Ikävä Kekkosen ajan puolueettomuutta?

Lipposen hallitus on tehnyt ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassaan (hutva) salaisen päätöksen siitä, että Suomi saadaan yhteensovittaa Naton rakenteisiin niin pitkälle kuin vastaan tulee sotaliiton perustamissopimuksen 5. artikla.
Onko nyt poliittisesti jo astuttu sen rajan yli? Jos on, asiasta pitää päättää eduskunnassa eikä Lipposilla.

Naton perustamissopimuksen 5. artikla kuuluu seuraavalla tavalla:

Osapuolet sopivat, että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa osapuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa pidetään hyökkäyksenä kaikkia osapuolia vastaan, ja sen seurauksena osapuolet sopivat, että sellaisen aseellisen hyökkäyksen sattuessa jokainen niistä, käyttäen oikeutta yksilölliseen tai kollektiiviseen itsensä puolustamiseen sen mukaan kuin YK:n peruskirjan artiklassa 51 todetaan, avustaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta osapuolta tai osapuolia ryhtymällä välittömästi yksilöllisesti ja yhteisymmärryksessä muiden osapuolien kanssa sellaisiin toimiin, joita pidetään tarpeellisina, mukaan lukien aseellisten joukkojen käyttö, Pohjois-Atlantin alueen turvallisuuden palauttamiseksi ja säilyttämiseksi.
Kaikki sellaiset aseelliset hyökkäykset ja kaikki niistä johtuvat toimet raportoidaan välittömästi turvallisuusneuvostolle. Kyseiset toimet keskeytetään kun turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarvittaviin toimiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi.

Käytännössä tätä artiklaa on pidetty Länsi-Euroopan turvalausekkeena muinaista Neuvostoliittoa vastaan. USA sitoutui tulemaan tarvittaessa liittolaistensa avuksi.
Artiklaa ei ole otettu käyttöön kertaakaan järjestön yli puolivuosisataisen olemassaolon aikana. Sitten kävi niin että rikolliset iskivät Amerikkaan, ja USA huusi muita maita apuun. Pykälää sovellettiin ensimmäinen kerran tänä syksynä.
Ei ole varmaa, pyytääkö USA muita Nato-maita osallistumaan "sotaansa". Se saattaisi rajoittaa sen vapaita iskuja siviilien kimppuun. Niinpä artiklan käyttöönotossa onkin kysymys ennen muuta poliittisesta tuesta. Sovittiin, että USA:n iskiessä yksikään liittolainen ei arvostele, vaikkei USA noudata kansainvälisen oikeuden määräyksiä.
Suomi on sitoutunut mukaan
Mainittu ystävyys-, yhteistyö- ja avunantopykälä velvoittaa muut jäsenet osallistumaan sotatoimiin, jos yksi jäsenvaltio joutuu sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Kun USA sanoi, että "sota", muilla ei ollut valinnanvaraa.
Suomi on Natoon liittoutumattomana maana vapaa liitonkeskinäisistä sitoumuksista. Sen ei tarvitse lähettää lentokoneita tai sotilaita USA:n avuksi.
Poliittisesti Suomi on kuitenkin sitoutunut samaan kuin Nato-maat.
Brysselin ylimääräisessä huippukokouksessa syyskuun lopussa tehtiin päätös, että kukin EU-maa on valmis osallistumaan sotilaallisiin vastaiskuihin "kykyjensä mukaan".
Ulkoministeri Erkki Tuomioja sanoi, että USA painosti EU-maita. Pääministeri Paavo Lipponen sanoi, ettei painostanut.
Näistä kahdesta Lipponen on se, jonka puheisiin ei voi luottaa.
Onko Suomi oikeasti liittoutumaton?
Suomalaisille annettiin kuva, että sotahaukkojen vaatimuksiin nähden lievempään osallistumiseen velvoittava muotoilu ("kykyjensä mukaan") olisi syntynyt Suomen aloitteesta.
Ei syntynyt.
Se syntyi Ranskan aloitteesta. Ranska halusi itselleen pelivaraa - toisin kuin liittoon kuulumaton Suomi. On muistettava, että Ranskassa on 4 miljoonaa muslimia.
USA:lla on hegemonia liittolaisiinsa, ja sille on nyt annettu vapaat kädet toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Siitä virallisen viestin Amerikkaan vei EU:n 15 jäsenmaan - ja 13 jäsenhakijamaan! - nimissä puheenjohtajamaa Belgian ulkoministeri Louis Michel.
Joutuu pakostakin kysymään, onko Suomi tällaisen viestin jälkeen enää liittoutumaton maa.
Ainakaan omaa ilmatilaansa se ei tunnu hallinnoivan vapaasti.