Hindulaisuutta voidaan luonnehtia ulospäin suuntautuneeksi; siihen kuuluvat rikas mytologia, pyhiinvaellukset ja rituaalit. Hindulaisuutta voidaan luonnehtia myös sisäänpäin kääntyneeksi; se korostaa maailmasta luopumista ja yksilöllistä vapautumista elämän taakasta. Hindulaisuus, samalla tavalla kuin islam, on kaikkialla läsnä oleva elämäntapa, joka kietoutuu yhteiskunnan ja yksilön kaikkiin ominaisuuksiin ja toimintoihin. 

Hindulaisuuden juuret ovat veda-uskonnossa (suom. 'pyhä tieto'). Vaikka ikivanhat veda-tekstit ovat säilyttäneet asemansa hindulaisuuden pyhinä kirjoituksina, veda-uskontoa ei voi nimittää hindulaisuudeksi. Veda-uskonnossa tunnustettiin jumalienkin yläpuolella vallitseva, kosminen järjestyksen voima rita, josta myöhemmin kehittyi dharman käsite. Dharma merkitsee lakia, velvollisuutta ja hyveellisyyttä. Dharma on ylin elämän konkreettisista päämääristä, mutta yhtä lailla elämään kuuluvat artha (omaisuus ja muu aineellinen hyöty) ja kama (aistien tyydyttäminen). Näitä ei kuitenkaan sovi tavoitella hillittömästi, vaan dharman, soveliaisuuden puitteissa. Neljäs elämän päämäärä on kaikkein ylin: moksha, vapautuminen samsarasta ja sen myötä muista päämääristä. 

Intiassa ihanteellinen jokamiehen elämänkaari on jaettu neljään osaan. Ensimmäinen niistä on oppilasvaihe, jonka aikana opiskellaan pyhiä tekstejä ja päästään näin osalliseksi hindulaisesta kulttuuriperinnöstä. Seuraava vaihe on perheenisän asema. Tähän kunnioitettuun rooliin on täysin sallittua jäädä: perheen perustaminen ja poikalapset ovat välttämättömiä paitsi yhteiskunnan hyvinvoinnin myös esi-isien autuuden turvaksi suoritettavien uhrien jatkuvuuden kannalta. Kun perheenisän velvollisuudet ovat vanhuuden myötä täyttyneet, on mahdollista kuitenkin siirtyä kolmanteen vaiheeseen ja vetäytyä ikään kuin eläkkeelle: lähteä metsään erakoksi opiskelemaan ja mietiskelemään. Jos erakko päätyy henkisessä kilvoittelussaan niin pitkälle, että hän on valmis kokonaan luopumaan maallisista haluista ja aistien kohteista, hän saavuttaa neljännen, maailmastavetäytyjän vaiheen. 

Naiset ja alimman säädyn jäsenet eivät voi edetä kahta ensimmäistä vaihetta pitemmälle. Naisen tulee olla ennen kaikkea kuuliainen, uskollinen, kärsivällinen ja palvelualtis isäänsä, aviomiestään ja poikiaan kohtaan. Uskollista vaimoa odottaa kuolemanjälkeisessä autuudessa paikka aviomiehen rinnalla. Lakikirjat osoittavat muutenkin kullekin säädylle omat velvollisuutensa ja sopivaisuussäädöksensä. 

Hindulaisuudessa elämän arvo määräytyy sen perusteella, johtaako se ihmistä lähemmäksi kaikkien tunnustamaa päämäärää, vapautumista jälleensyntymien ketjusta. Perinteen moninaisuus ja kerrostuneisuus vaikuttavat osaltaan siihen, että on monia hyväksyttäviä tapoja, joilla elämästä voi tehdä elämisen arvoisen.