Naton perustamissopimuksen 5. artikla
kuuluu seuraavalla tavalla:
Osapuolet sopivat, että aseellista
hyökkäystä yhtä tai useampaa osapuolta vastaan
Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa pidetään
hyökkäyksenä kaikkia osapuolia vastaan, ja sen
seurauksena osapuolet sopivat, että sellaisen
aseellisen hyökkäyksen sattuessa jokainen niistä,
käyttäen oikeutta yksilölliseen tai kollektiiviseen
itsensä puolustamiseen sen mukaan kuin YK:n peruskirjan
artiklassa 51 todetaan, avustaa hyökkäyksen kohteeksi
joutunutta osapuolta tai osapuolia ryhtymällä
välittömästi yksilöllisesti ja yhteisymmärryksessä
muiden osapuolien kanssa sellaisiin toimiin, joita
pidetään tarpeellisina, mukaan lukien aseellisten
joukkojen käyttö, Pohjois-Atlantin alueen
turvallisuuden palauttamiseksi ja säilyttämiseksi.
Kaikki sellaiset aseelliset hyökkäykset ja kaikki
niistä johtuvat toimet raportoidaan välittömästi
turvallisuusneuvostolle. Kyseiset toimet keskeytetään
kun turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarvittaviin
toimiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden
palauttamiseksi.
Käytännössä tätä artiklaa on
pidetty Länsi-Euroopan turvalausekkeena muinaista
Neuvostoliittoa vastaan. USA sitoutui tulemaan
tarvittaessa liittolaistensa avuksi.
Artiklaa ei ole otettu käyttöön kertaakaan
järjestön yli puolivuosisataisen olemassaolon aikana.
Sitten kävi niin että rikolliset iskivät Amerikkaan,
ja USA huusi muita maita apuun. Pykälää sovellettiin
ensimmäinen kerran tänä syksynä.
Ei ole varmaa, pyytääkö USA muita Nato-maita
osallistumaan "sotaansa". Se saattaisi
rajoittaa sen vapaita iskuja siviilien kimppuun. Niinpä
artiklan käyttöönotossa onkin kysymys ennen muuta
poliittisesta tuesta. Sovittiin, että USA:n iskiessä
yksikään liittolainen ei arvostele, vaikkei USA
noudata kansainvälisen oikeuden määräyksiä.
Suomi on sitoutunut mukaan
Mainittu ystävyys-, yhteistyö- ja avunantopykälä
velvoittaa muut jäsenet osallistumaan sotatoimiin, jos
yksi jäsenvaltio joutuu sotilaallisen hyökkäyksen
kohteeksi. Kun USA sanoi, että "sota", muilla
ei ollut valinnanvaraa.
Suomi on Natoon liittoutumattomana maana vapaa
liitonkeskinäisistä sitoumuksista. Sen ei tarvitse
lähettää lentokoneita tai sotilaita USA:n avuksi.
Poliittisesti Suomi on kuitenkin sitoutunut samaan kuin
Nato-maat.
Brysselin ylimääräisessä huippukokouksessa syyskuun
lopussa tehtiin päätös, että kukin EU-maa on valmis
osallistumaan sotilaallisiin vastaiskuihin
"kykyjensä mukaan".
Ulkoministeri Erkki Tuomioja sanoi, että USA
painosti EU-maita. Pääministeri Paavo Lipponen sanoi,
ettei painostanut.
Näistä kahdesta Lipponen on se, jonka puheisiin ei voi
luottaa.
Onko Suomi oikeasti liittoutumaton?
Suomalaisille annettiin kuva, että sotahaukkojen
vaatimuksiin nähden lievempään osallistumiseen
velvoittava muotoilu ("kykyjensä mukaan")
olisi syntynyt Suomen aloitteesta.
Ei syntynyt.
Se syntyi Ranskan aloitteesta. Ranska halusi itselleen
pelivaraa - toisin kuin liittoon kuulumaton Suomi. On
muistettava, että Ranskassa on 4 miljoonaa muslimia.
USA:lla on hegemonia liittolaisiinsa, ja sille on nyt
annettu vapaat kädet toimia parhaaksi katsomallaan
tavalla. Siitä virallisen viestin Amerikkaan vei EU:n
15 jäsenmaan - ja 13 jäsenhakijamaan! - nimissä
puheenjohtajamaa Belgian ulkoministeri Louis Michel.
Joutuu pakostakin kysymään, onko Suomi tällaisen
viestin jälkeen enää liittoutumaton maa.
Ainakaan omaa ilmatilaansa se ei tunnu hallinnoivan
vapaasti.