Tutkivan journalismin yhdistys, Pressiklubi 31.8. 1999.

STT:n dopingongelma

Suomen tietotoimisto, sen päätoimittaja Kari Väisänen ja urheilutoimittaja Johanna Aatsalo-Sallinen tuomittiin kesällä 1999 Helsingin käräjäoikeudessa syyllisiksi hiihtäjä Jari Räsäsen herjaamisesta ja Suomen hiihtoliiton johtajien kunnian loukkaamisesta. 

STT:n uutisessa tammikuussa 1998 väitettiin Räsäsen käyttäneen suorituskykynsä parantamiseen Ruotsista varastettua Genotropin-kasvuhormonia. Myös Suomen hiihtoliiton johtohenkilöiden vihjattiin olleen jotakin tekemistä hormonikauppojen kanssa. 

Käräjäoikeuden päätoksen mukaan STT:llä ei ollut perusteltuja ja riittavia syita uutisissa mainitun väitteensä tueksi. Juuri tässä on tuomion ydin: ehdotonta nayttoa ei vaadita, mutta talla kertaa jutun tekijöilta oli jaanyt puuttumaan myös riittävät, todennäköiset ja perustellut syyt väitteilleen, joita Räsänen ja hiihtopomot pitivät herjaavina. 

Tuomitut kollegat, Aatsalo-Sallinen ja Väisanen, väittivät käräjäoikeudessa loppuun asti uskovansa doping-jutussaan esitettyihin väitteisiin. He eivat prosessin missään vaiheessa paljastaneet lähteidensä nimia, joten heidan uskonsa vilpittömyyttä on mahdotonta arvioida. 

Esitutkinta- ja oikeudenkäyntipöytäkirjojen perusteella voi kuitenkin esittaa muutamia jälkiviisaita huomioita siita, miten tuomiot olisi voitu välttää. Tässä esityksessä avaamme seitsemän juttuun liittyvää sudenkuoppaa ja pohdimme, miten ne olisi voitu kiertää noudattamalla hyvää tutkivan journalismin perinnettä. 

1. Toimittaja näyttää joutuneen lähteen vangiksi.  
Hän oli luvannut päälahteelleen täydellisen lähdesuojan ilmeisesti liian aikaisin. Lupauksen jälkeen lähde on voinut kertoa mitä tahansa ja vaikuttaa uutisen sisältöön ilman omaa riskiä. Ensimmäistä uutista "täsmennettiin" ensi kohun jälkeen lahteen toivomusten mukaisesti. 

Lähdesuojaa ei pitäisi jakaa ilmaiseksi kenelle tahansa, eikä ainakaan ennen kuin tiedon antaja on vakuuttavasti todistanut väitteensä dokumentein. Jos dokumentteja tai muita todisteita ei ole, lähteeltä voi pyytää kirjallisen lupauksen saapua todistajaksi oikeuteen siinä tapauksessa, että toimittaja joutuu syytteeseen vaarien tietojen levittämisestä. Jos lähde ei sellaista paperia suostu allekirjoittamaan, koko hänen antamansa vinkki joutuu epäilyttavään valoon. 

Lähteiden kanssa käytyjä keskusteluja olisi myös kannattanut nauhoittaa. Jos päälähde olisi tiennyt puheidensa menevän nauhalle, se olisi tuonut hänelle lisää painettä pysyä totuudessa lähdesuojasta riippumatta. Paperille puretut haastattelut olisivat myös voineet osoittaa, oliko lähde asiantunteva ja oliko toimittajalla perustellut syyt luottaa häneen. Lähdesuojaa ei tässä olisi tarvinnut murtaa. 

2. Toimittaja jätettiin yksin:  
Toimittaja selvitti doping-vinkkiä käytännössä yksin niin, että vain päätoimittaja ja toimituspäällikkö tiesi hankkeesta. 

Päätoimittajan olisi pitänyt antaa tutkimuksiin lisää journalistista voimaa. Työryhmän kesken tai työparin kanssa on hyvä punnita olettämuksia ja teorioita ennen kuin ne muuttuvat tosiasioiksi yksittäisen toimittajan päässä. 

3 Urheilutoimitus pidettiin pimennossa:  
Päätoimittaja ei kertonut asiasta urheilutoimituksen esimiehelle. Uutista ei ilmeisesti luetettu urheilutoimituksessa edes sen valmistumisen ja julkaisun välisenä aikana. 

Tutkivan journalismin projekteja ei saisi koskaan haudata toimituksen sisälle. Yhteistyö erikoistoimituksen kanssa tuo luottamusta ja parantaa mahdollisuuksia löytää ehka sekavasta aineistosta oleellinen. Päätoimittajan olisi pitänyt huolehtia siitä, että alan erikoistoimituksen esimies otetaan mukaan juttuhankkeeseen tai hänet pidetään siitä tietoisena. 

4. Taustatyössä oli aukkoja.  
Itse jutuista tai kuulustelupöytäkirjoista ei käy ilmi, käytettiinkö jutun perustutkimusvaiheessa lääketieteen tietokantahakua tai avointa internethakua kasvuhormoneista yleensä ja Genotropinista erityisesti. Ilmeisesti hakuja ei tehty: niistä olisi selvinnyt ainakin, millaisessa pakkauksessa Genotropinia myydään. Myös hiihdon doping-käryjen määrä jäi mainitsematta. Onko kukaan hiihtäjä koskaan missään tunnustanut tai jäänyt kiinni kasvuhormonien käytöstä? 

Yksi tutkivan journalismin perinteitä on se, että toimittaja kulkee ensin pitkän tien eli ns. paper trailin kaiken mahdollisen kirjallisen (ja virtuaalisen) tausta-aineiston parissa. Vasta sitten pitäisi tehda syventavia haastatteluja. Jutun taustoitus ei saisi tarkoittaa sita, että eri lahteet kommentoivat toistensa sanomisia ja arvioivat toistensa uskottavuutta. 

Lähteiden määrää olisi voinut lisäta myös lähettämälla kasvuhormonien käyttöä koskeva tiedustelu joukolle hiihtäjiä, valmentajia ja urheilulääkäreitä. Tietääkö kukaan mitään? 

5. Viime tingan kiire. 
Toimittaja teki tätä juttua puolisen vuotta, mutta uutisen kirjoittaminen, kommenttien hankkiminen ja julkaisu tapahtuivat hätäisesti parin päivän aikana. Uutista ei ollut luetettu urheilutoimituksessa edes sen valmistumisen ja julkaisun välisenä aikana. Toimittaja ei muilta kiireiltaan ehtinyt valvomaan, mitä tekstille tehdään editointivaiheessa. 

Jos juttu on tärkeä, sen kirjoittamista ei saisi pitää jotenkin vähempiarvoisena kuin muita työvaiheita. Valmis teksti kannattaa luettäa toimituksessa muilla asiantuntevilla henkilöillä. Tässä tapauksessa sellainen henkilö olisi epäilemattä ollut urheilutoimituksen päällikkö tai joku dopingia seurannut urheilutoimittaja. Myös juristi olisi kannattanut pyytää paikalle ennen jutun lähettämistä. Kilpailevat välineet eivät yleensä pysty varastamaan tarpeeksi työlästä skuuppia, vaikka haastateltavat vuotaisivat. 

6. Hutilointia editoinnissa.  
Päätoimittaja Väisänen teravöitti ensimmäista juttua viime tingassa lisäämällaä siihen Räsäsen nimen ja tiedon, jonka mukaan "hormonien käyttö oli ollut lähes jatkuvaa". Näin tapahtui siitä huolimatta, että Aatsalo-Sallinen oli vähän ennen luvannut Räsäselle, ettei tämän nimeä mainita. 

Tutkivan jutun kasittely on usein riskipitoinen vaihe, koska vain toimittaja itse tietaa miten paljon katkettyja merkityksia ja vivahteita lauseiden alle katkeytyy. Jutun "teravoittaminen" johtaakin helposti siihen, että tekstiin, ingressiin, otsikkoon tai viimeistaan kuvatekstiin lipsahtaa selvia virheita. Toimittajan kannattaisi siis paimentaa tuotoksensa ihan loppuun asti, vaikka kuinka tekisi mieli heittaa jo taakka muiden harteille. 

7. Itsekriittinen tarkastelu unohtui. 
Ulkopuolisen asiantuntijan kannanottoa olisi kannattanut kuulla ennen jutun lahettämista. Tässä esimerkiksi antidoping-toimikunnan puheenjohtaja Timo Seppala olisi varmasti voinut antaa varoituksen, jos hanelle olisi kerrottu koko juttu. 

Itsekritiikin puutettä kuvastaa myös se, että tarkeana todistuskappaleena pidetty hormoniampulli paljastui vaarennokseksi. Ampulli olisi heti kannattanut nayttaa Genotropinin valmistajalle sen selvittamiseksi, onko kyseessa aito puteli vai jotakin muuta. 

Entä koko tarinan looginen tarkastelu? Mitkä olivat päälahteen ja muiden lähteiden motiivit? Jos kyseessä oli hormonien valittajia, miksi he olisivat halunneet teoistaan kirjoitettävan kaikissa lehdissä? Olivatko he tulleet uskoon, vai mistä moinen synnintunto? Toimittaja olisi voinut kysya skeptikkofilosofi David Humea mukaillen, että kumpi on todennaköisempää, se että Esko Aho ja kumppanit ovat tekemisissä hormonikauppiaiden kanssa vai se, että hormonikauppiaat yrittävät jostakin syystä huijata toimittajaa. 

Palataan alun kysymykseen: mitä olisi ollut todennäköinen, riittävä ja perusteltu syy uskoa lähteiden antamiin tietoihin? Lyhyesti: lahteen olisi pitänyt ottaa vahan omaakin riskia ja suostua tulemaan tarpeen vaatiessa oikeuteen todistamaan. Hänen olisi myös pitänyt toimittaa STT:lle parempia todisteita kuin väärennetty doping-ampulli. Jari Räsäsen osuudesta koko juttuun ei ollut mustaa valkoisella. 

Vertailun vuoksi tahan voisi ottaa sitaatin kaupunginviskaali Jarmo Rautakosken syyttämättäjättämispäätöksestä (27.3. 1992), jolla hän päästi toimittaja Harri Saukkomaan piinasta Jaakko Lassilan herjausjutussa. Rautakoski: 
"Saukkomaa on kiistänyt artikkelilla olleen herjaustarkoitusta. Kirjoituksessa ei nähdäkseni ole esitetty suoria väitteitä lainvastaisesta toiminnasta vaan esitetty vain perusteltuja epäilyjä siitä. Kansallis-osake-Pankin menettely erittäin tappiollisiksi osoittautuneissa ns. Kouri Kaupoissa on antanut Saukkomaalle aiheen arvostella pankin sijoitustoimintaa. Kirjoitus on perustunut dokumentteihin. Saukkomaalla on ollut riittäviä syitä esittää kirjoituksessa esiintyviä epäilyjä."  päivitetty 31.8.1999 sivun ylös