Juutalaisen vuoden aloittaa syksyllä juutalainen uusivuosi eli Rosh Hashana, joka on syvästi uskonnollinen kaksipäiväinen pyhä. Kymmenen päivän päästä seuraa suuri sovituspäivä eli Jom Kippur, juutalaisen vuoden suurin pyhä pääsiäisen jälkeen. Jälleen kuluu kymmenen päivää ja seuraa lehtimajanjuhla eli Sukkot, jota vietetään sen muistoksi, että juutalaiset nelikymmenvuotisella erämaavaelluksellaan eivät ehtineet rakentaa itselleen kunnon asumuksia. Tätä muistetaan rakentamalla lehtimaja, jonka katon tulee olla niin hutera, että tähdet näkyvät. Koska se on myös sadonkorjuun juhla, maja on koristettu hedelmin ja kasvein. 

Syksyn juhlakauden päättää Tooran pyhitysjuhla eli Simchat Tora. Joulukuussa kristillisen kalenterin mukaan vietetään valon eli Temppelin puhdistuksen juhlaa (Hanuka). Sitä vietetään muistoksi makkabealaisten urheasta kamppailusta valloittajia vastaan. 

Kevätkauden aloittaa puiden uusivuosi eli Tu Bishvat, jolloin istutetaan puita. Juutalaisuudessa puu on elämän vertauskuva, ja kabbalistien mukaan puu edusti J-n korkeinta luomista. Kevään suurin juhla on juutalainen pääsiäinen eli Pesach. Se on juutalaisuuden suurin vapautuksen juhla sen kunniaksi, että juutalaiset pääsivät Egyptin orjuudesta ja lähtivät vaellukselle omaan maahansa Mooseksen johdolla. Pääsiäinen on etupäässä perhejuhla, ja kaikki tärkeimmät juhlamenot on keskitetty perheeseen. Kevään kruunaa juutalainen helluntai eli Shavuot, joka on muistojuhla J-n kymmenen käskyn antamisesta Siinain vuorella. Se on ainoa juutalaisista pyhistä, jolloin kehotetaan syömään maitotuotteita, sillä se symbolisoi "maidon ja hunajan maata" eli Israelia. 

Kesällä on koko juutalaisen vuoden surullisin pyhä Tisha B'av eli Tishakuun yhdeksäs päivä, joka on Temppelin hävityksen muistopäivä. Se on paastopäivä, jolloin juutalaiset istuvat synagogan lattialla ja rukoilevat koko päivän.