Ovet ovat ehtymätön ja klassinen komiikan lähde. Muistellaan vaikka Speden näköradiomiestä tai Tex Averyn piirettyjä, joissa ovet aukeavat suoraan rotkoon.
Tanssiteatteri Hurjaruuthin työryhmä pelaakin varman päälle, kun se on kasannut klovneriahupailunsa oven ympärille.
Ovi on harmitonta hupaa koko perheelle. Klovneria toimii persoonallisten esiintyjien varassa. Heikki Leppävuori, Liisa Risu ja Hanna Terävä heittäytyvät antaumuksella hassutteluun.
Klovneriaan kuuluu, että yleisölle vihjataan ennakoon, mitä tuleman pitää. Lapset osaavat odottaa pyllähdyksiä ja nauravat niille hersyvästi joka kerran. Toistossa on tehoa.
Ovi ei aliarvioi yleisöään. Idea on siinä, että arkiset asiat ja esineet nähdään uudesta näkökulmasta. Banaalista tulee originellia ja samalla hauskaa. Pesusoikko voi olla valtamerilaiva ja arkinen kuplamuovi loistava äänitehoste. Tekijät ovat päästäneet lapsen luovuuden itsessään irti.
Yleisössä istunut noin kolmivuotias kiteytti olennaisen Ovesta: "Höpsöjä temppuja". En väitä vastaan. Mutta miksi esityksen alaotsikko on kaksi klovnia pulassa, kun niitä selvästi on kolme? Absurdia huumoria? Vai jäikö rajoittuneelta kriitikolta jotain tajuamatta?