Juutalaisuutta on luonnehdittu palapeliksi, joka kokonaisuudessaan on kaunis ja virikkeellinen kuvataulu. Jos siitä poistaa yhdenkin osan, tilalle jää vain ammottava tyhjyys. Jos tarkastelee tätä palasta irrallisena, se ei avaudu. Se on merkityksellinen kokonaisuuden osana, merkityksetön yksinään. Näin on myös J-n käskyjen ja lakien laita. (Käytetty muoto johtuu Vanhan testamentin määräyksestä, jonka mukaisesti juutalaiset välttävät turhaan lausumasta korkeimman nimeä.) 

Jotkin lait voivat tuntua merkityksettömiltä irrallisina, kuten esimerkiksi juutalaisuudessa tärkeän ruokajärjestyksen noudattaminen tai sapatin pyhittäminen. Jos ne asettaa koko elämän palapeliin, niiden oivaltaa kuitenkin olevan tärkeitä osia siinä uskonnollisten periaatteiden kokonaisuudessa, joka määrää kaikkia juutalaisen hyvän elämän kohtia ja kohteita, kehdosta hautaan. 

Juutalaisuus on yhteisöllinen uskonto. Pyhistä pyhin J-n lahjoista on elämä. Sen pyhittäminen on juutalaisen hyvän elämän perusta sekä kaikkien J-n lakien ja käskyjen tausta ja syy. Juutalaisuus pyhittää henkilön, ajan ja paikan. Kaikki J-n lait ja käskyt kohdistuvat näihin kolmeen seikkaan. Henkilön pyhitys kuvastuu laeissa, joissa käsitellään sosiaalista ja liike-etiikkaa, seksuaalisuhteita, ruokatapoja, pukeutumista ja puhetta, perhesuhteita, henkilökohtaista siisteyttä ja terveydenhoitoa, elämän tärkeyttä. Ajan pyhittäminen korostuu laeissa, jotka liittyvät sapattiin ja muihin pyhiin. Paikan pyhittäminen liittyy lakeihin, joissa käsitellään synagogaa sekä oppimista ja opintoja.  

Perhe on juutalaisuuden uskonnollisen elämän keskus. Vankka ja voimakas juutalainen koti takaa juutalaisuuden arvojen ja instituutioiden jatkumisen. Juutalainen perhe on käsitteenä suomalaista ydinperhettä paljon laajempi. Se käsittää kaikki sukupolvet ja molemmat sukupuolet. Vanhempien ja lasten kunnioittaminen on eräs tärkeimmistä käskyistä. 

Juutalaiset huolehtivat vanhuksistaan. He yrittävät viimeiseen asti pitää vanhuksensa lähellään, eivätkä usean aikuis- ja lapsisukupolven muodostamat perheet ole lainkaan harvinaisia. Vanhempien kunnioitus ulottuu kuoleman jälkeenkin, sillä jokainen juutalainen on velvoitettu muistamaan rukouksin ja lahjoituksin vanhempiensa kuoleman vuosipäivää ja elämään tavalla, joka on kunniaksi vanhempien muistolle. Siteet vanhempiin ovat syvät ja voimakkaat, ja vanhempien heitteille jättäminen on yhteisössä niin halveksittavaa, että se johtaa sosiaalisiin vaikeuksiin. 

Lapsen syntymä on juutalaisille arvokas ja riemullinen tapahtuma. Toora määrää, että poikalapset on ympärileikattava kahdeksantena päivänä syntymän jälkeen. Se on samalla nimenantamistilaisuus. Tyttöjä ei missään nimessä ympärileikata. 

Lasten konfirmaatiotilaisuus eli Bar Mitsva pojille ja Bat Mitsva tytöille on toinen hyvin iloinen perhejuhla. Juutalaiset häät koostuvat vihkiäisistä ja niiden jälkeen pidettävistä häistä. Vihkiäisten lopuksi sulhanen rikkoo jalallaan lasin, mikä muistuttaa Temppelin hävityksestä. 

Kuolema on juutalaisuudessa osa elämänkaarta, ja siksi kuollutta on kohdeltava yhtä kunnioittavasti kuin elävää. Samalla on huolehdittava surevien hyvinvoinnista – suruun osallistuukin koko juutalainen yhteisö. Juutalaisille eläminen rauhassa omien lakiensa, sääntöjensä ja perinteidensä mukaisesti ilman ulkopuolisten käännytyspainostusta on edellytys hyvälle elämälle.