Islam on kristinuskon jälkeen maailman suurin uskonto. Se on syntynyt Arabian niemimaalla ja levinnyt vyöhykkeenä Atlantilta Indonesiaan. Sitä esiintyy myös muissa maanosissa. Länsimaihin islam on tullut uudelleen pääasiassa siirtotyöläisyyden ja pakolaisuuden mukana.

Islamin uskonnon pyhässä kirjassa Koraanissa on ilmoitettu uskonnon nimeksi islam ('astua rauhaan') ja uskonnonharjoittajaksi muslimi ('rauhantoteuttaja Jumalan ja ihmisen välillä'). Islamia pidetään myös Jumalan tahtoon alistumisena ja muslimia ihmisenä, joka on antanut elämänsä Jumalan johtoon. Islamia on luonnehdittu riisutuksi uskonnoksi. Sille on olemassa yksi lausuma, yksi dogmi: Jumala on. Jumala-sanan tilalle voi myös asettaa toisia ilmaisuja: perimmäinen todellisuus on, absoluuttinen totuus on.

Muslimeille sisäinen ja ulkoinen, mietiskely ja toiminta, ovat niin kiinteästi toisiinsa liittyneitä, ettei niitä voi edes teoreettisesti erottaa toisistaan. Tätä tarkoitetaan, kun puhutaan islamista pikemmin elämäntapana kuin uskontona. Sana muslimi tarkoittaa käytännössä paitsi tiettyyn uskoon lukeutumista myös eräänlaista kansallisuutta. Muslimit tunnistavat ihmiset ennen kaikkea uskonnon perusteella, eivätkä he kykene käsittämään, että joku voisi olla kokonaan uskonnon ulkopuolella. Koraani toteaa, että mikään tässä maailmassa ei ole pysyvää, kaikkein vähiten maallinen valta.

Valtaosalle muslimeista hyvä mies tai hyvä nainen on sellainen, joka noudattaa yksityiskohtaisesti sharian eli uskonnollisen lain säädöksiä. Lain tarkoitus on kattaa ihmisen olemassaolon kaikki puolet, hänen käyttäytymisensä kaikki muodot. Laki pitää suojassaan sunnan eli profeetta Muhammedin elämäntavan ja käytäntöjen koodin. Koraanin merkitys on päällimmäisin ja ratkaisevin muslimin elämässä, mutta jokapäiväisessä elämässä ohjenuorana on Muhammedin antama esimerkki. Siltä osin laki perustuu hadith-kirjallisuuteen, tietosanakirjamaiseen koosteeseen, johon on koottu profeetan sanomisia ja toimia.

Hyvän elämän ja hyvän yhteisön perusteet on määritelty selkeästi Koraanissa ja profeetta Muhammedin puheiden ja tekojen hadith-kirjallisuudessa. Hyvyys saavutetaan profeetan nöyrällä seuraamisella, seuraamalla hänen tekojensa esimerkkiä ja erityisesti hänen hyveitään. Muslimi ei voi menettää malttiaan muistamatta sanontaa, jonka mukaan "vihastuminen polttaa hyvät teot kuin tuli kuivan puun". Muslimi pyrkii seuraamaan profeetan laajasieluisuutta jokapäiväisessä elämässään. Hän tietää, että ylpeys on paheista suurimpia, ja yrittää siksi olla sydämeltään nöyrä ja vaatimaton.

Muslimin arkea säätelevät rukoushetket sekä tietoisuus Jumalan läsnäolosta, jota rituaalit voimistavat. Tällainen yhteiskunta on selkeästi orientoitunut islamin päämääriin, mitä kuvastaa konkreettisesti se, että jokainen muslimi kääntyy rukoillessaan Mekkaa kohti. Islamin uskontunnustus kuuluu La ilaha illa Allah: ei ole muuta jumaluutta paitsi Jumala. Tätä voi soveltaa rajoituksetta muuhunkin: ei ole muuta todellisuutta paitsi Todellisuus, ei ole muuta rakkautta kuin Rakkaus, eikä ole muuta itseä paitsi Itse.