Euroopan unioni on kuuluisa maksuviivästyksistään. Rahat eivät tule saajille ajallaan. Vikaa on koko systeemissä: laskentatoimessa ja kirjanpidossa. Sen paljasti Marta Andreasen. Häntä rangaistiin siitä.

EU:n aataminaikainen kirjanpito

Komission palveluksessa ei ole ollut ennen tätä vuotta ammattitaitoista pääkirjanpitäjää. Komissio on elänyt kassavirtojen mukaan: oli kassa, josta maksettiin laskut. Rahankäytön seurantaan ei riittänyt mielenkiintoa. Komissiossa ei ollut nykyaikaista kirjanpitoa. Uudeksi pääkirjanpitäjäksi nimettiin 1.1.2002 alkaen syntyperältään argentiinalainen Marta Andreasen. Hän ei ollut viran ainoa hakija eikä välttämättä edes paras, mutta hän oli nainen. Vihreä saksalainen budjettikomissaari Michaele Schreyer halusi virkaan naisen. Andreasenilla on neljännesvuosisadan mittainen työkokemus kirjapidon ja tilinpäätösten alalta. Hän on työskennellyt suuren kansainvälisen tilintarkastustoimiston, useiden amerikkalaisyhtiöiden sekä viimeksi OECD:n palveluksessa. Hän sai sieltä potkut ajauduttuaan ammatillisiin erimielisyyksiin sen pääsihteerin ja tämän esikunnan kanssa. EU:ssa Andreasen - ammattilaisena - havaitsi nopeasti, ettei EU:n tilinpitoa hoideta asianmukaisella tavalla. Tilinpäätöstä ei ollut johdettu yhtenäisestä kirjapidosta. Kun häntä vaadittiin ensi töikseen allekirjoittamaan vuoden 2001 tilit, hän ei siihen suostunut, koska hän ei pitänyt tilejä luotettavana. Puolet komission pääjohtajista, joiden puolesta häntä vaadittiin allekirjoittamaan ne, oli esittänyt varauksia tiliensä luotettavuuden suhteen.

Siirto toisiin tehtäviin 

Kirjanpito ei ole pitkään aikaan vastannut EU:n 100 miljardin euron budjetin asettamia vaatimuksia. Marta Andreasen laati havaitsemistaan puutteista kirjelmän, jonka hän toimitti komission puheenjohtajalle Romano Prodille sekä varapuheenjohtajille Neil Kinnockille ja Loyola de Palaciolle 7.5.2002. Hän halusi esimiesten tukea tarvittavalle perinpohjaiselle uudistukselle. Hän ei saanut vastausta eikä häntä kuultu. Sen sijasta hän joutui kurinpidollisten toimien kohteeksi. Hänet siirrettiin 22.5.2002 sivuun tehtävästään. Andreasenia syytettiin henkilöstöohjesäännön rikkomisesta. Syytekohtia oli kolme. Hän oli antanut julkisuuteen instituution maineelle kielteistä informaatiota. Hän oli julkisuudessa asioidessaan ohittanut hierarkian asettamia tasoja. Hän oli ollut luvatta poissa työpaikaltaan (omaa hyllyttämistään koskeneessa lehdistötilaisuudessa). Kun Andreasen toi epäkohdat julkisuuteen, hän teki jotain sellaista, joka on jokaisessa EU:n jäsenmaassa (Isoa-Britanniaa lukuun ottamatta) virkamiehen oikeus: hän käytti sanan ja ilmaisun vapauttaan. EU:ssa sitä ei sallita, vaikka esimerkiksi oikeusasiamies Jacob Söderman on vaatinut komissiota turvaamaan virkamiesten kansalaisoikeudet.

Asia europarlamenttiin 

Andreasen on valmis tulemaan kaikkine tietoineen kuultavaksi europarlamenttin budjetin valvontavaliokuntaan. Demarit parlamentin valiokunnassa puolustavat puoluetoveriaan, henkilöstöasioiden komissaaria Neil Kinnockia, joka näkee Andreasenin esiintymisessä "poliittista savua taivaalla". eikä Andreasenia haluta europarlamenttiin kuultavaksi. Vihreätkään eivät halua, koska se asettaisi heidän oman budjettikomissaarinsa Schreyerin kiusalliseen valoon. Vihreiden oma dissitentti Paul van Buitenen, joka on eronnut komission palveluksesta, oli kärpänen verrattuna siihen härkäseen, jota Andreasenin tapaus edustaa. Europarlamentin puhemiehistössä päätettiin demareiden ja vihreiden äänillä, että valiokunta ei saa kuulla Andreasenia. Kuulemisen vastustajien pääargumentti on se, ettei Andreasen muka ole tuonut esille mitään uutta. Kaikki, mitä hän on esittänyt julkisuudessa, on muka kirjattu tilintarkastustuomioistuimen asiakirjoihin. Tilintarkastustuomioistuin on EU:ssa poliittinen elin. Moni tilintarkastustuomareista on valittu toimeensa yksinomaan poliittisin perustein ilman tilinpitotaitoa ja -kokemusta. Osa järjestelmän puutteista on kirjattu raportteihin, mutta poliitikot eivät ole osanneet lukea niitä sillä silmällä. Ei ole ollut uskottavaa, että systeemi on läpimätä. Nyt on, ja se on Marta Andreasenin ansiota.

Andreasenin suuri linja

Andreasenin kuulemisen vastustajat sanovat, ettei hänellä ole ollut esitettävänään yhtään "tapausta", joka edustaisi näyttöä jostakin väärinkäytöksestä. Toisaalta hänen pääargumenttinsa eivät ole tietyt "tapaukset" vaan se, että koko järjestelmä on altis virheille ja väärinkäytöksille. 
Andreasen on sanonut julkisuudessa, että 

* EU:lla ei ole kahdenkertaista kirjanpitoa, jossa toinen tili kertoo mistä raha tulee ja toinen mihin se menee. 
* EU:lla ei ole 100 miljardin euron budjetin kirjanpidolle turvallista ja yhdenmukaista tietokonesysteemiä. Systeemissä ei ole tilitapahtumien jäljitettävyyttä. EU:lla ei ole rekisteriä niistä, joiden kanssa se on liikesuhteissa, eivätkä ennakkomaksut kirjaudu mihinkään rekisteriin mahdollista varojen takaisinperintää varten. Laskentatoimi ei tuota luotettavaa tietoa maksuista. 
* Tilinpitojärjestelmä ei tue vuosittaista tilinpäätöstä. Tase muodostetaan pääosastoilta vastaanotettuihin laskentataulukoihin, jotka eivät ole yhdenmukaisia. 
* Tilinpito on hajautettu pääjohtajien alaisuuteen, mutta heille ei ole annettu asianmukaisia välineitä koko EU:n järjestelmän yhteensovittamiseksi. Ei ole yhteyttä paikallisten laskentajärjestelmien ja keskussysteemin välillä. 
* Hajautetussa systeemissä kirjanpidossa käytetään taulukkolaskentaohjelmaa (Excel), jossa numerot voidaan tarvittaessa vaihtaa jälkiä jättämättä ilman että tarvitsee tehdä korjauskirjauksia. 
* Systeemissä on väärä työnjako laskujen hyväksyjien, niiden maksajien sekä kirjanpitäjien kesken. 
* Systeemissä ei ole ollut varojen tarkastusta (treasury audit)10 vuoteen, eikä EU:lla ole pankkitakuiden luetteloa. 
* Kirjanpidossa ei riittävästi kyvykkäitä toimijoita, ja se johtuu myös palkkauksen kehnoudesta; virat ovat olleet alemman palkkaluokan virkoja. 
* Kirjanpidon perusteella ei pystytä tekemään rahoituslaskelmaa. 
* EU:lle on hyväksytty uusi talousohjesääntö. Se tulee voimaan vuonna 2003, mutta sitä palveleva laskentajärjestelmä otetaan käyttöön vasta vuonna 2005. Niin ollen vuosien 2002-2004 tilit ovat epäluotettavia. Uusi talousohjesääntö lisää virheiden ja väärinkäytösten riskiä.

Järeän mittaluokan skandaali

EU on ollut tilinpidon muinaismuistoalue. Siitä on viime kädessä vastuussa komissio. Oma vastuunsa on myös parlamentilla. Poliitikot eivät ole ottaneet tilintarkastustuomioistuimen rutiinilausuntoja niiden täysarvosta. Tilintarkastustuomioistuinta voidaan arvostella siitä, ettei se ole tuonut havaitsemiaan ongelmia julkisuuteen riittävällä rytinällä. Tilintarkastajat eivät ole purreet kättä, joka heitä ruokkii. Tässä tapauksessa ruokinta on luonteeltaan poliittista. EU:ssa on klubihenki. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Seuraavaksi ei asiassa tapahdu mitään. Komission kurinpitotoimet Marta Andreasenia vastaan jatkuvat. Europarlamentissa on demareiden ja vihreiden äänillä näiden omien komissaarien suojelemiseksi päätetty, että Andreasenia ei saada kuulla valiokunnassa. Kun vastuuvapaudesta päätetään ensi keväänä, osa eurokansanedustajista ehdottaa, että vastuuvapautta ei myönnetä. Asiasta äänestetään. Demarit ja vihreät äänestävät vastuuvapauden puolesta. Äänestyksen lopputulos riippuu siitä, paljonko he saavat muita mukaan. Kukaan ei ole henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että EU:n antiikinaikaisessa tilinpitojärjestelmässä säilyy mahdollisuus virheisiin ja väärinkäytöksiin.