Tanssiteatteri Hurjaruuthin kevään toinen ensi-ilta Punahilkka on hauskaa ja innovatiivista teatteria. Se yhdistää nukketeatterin, fyysisen teatterin ja musiikin jännittäväksi kokonaisuudeksi, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Elina Lajusen ohjauksessa näyttelijän keho ja esineet muuttuvat eläviksi hahmoiksi, joilla jokaisella on oma tarinansa kerrottavana.
Mitä olisi Punahilkka ilman sutta? Ilman sutta Punahilkka kulkisi samaa polkua ja samaa reittiä vuodesta toiseen. Polulta poikkeaminen on välttämätöntä Punahilkan kehityksen kannalta. Susi avaa Punahilkan silmät näkemään elämän: sen vaihtoehdot, kauneuden ja seikkailun, mutta myös vaaran ja vaikeudet.
Jännittävässä, uudessa toteutuksessa esiintyvät Susanna Hemmilä, Anna Pelkonen ja Teemu Öhman. Musiikin on säveltänyt Eero Grundström.
Punahilkka -esityksen käsikirjoittaja, ohjaaja ja visualisoija Elina Lajunen on vuonna 2004 Turun Taideakatemiasta valmistunut nukketeatteritaiteilija.
"Minulle olennaista esineissä on se, mitä ne voivat olla - ei se, mitä ne normaalielämässä ovat. Esineiden mahdollisuuksien täysi hyödyntäminen synnyttää jännittäviä hahmoja, avaa uusia näkökulmia, ja vie tarinaa omaan suuntaansa", kertoo ohjaaja Elina Lajunen. "Olin Tukholmassa kun tein valinnan, että ohjaan Punahilkan. Asuin viikon kauniissa Villa Bergshyddanin huvilassa ja pelkäsin. Huvila oli syrjäisellä paikalla ja vaikka keskustasta sinne ei ollut pitkä matka, polku kulki läpi synkän ja syrjäisen polunpätkän. Merituuli puhalsi ja karviaismarjapensaat notkuivat pulleista marjoista, mutta minä pelkäsin kauniissa majassani ja odotin, koska joku tulee ja syö minut. Toinen seikka, joka valintaani vaikutti, oli suden korvat. Näin Skansenin eläintarhassa suden. Se seisoi aivan paikallaan, mutta sen korvat liikkuivat tarkasti kuin pikkulinnun pää eteen, sivulle ja taakse. Se oli lumoavaa", Lajunen luonnehtii.
"Susi ja vahva pelon kokeminen saivat minut valitsemaan Punahilkka -sadun. Se mikä sadussa myöhemmin on osoittautunut tärkeämmäksi kuin pelko on polulta poikkeaminen. Ilman polulta poikkeamista Punahilkka kulkisi äidin viitoittamaa polkua aina samaa reittiä äidin luota mummolaan. Eihän se niin mene. Polulta poikkeaminen ja susi edustavat uteliaisuutta, viettiä, intohimoa ja elämänhalua. Minusta koko elämä on sarja polulta poikkeamisia ja polulla kulkemisia. Sen mihin polut ja poikkeamiset johtavat ja milloin kannattaa poiketa ja milloin pysyä polulla tietää ja oppii vasta sitten kun on jo jonkin aikaa polkuja tallannut", Lajunen täsmentää.
Lehdistökuvat www.hurjaruuth.fi/press/ Lisätiedot ja haastattelupyynnöt: Anne Laitinen, puhelin (09) 565 7250