Heinäkuussa 1776 antoi 13 Amerikan valtiota yhteisen itsenäisyysjulistuksen, jolla ne vapauttivat itsensä Britannian kuninkaan vallasta. Vapaussodan voittajina ne julistivat vapautta kansalle, johon ei laskettu kuuluviksi Amerikkaan väkivalloin Afrikasta tuotuja orjia. Yksilönvapaus ei ole orjien vapautta.

Konventti on amerikkalainen idea 

Lähinnä valtioiden toinen toisilleen asettamien kaupan rajoitusten pelossa Pohjois-Amerikan valtiot halusivat tiiviimpään liittoon keskenään ja kutsuivat keväällä 1787 koolle erityinen perustuslakikonventin. Ne nimesivät liittovaltion perustamislakia laatimaan 70 edustajaa, joista 55 osallistui konventin työhön. Rhode Islandin valtion edustajat eivät osallistuneet konventtiin siitä syystä, että sen hallitus pelkäsi menettävänsä liittovaltiossa itsenäisyytensä. USA:n konventti työskenteli muutaman kuukauden ja kirjoitti perustuslakiluonnokseen kuusi kaunokirjallista sivua. Loppuasiakirjan allekirjoitti 39 konventtiosanottajaa. Kaikki eivät halunneet allekirjoituksellaan luopua omien valtioidensa vallasta ja siirtää sitä uudelle keskusvallalle. Konventtilaisia kutsuttiin liittovaltion perustajaisiksi; yhtäkään naista ei joukossa ollut. USA:n konventti kokoontui suljetuin ovin. Nationalistit, jotka olivat poliittisen integraation syventämisen eli liittovaltion kannattajia, eivät halunneet julkisuutta valtioiden itsenäistä valtaa kaventaville esityksilleen. EU:n perustuslakikonventissa euronationalistit toimivat muodollisesti avoimin ovin, mutta käytännössä päätökset tehtiin pimeissä takahuoneissa.

Puhtaalta pöydältä 

USA:n liittovaltiota perustettaessa historiallinen pöytä oli puhdas. Ei ollut yhteistä menneisyyttä eikä kaikilla valtioilla edes omaansa. Niin ollen ei perustajaisien tarvinnut huolehtia valtion laillisten muotojen jatkuvuudesta. Kielikin oli yhteinen. Nationalisteilla saivat käsiinsä aloitteen, kun he keksivät haluta perustuslain käsiteltäväksi valtioittain järjestettävissä omissa konventeissa. He arvelivat saavansa tuen ajatuksilleen liittovaltion vakauttamista oloista helpommin suoraan kansalta kuin oman valtansa menetystä pelkääviltä kansan edustajilta. Aloite loi valtioliittolaisiin kompromissitahtoa. Euroopassa ei ollut vastaavaa mahdollisuutta luoda liittovaltion järjestystä tyhjästä, kun euronationalistit pari sataa vuotta myöhemmin saivat kutsutuksi koolle tällaisessa edustuksettoman demokratian hengessä EU:n perustuslakikonventin. Sen haluttiin olevan riippumaton kansallisista vallankäyttäjistä, joiden pitää ajatella sitä, mitä heidän toimistaan ajattelevat äänestäjät. Kutsumalla koolle konventin liittovaltiolaiset hakivat perustuslain laatijoille vapautuksen äänestäjien vallasta.

Suurten valta voitti 

Tehtäessä ehdotuksia perustuslain pykäliksi Philadelphiassa konventtilaisten parissa esiintyi tahtoa luoda vahva keskushallinto tuottamaan Villiin Länteen järjestystä ja vakautta. Haluttiin kantaa keskitetysti veroja, turvata vapaakauppa ja rahoittaa tulevia sotaponnistuksia. Kun ns. Virginia-suunnitelmassa keskusvallalle haluttiin antaa veto-oikeus valtioiden lainsäädäntöön, ajautuivat eri linjoille liittovaltiomieliset nationalistit ja valtioiden itsenäisyyden kannattajat. Valtioliittolaiset kokivat liittovaltion vievän kotivaltioiltaan täysivaltaisuuden, eivätkä varsinkaan pienten valtioiden edustajat halunneet edetä vahvan keskusvallan suuntaan. Lainsäädännöllisistä elimistä keskusteltaessa isojen valtioiden edustajat kannattivat asukaslukuun pohjautuvaa edustusta, kun taas pienissä valtioissa kannatettiin tasaedustusta. Isot voittivat, ja lakia säätävään edustajainhuoneeseen tuli asukaslukupohjainen edustus. Valtaa kuitenkin tasattiin, kun kaksikamarisen kongressin toiseen kamariin eli senaattiin saivat kaikki valtiot yhtäläisen edustuksen. EU:n konventissa ei sen sijaan valtaa tasattu. Europarlamentissa eli alahuoneen tapaisessa kamarissa on uuden perustuslain mukaan isoilla mailla iso edustus. Ylähuonetta markkeeraavissa ministerineuvostoissa on niin ikään käytössä isoja maita suosiva päätöksentekotapa: määräenemmistömalli pitää sisällään asukaslukuun pohjautuvan isojen maiden veto-oikeuden.

Ihmisen määritelmä 

USA:n konventissa oli ongelmana ihmisen määritelmä. Kun äänioikeus annettiin vapaille ihmisille, sen saivat miehet, eivät naiset eivätkä orjat. Naiset kyllä laskettiin mukaan väkilukuun pohjautuvaan edustuksellisuuteen suhteessa 1:1, mutta yksi orja ei ollut kuin 3/5 täydestä ihmisestä. USA:n konventissa oli voimia, jotka halusivat vapauttaa orjat, mutta ongelma jäi perustuslakiin yli puoleksi vuosisadaksi, kun etelävaltioiden raaka-ainetuottajat pelkäsivät pohjoisen säätämien vientiverojen ohella myös halpatyövoimansa menetystä. Vastaavasti EU:n konventissa ei pystytty parantamaan työn orjien sosiaalista asemaa. Perustuslailla ei EU:hun tuoteta sosiaalista sisältöä.

USA:ssa sentään äänestettiin 

Lopullisen ehdotuksen USA:n perustuslaiksi laati kesällä 1787 viiden hengen työryhmä, ja kas, myös EU:n perustuslain kirjoitti viime kädessä työryhmä. EU:ssa sitä kutsuttiin puheenjohtajistoksi. Sen ehdotuksista ei äänestetty, kun taas Amerikan konventissa äänestettiin, ja monet artiklat saivat vain niukan enemmistön. Kun eräät kokousedustajat ehdottivat valtioille aloiteoikeutta perustuslain muuttamiseksi ja hävisivät äänestyksen, he jättivät koko perustuslakiehdotuksen allekirjoittamatta. USA:n perustuslaissa kansalliselle eli liittovaltiohallitukselle annettiin valtaa vain asioissa, jotka perustuslailla nimenomaan siirrettiin sen toimivaltaan. Kaiken muun vallan katsottiiin kuuluvan osavaltioille. EU:n uudessa perustuslaissa on sama idea. Sen, että jäsenmaat ovat luovuttaneet sen toimivallan ja että se ei voi itse lisätä omaa toimivaltaansa, EU:n federalistit katsovat osoittavan, ettei EU ole liittovaltio. USA:ssa osavaltioiden tuomioistuimille on annettu oikeus tulkita perustuslakia, mutta viime kädessä tulkinnoista päättää liittovaltion korkein oikeus. EU:n perustuslaissa yhteisön tuomioistuimelle on annettu yksinomainen toimivalta tulkita perustuslakia.. Se on EU:n perustuslakituomioistuin ja sen korkein oikeus.