiin lakeihin perustuvat oikeudet, kansalaisuutta ei tarvittaisi. Koska näin ei kuitenkaan ole, kansalaisuus on yksi yhteiskunnan jäsenten aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin edellytyksistä. 

Kansalaisuus tarjoaa yksilölle identiteetin. Aineellisesti identiteetti liittyy maantieteelliseen sijaintiin ja kyseisen valtion alueella voimassa olevien lakien tarjoamaan suojaan. Valtiolla on myös velvollisuuksia suojata kansalaisiaan muiden valtioiden alueella. Lisäksi kansalaisuuden tarjoama identiteetti vahvistaa yksilön yhteenkuuluvuuden ja itsekunnioituksen tunteita. KP-sopimuksen 24. artiklassa todetaan yksiselitteisesti, että jokaisella lapsella on oikeus kansalaisuuteen. 

Mitä suojaa on kansalaisuutensa menettäneille? 

Poliittinen vastakkainasettelu ja poliittiset konfliktit liittyvät usein kansalaisuuteen. Viime aikoina etno-nationalismi on ollut merkittävä tekijä monissa väkivaltaisissa konflikteissa. Uusien valtioiden syntymiseen on välillä liittynyt ihmisten vainoamista ja karkottamista sekä valtiottomuuden lisäämistä. Erityisen alttiita näille toimille ovat eri vähemmistöihin kuuluvat ihmiset, jotka muodostavatkin huomattavan osan nykyisistä pakolaisista.

Valtiottomuuden poistamista koskeva yleissopimus vuodelta 1961 velvoittaa valtion tarjoamaan kansalaisuutta kenelle tahansa maan alueella syntyneelle, josta muutoin tulisi valtioton, ja kieltää kansalaisuuden poistamisen henkilöltä, josta siten tulisi valtioton. Ihmiseltä ei missään tapauksessa saa poistaa hänen kansalaisuuttaan rodullisten, etnisten, uskonnollisten tai poliittisten syiden perusteella.

Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia.