Ydinvoimalaturvallisuus pidettävä omissa käsissä

EU:n komissio on tehnyt lainsäädäntöaloitteen kahdesta direktiivistä, jotka muodostavat ns. ydinturvallisuuspaketin. Esko Seppänen on parlamentin esittelijä ehdotuksessa, joka käsittelee yleisiä periaatteita ydinlaitosten turvallisuudesta.

Oikea tavoite 

Komissio perustelee direktiivin tarvetta kymmenen uuden jäsenmaan (joista viidessä on ydinvoimaloita) liittymisellä unioniin. Erilaisten selvitysten perusteella on kuitenkin mahdollista vetää johtopäätös, jonka mukaan ydinvoimaloiden turvallisuus ei ole uusissa jäsenmaissa sen huonompi kuin vanhoissakaan, kun otetaan huomioon, että Liettua sulkee Ignalinan reaktorit. Komission tavoite ydinlaitosten tiukkojen ja lainvoimaisten turvallisuusstandardien laatimiseksi on sinänsä oikea. Ei voida sanoa, ettei ydinlaitosten turvallisuuden lisäämiseksi tarvita hyviä yhteisiä standardeja ja tehokkaampaa valvontaa. Komissio ei kuitenkaan ole pystynyt esittämään ongelmia, jotka olisivat syntyneet nykyisessä järjestelmässä. Se perustuu Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) yleissopimukseen ja sen johdolla harjoitettavaan kansalliseen valvontaan nykyisissä ja tulevissa jäsenmaissa. Uusi direktiivi on huonosti valmisteltu eikä tuota lisäarvoa ydinvoimaloiden turvallisuuteen. Sillä ydinturvallisuus politisoidaan: komissiolle annetaan valtaa ilman vallankäytön sääntöjä.

Ydinlaitosten turvallisuus 

Komissio haluaa valmistella “parhaisiin käytäntöihin” perustuvat normit, joilla ei olisi lainvoimaa mutta joita kaikkien ydinlaitosten pitäisi noudattaa. Se, että normeista ei tule yhdessä päätettävällä tavalla lainvoimaisia, tekee mahdolliseksi komission mielivaltaiset määräykset alalla, jossa jokainen ydinlaitos on erilainen ja jossa komissiolla ei ole asianmukaisia resursseja ottaa kantaa niiden toimintaan. Komission valvonta tapahtuisi välikäsien eli kansallisten valvontaviranomaisten kautta mutta kysymättä niiden valmiutta ja tahtoa toimia komission alaisuudessa. Tärkein valvontamenetelmä olisivat tarkastuskäynnit turvallisuusviranomaisten toimistoissa, mutta ei itse ydinlaitoksissa. Käyntien perusteella komissio vetäisi johtopäätöksiä ja antaisi omia määräyksiään ilman että jäsenmaiden viranomaisilla on mahdollisuus kyseenalaistaa komission määräyksiä. Pitäisi totella komissiota, joka olisi aina oikeassa.

Avainkysymys Kun komission ei tarvitse perustaa toimintaansa mihinkään yhteisiin normeihin eikä niiden laatimista edes suunnitella, pyydetään avointa valtakirjaa. Direktiiviä ei ole syytä hyväksyä ennen kuin komissio selvittää tyydyttävällä tavalla, miten se aikoo luoda normit oman toimintansa perustaksi.

Käytöstäpoistamis-rahastot 

Direktiivissä ehdotetaan myös ydinvoimaloiden käytöstäpoistamisrahastojen hallinnoinnin harmonisoimista. Tavoite on oikea. Ydinvoimaloiden käyttöaikana ja niiden tuottaman sähkön hinnoissa on kerättävä riittävästi rahaa kaikkien jälkisiivouskulujen maksamiseksi, eikä ydivoimalayhtiöiden rahastoiltaan takaisinlainaamia rahoja saa käyttää kilpailuetujen hankkimiseen vapailla sähkömarkkinoilla muiden tuottajien kustannuksella. Ongelma on direktiivin tämän osan oikeusperusta. Komissio haluaa kytkeä rahastojen hallinnoinnin kansanterveyden puolustamiseen, josta voidaan neuvostossa päättää määräenemmistöllä. Niin se välttyisi käyttämästä “oikeampaa” oikeusperustaa, joka säilyttäisi jäsenmaiden veto-oikeuden. Oikeaakaan asiaa ei pidä hyväksyä tehtäväksi niin, että laki joustaa. Se kostautuu jossakin toisessa asiassa.

Komission esitys roskakoriin 

Euroopan parlamentissa ei ole ollut yleistä tyytyväisyyttä direktiivin sisältöön. Yksiselitteisimmin sitä vastustavat vasemmisto (GUE/NGL) ja vihreät. Parlamentin raportoija Esko Seppänen ehdottaa komission ehdotuksen hylkäämistä. Jäsenmaatkaan eivät ole tyytyväisiä. Ruotsi, jota tukevat Englanti ja Suomi, on esittänyt epävirallisen ehdotuksen siitä, että jäsenmaat sitoutuvat vapaaehtoisesti ydinturvallisuusstandardiensa harmonisoimiseen IAEA:n kansainvälisten standardien ja niitä koskevan jatkuvan valmistelutyön pohjalta. Pitää ottaa huomioon subsidiariteetti ja vakuuttua, että turvallisuuteen tuotetaan lisäarvoa, jos komissiolle annetaan lisää toimivaltaa. Pisimmälle menivät Englannin Tony Blair ja Saksan Gerhard Schröder, jotka yhteisessä kirjeessään pääkomissaari Prodille ehdottivat komission direktiiviehdotuksen hylkäämistä. Komission ulkopuolella on yleisesti oltu sillä linjalla. Tällaisten paineiden alaisuudessa komissio on muuttanut esitystään. Se on valmistellut yhdessä puheenjohtajamaan kanssa Italian nimissä esitetyn uuden ehtoduksen, joka enää sangen vähän muistuttaa alkuperäistä esitystä. Uusi ehdotus on sisällöllisesti melko tyhjä - ja kelvannee useammalle taholle. 

 Ydinjäte on EU:n mukaan tavallista tavaraa!

Komission ydinvoimadirektiivipaketin toinen osa käsittelee käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa. 
Siinä niitä maita, joissa on ydinlaitoksia, velvoitetaan laatimaan suunnitelmat ja aikataulu oman ydinjätteensä loppusijoitukselle. 
Käytetyn ydinpolttoaineen ja ydinjätteen loppusijoituksen osalta komissio haluaa lisätä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. 
Europarlamentissa on esiintynyt voimakas tahto, jonka mukaan direktiiviin pitää kirjata nykyistä selvemmin se, että jokaisella jäsenmaalla on oikeus kieltää muiden maiden ydinjätteiden maahantuonti niiden loppusijoittamistarkoituksessa. 
Täyskiellon mahdollisuus sisältyy jäsenmaiden - ja EU:n hyväksymiin - kansainvälisiin sopimuksiin, ennen muuta yleissopimukseen käytetyn ydinpolttoaineen ja ydinjätteen turvallisuudesta. Komissio kuitenkin vastustaa kiellon kirjaamista direktiiviin! 
Sen mukaan käytetty ydinpolttoaine ja ydinjäte ovat tavaroita ja että yhteismarkkinoilla ei voida sallia minkään maan kieltäytyvän vastaanottamasta toisen maan tavaroita. 
Näin törmätään tähän samaan asiaan, josta Suomessa väiteltiin jo EU-kansanäänestyksen alla: yhteismarkkinat ovat myös ydinjätemarkkinat. 
Komissio on omasta puolestaan valmis kirjaamaan direktiiviin sen, että näitä “tavaroita” saadaan tuoda maahan vain vastaanottajamaan suostumuksella. 
Tällä sanamuodolla vältytään komission mielestä sen seikan selvittäminen EY-tuomioistuimessa, ovatko niiden maiden (mm. Suomi) yksipuoliset tuontikiellot laittomia, jotka ovat säätäneet kiellon kansalliseen lakiinsa. Komission tehtävänä on estää kaikkinaiset tavarakaupan esteet, ja niissä merkeissä se ei salli ydinjätetavaroiden maahantuontikieltoja. 
Ajan mittaan joku markkinaosapuoli kyllä selvityttää asian juridisen puolen EU-oikeudessa, eikä siitä näin ollen ole vielä viimeistä sanaa sanottu. Jos ydinjäte on tavaraa, uuden perustuslain mukaan EU:n tuomioistuimella on jäsenmaan asettaman tuontikiellon pätevyyden tulkintaan ylin valta. Se edustaa tavarakaupan alalla ylintä oikeusistuinta Suomen lakeihinkin nähden.