(Uusi Vasemmisto -lehti 2/1999)

Kansainvälisesti tunnetuin suomalainen filosofi, akateemikko Georg Henrik von Wright, 82, sanoo, että hillittömänä raivoava kapitalismi tuhoaa elämää ja myrkyttää ihmismieliä. Hän liittyy kasvavaan tutkija- ja taiteilijajoukkoon, joka vaatii markkinavoimien
suhteettomaksi kasvaneen vallan rajoittamista.
Samalla hän kritisoi Suomen omaksumaa "luokan kiltin mallioppilaan" politiikkaa Euroopan unionissa.

Pohdimme Euroopan paikkaa globalisoituvassa maailmantaloudessa helmikuun pakkaspäivänä, kevään ensimmäisten auringonsäteiden valaistessa Georg Henrik von Wrightin työhuonetta Helsingin Eirassa. Akateemikko von Wright näkee markkinavoimien ehdoilla tapahtuvan globalisaation merkittävämmäksi voimaksi kuin EU:n integraation ja mahdollisen pyrkimyksen kohti liittovaltiota.
- Liittovaltiohaaveista riippumatta käynnissä on prosessi, jota voidaan kutsua Euroopan
amerikkalaistumiseksi. Se ei ole niinkään Euroopan sisäisen integraation, vaan
globalisoinnin nimellä tunnetun ilmiön seuraus. Globalisointi tietää perinteisten
kansallisvaltioiden itsenäisyyden kaventamista ja ylikansallisten markkinavoimien,
rahatalouden, kasvavaa ylivaltaa suhteessa poliittiseen valtaan, sanoo von Wright.
- Globalisointi ylittää Euroopan sisäisen yhtenäistymisen ja on siksi eräässä mielessä
ristiriidassa liittovaltiopyrkimysten kanssa. Ainakin toistaiseksi globalisointi tuntuu olevan
kahdesta vaikuttajasta voimakkaampi. Samalla se haastaa vastavoimia, jotka saattavat
lieventää sitä tai pitää sitä kurissa. Jos tämä onnistuu, liittovaltioajatus voi saada uutta
tuulta purjeisiinsa.

Arvaamaton tulevaisuus

Rinnakkain vaikuttaa siis kaksi voimaa, Euroopassa integraatio ja toisaalta globalisaatio. Miten EU-liittovaltioajatus ja globalisaatio tulevaisuudessa suhteutuvat toisiinsa?

- Minusta on mahdotonta kuvitella realistista vaihtoehtoa liittovaltioajatukselle. Ei siksi, että kehitys olisi ennalta määrätty eli determinoitu, vaan siksi, ettei kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja niiden vuorovaikutusta voida selvästi määritellä. Elämme, kuten olen joskus aikaisemmin sanonut, harvinaisen läpinäkymätöntä aikaa, von Wright täsmentää.
- Nykymaailmasta voidaan erottaa ainakin neljä Euroopan ulkopuolista voimakenttää. Yksi sellainen on Venäjä. Sen tulevaisuus on täysin avoin.
- Emme tiedä orientoituuko Venäjä länteen, kun ja jos sen tila vakiintuu, pysyäkseen mukana eurooppalaisessa kehityksessä, vai kääntääkö se selkänsä Euroopalle ja orientoituu itään. Näistä kahdesta vaihtoehdosta puhutaan toisinaan atlantismin ja euroaasialaisuuden nimillä. Asetelma vastaa aikaisempaa jakoa zapadniki-slavjanofiili. Näiden tulevasta voimasuhteesta riippuen Venäjän vaikutus eurooppalaiseen integraatioon voi olla joko kiihdyttävä tai jarruttava.
- Toisen voimakentän muodostaa islam. Sen heikkoutena on toistaiseksi ollut sen sisäinen eripuraisuus. Mutta jos kerran syntyy eheä muhamettilainen maailma, asialla saattaa olla mullistavia seurauksia Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja ennen kaikkea Keski-Aasian oloihin. Tällöin Kiinan, Venäjän ja Euroopan välimaastoon syntyisi uusi valtatekijä - ei kuitenkaan ehdottomasti uusi suurvaltio. 
- Jos tämä koetaan uhkana, se voi kiihdyttää esimerkiksi integraatioprosessia Euroopassa.
- Myös Kiinan tulevaisuus on arvoituksellinen. Jos Kiinan nousu taloudelliseksi suurtekijäksi jatkuu, maailman poliittiset valtasuhteet tulevat vähitellen muuttumaan. Jos taas Kiinan taloudellinen tasapaino järkkyy - brasilisoituu - tämä ei voi olla vaikuttamatta käynnissä olevaan taloudelliseen globalisointiin ja siten myös Euroopan oloihin.
- Neljäs käymistilassa oleva maailmankolkka on Intia. Viime vuoden merkittävimpiä poliittisia tapahtumia oli mielestäni Intian hallitsevassa asemassa olevan kongressipuolueen vaalitappio ja uskonnon nousu uudeksi valtatekijäksi maailman väkiluvultaan toiseksi suurimmassa maassa.

Eurooppa ei voi eristäytyä unioniin

Miksi tämä Euroopan ulkopuolella sijaitsevien voimakenttien luettelo?
- Ne ovat kaikki käymistilassa ja niiden sisäisten olojen ja keskinäisten vuorovaikutusten tulevaisuus on arvaamaton. Varmaa on vain se, että näiden kehitys koskettaa myös Euroopan oloja tavalla, joka sekin on arvaamaton. Kehityksen läpinäkymättömyys tekee ajatuksen Euroopan liittovaltiosta niin haaveelliseksi, että olisi naiivia ja kevytmielistä ajaa sitä jonkinlaisena poliittisena ohjelmana.
- On paljon ajankohtaisempia ja tärkeämpiä tehtäviä. Tärkeimpänä pitäisin politiikan ja rahavallan särkymän eheyttämistä ja säätämistä. Raivoava hillitön kapitalismi sekä hävittää elämän aineellisen perustan että myrkyttää ihmismieliä, von Wright tähdentää.

Monet ovat sanoneet, että Emun jälkeen Euroopan integraatio on saavuttanut huippunsa ja alkaa ikään kuin hidastua tai jopa pysähtyy. Miten on?

- EMU:n toteutuminen on tietenkin askel kohti eurooppalaisen liittovaltion syntymistä. On ennenaikaista arvioida kiihdyttääkö tämä askel integraatioprosessia vai hidastaako se sitä. Olen taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen vaihtoehtoon - ainakin siinä mielessä, että kuluu vuosia, ennen kuin tapahtuu yhtä merkittävä siirto kohti yhdentymistä. Seuraava askel liittyisi todennäköisesti turvallisuuspolitiikkaan.
- Ei voida pitää varmana, että tähdätty tavoite, liittovaltio, koskaan toteutuu. Toisaalta on myös vaikea uskoa, että kehitys johtaisi kerran saavutetun taantumiseen, saati kokonaisuuden hajoamiseen. Kahden maailmansodan kokemukset tekivät suursodan Euroopan valtioiden kesken pitkäksi aikaa mahdottomaksi. Rauhantila Euroopassa ei ole EU:n ansiota. Päinvastoin: sotiin kyllästyminen teki EU:n mahdolliseksi, hiili- ja teräsunionin syntymästä alkaen.

Toisten näkemysten mukaan EMU kiihdyttää integraatiota. Voiko EU:sta kehittyä Yhdysvaltain kaltainen liittovaltio?

- EU:n mahdollisen kehityksen vertaaminen Yhdysvaltain kaltaisen liittotasavallan syntyyn perustuu minusta historialliseen näköharhaan. USA syntyi eurooppalaisperäiseltä itärannikolta länteen, aina Tyynenmeren rannikolle saakka ulottuneen asteittaisen kansainvaelluksen tuloksena. Tielle sattuneet alkuasukkaat joko tapettiin tai eristettiin reservaatteihin.
- Pohjois-Amerikan liittovaltio on tosin melko kirjava kokonaisuus ja eri osavaltioilla on vaihtelevassa määrin omaa identiteettiä. Mutta tämä kirjavuus on mitätöntä verrattuna siihen moninaisuuteen, minkä Euroopan kansat ja valtiot muodostavat. Maanosamme valtioiden sulauttaminen liittovaltioksi edellyttäisi niiden oman identiteetin kaventamista tavalla, jonka läpikäyminen olisi monelle niistä äärimmäisen tuskallista, jopa mahdotontakin. Jo tästä syystä eurooppalainen liittovaltio on spekulatiivinen haave, jonka todellista toteutumista on vaikea kuvitella, von Wright pohtii työhuoneessaan helmikuun auringossa.

Luokan kiltti mallioppilas

- On ymmärrettävää, että Suomen kaltaisen syrjäisessä asemassa olevan eurooppalaisen maan, jonka identiteetti on heikosti kehittynyt ja itsetunto melkein olematon, olisi helpompi sopeutua osavaltion rooliin kuin maan, joka on tottunut pitämään poliittista ja sivistyksellistä panostaan omaperäisenä ja toisille esikuvallisena saavutuksena. Tästä seurauksena meillä on ollut syntymässä minulle itselleni vastenmielinen kerskaileva asenne, että olemme muka kehityksen kärjessä. Näin saattaa olla, mutta on eri asia, onko siitä syytä ylpeillä.

Haastattelu ja kuva: Jorma Mäntylä