Kirjassaan Karhun
naapurista Naton kainaloon Pekka Ervasti ja Jaakko
Laakso toteavat, että "Suomen kaksoisstrategia -
se, että toisaalta vakuutetaan liittoutumattomuutta
mutta toisaalta syvennetään poliittista ja
sotilaallista yhteistyötä Naton kanssa - on
toistaiseksi nielty vähin protestein
Venäjällä." Venäjää ajetaan kaikilla
rintamilla tapahtuneiden tosiasioiden eteen.
Mauno Koivisto esitti
uudessa kirjassaan, että Suomi on Eurooppa-innossaan
laiminlyönyt suhteen Venäjään.
Venäjän suurlähettiläs Aleksander
Patsev vastasi hänelle Helsingin Sanomissa, että
"Venäjän johdossa ollaan todella sitä mieltä,
että sen jälkeen kun Suomi liittyi EU:hun meidän
välisemme suhteet eivät ole muuttuneet."
Lehdessä Patsev kumosi Koiviston näkemyksen
lainaamalla ministeri Kimmo Sasia (kok):
Sasinkaan mielestä suhteet eivät ole liittymisen
jälkeen tulleet vähemmän intensiivisiksi.
Tehtaankatu yrittää kasvattaa Sasista ja muista
vanhoista vihollisistaan uudenlaisia kotibryssiä?
Venäjällä suhtaudutaan myönteisesti EU:n
militarisoimiseen. Siellä uskotaan, että on Venäjän
etu, jos EU:lle tulee oma euroarmeija ja siitä kehittyy
Natosta riippumaton uusi superliittovaltio. Venäjä
haluaa heikentää USA:n johtamaa Natoa.
Venäjän arvio on väärä.
Euroarmeija ei heikennä Natoa vaan on sen tukeva
eurooppalainen pilari.
Kun Suomi osallistuu euroarmeijan toimintaan, Suomi
natottuu.
Venäjän kaksoisstrategia Suomen suhteen onkin
omituinen: Suomen pitäisi olla mukana natottuvan EU:n
sotilasoperaatioissa, mutta samaan aikaan Suomi ei saisi
itse natottua. Venäjä ei halua Suomea Natoon, mutta
sotilaallinen Nato-yhteensopivuus sille tuntuu sopivan.
Kun EU liittovaltioituu, Suomi on Lipposen johdolla
rynnännyt sen kehityksen kärkeen. Kun Koivisto puhuu
rehellisyysvajeesta, hän on oikeassa. Siksi Koivisto
vaietaan - tai häntä lyödään naapurin toimesta sasilla
päähän.
