OIKEUTTA PUHTAASEEN YMPÄRISTÖÖN VOIDAAN PITÄÄ KAIKILLE KUULUVANA PERUS- JA IHMISOIKEUTENA, VAIKKA SITÄ EI OLEKAAN KIRJATTU KANSAINVÄLISIIN IHMISOIKEUSSOPIMUKSIIN.

Oikeudella ympäristöön on selkeä suhde muihin ihmisoikeuksiin. Ihmisten perusoikeuksien suojeleminen edellyttää ympäristön tilan turvaamista, ja toisaalta ympäristön suojeleminen vaatii kansalaisten perusoikeuksien kunnioittamista. Puhuttaessa oikeudesta ympäristöön sivutaan väistämättä esimerkiksi oikeutta terveyteen, oikeutta ravintoon ja puhtaaseen juomaveteen ja oikeutta syrjimättömyyteen. Mikään näistä ei voi toteutua ilman ympäristöllisten näkökohtien huomioon ottamista.

Oikeus ympäristöön on hyvin ihmiskeskeinen oikeus: se turvataan ihmisille heidän tarpeittensa tyydyttämiseksi ottamatta sinänsä kantaa luonnon itseisarvoon. Samalla oikeus ympäristöön kuitenkin poikkeaa perinteisistä ihmisoikeuksista, sillä ihmisten ja valtioiden suhteen lisäksi säädeltäväksi tulee myös luonto.

Oikeus ympäristöön koostuu kahdesta elementistä. Ensin on määriteltävä hyväksyttävä ympäristön taso ja toiseksi ne menettelyt, joiden avulla voidaan vaatia toimenpiteitä, jos ympäristön tila on vaarassa tai jos se heikkenee. Menettelyoikeuksilla tarkoitetaan esimerkiksi oikeutta saada tietoa, ilmaista julkisesti mielipiteensä tai saada ympäristökoulutusta.

Oikeus puhtaaseen ja terveelliseen ympäristöön on kirjattu jo noin sadan valtion perustuslakiin. Siihen voi sisältyä myös valtion velvollisuus estää ympäristön tilan heikkeneminen. Suomessa oikeudesta ympäristöön säädetään perustuslain 20. pykälässä. Sen mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Euroopan unionissa ei ole määritelty kansalaisten oikeutta ympäristöön. EU:n ympäristöpolitiikka on kuitenkin koko ajan vahvistunut, ja esimerkiksi oikeus saada ympäristötietoa on olemassa. Myöskään YK:n ihmisoikeussopimuksissa ei ole mainittu oikeutta ympäristöön, sillä sopimukset ovat ajalta, jolloin ei vielä kiinnitetty samalla tavoin huomiota ympäristöasioihin kuin nykyisin. Oikeus ympäristöön onkin kehittyvä oikeus.

Perustuu tekstiin Kolari: Oikeutta ympäristöön on täsmennettävä. Ihmisoikeusraportti 3/2003.