Presidentti Vladimir Putinin käsityksistä syntyy vaikutelma, että tshetsheenit ovat terroristeja. Siis kaikki.
Turkin vallanpitäjät ovat aina sanoneet, että kurdit ovat terroristeja, jokainen kurdi.
Italian pääministeri Silvio Berlusconin puheista saa käsityksen, että on miljardi islamilaista, joista jokainen on huonompi ihminen kuin huonoinkin kristitty.
Bushin paras liittolainen on Englannin pääministeri Tony Blair, joka sanoo, että "pankaamme maailmanjärjestys uusiksi".
Jotkut tshetsheenit, kurdit, islamilaiset ja irlantilaiset ja ehkä myös joku meistä muista voi olla terroristi, mutta kaikki eivät ole.
On väärin leimata kaikki: se voi yhdistää erimieliset ihmiset tavalla, joka johtaa ristiriitojen syvenemiseen. Jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan.
Vapaan maailman harjoittaman laittomuuden perustana ovat "yhteiset arvot", joita ei ole kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin ja joita ei ole hyväksytty kansanedustuslaitoksissa.
Jos niiden takia aloitettaville sodille ei ole kansainvälisoikeudellisia perusteita, kysymys on poliittisesta mielivallasta, askelista totalitarismiin. Niiden nimissä saadaan uskovaiset ristiretkille. Vastassa ovat toiset uskovaiset, jotka käyvät pyhää sotaa.

Uusi, yhteinen viholliskuva

Kommunismin romahtamisen jälkeen Natolla ei ole ollut yhteistä viholliskuvaa.
Nyt se on: islam.
USA näyttää olevan lähdössä vuosikymmenten mittaiselle ristiretkelle miljardia muslimia vastaan.
Uskonsodan syyt eivät kuitenkaan välttämättä ole uskonnossa vaan tuotannossa - ja globalisaation aikaan on kai oikein sanoa maailmantaloudessa - syntyneet ihmisten väliset suhteet.
Näissä sodissa ei voida vallata vihollisen aluetta, ei tuhota armeijoita - eikä tehdä rauhaa. Vihollinen on näkymätön. Se on miljoonien ihmisten päissä, eikä ihmisten tajuntaa voi pommittaa kivikauteen. Afganistanin voi, sikäli kuin se ei jo ole sitä.

Venäjä suuri voittaja

Kun Nato vaihtaa viholliskuvaa, se tarvitsee uutta (islamilaista) vihollistaan varten käyttöönsä uutta ilmatilaa. Venäjästä tulee Natolle välttämätön yhteistyökumppani, ja päinvastoin.
On vaikea kuvitella, että ns. Länsi arvostelisi tulevaisuudessa tosissaan Putinin yksinvaltapyrkimyksiä Venäjällä, Tshetshenian sodan ihmisoikeusloukkauksia, kaikkien televisiokanavien kaappausta hallituksen käsiin tai hallinnon miehittämistä entisillä KGB-miehillä. Kun Putin antaa USA:lle vapaat kädet, Nato antaa Putinille vapaat kädet pitää Venäjä koossa ja säilyttää entiset Siperian neuvostotasavallat Venäjän vaikutuspiirissä.
Maailmaa jaetaan etupiireihin Bushin-Putinin sopimuksella, jonka esikuva saattaa hyvinkin olla Molotovin-Ribbentropin sopimus?

Puolueettomuus olisi turvallista

Venäjä on suurvalta. Suomen etu ei ole välttämättä sama kuin yhden suurvallan etu.
Me saatamme menettää oman toimitilan, jos me jäämme väliin Naton ja Venäjän syleillessä toisiaan.
Kuitenkaan me suomalaiset emme ole koskaan vallanneet yhtään siirtomaata, emme käyneet orjakauppaa emmekä hyökänneet muihin maihin (paitsi mitä nyt vähän muinaiseen Neuvostoliittoon).
Niin ollen meillä on erilainen turvallisuus kuin niillä mailla, jotka ovat orjuuttaneet kansoja, tuhonneet kulttuureja ja riistäneet muiden luonnonvaroja. USA on siitä hyvä esimerkki, eikä Venäjäkään ole ihan huono.
Kaiken pyhittää nyt terrorismin vastainen taistelu. Sen kulisseissa Suomen eliitin Nato-projekti etenee ennen kokemattomalla vauhdilla. Jos Venäjä ei enää aseta kapuloita Suomen Nato-rattaisiin, suomalaisten on itse asetettava. Se on meille itsellemme turvallisinta. On elettävä pitkää juoksua eikä saa antaa suhdanteiden viedä.
Me suomalaiset olemme saaneet perinnöksi aikaisemmilta sukupolvilta puolueettomuuden, josta on vielä jäljellä liittoutumattomuus. Se on ollut hyvää turvallisuuspolitiikkaa. Vielä toistaiseksi se on ollut oman maan puolustamista oman maan rajojen sisällä, mutta ei ole enää kauan. Suomi varustaa euroarmeijaa.
Eilen kuoltiin isänmaan puolesta. Tänään ja huomenna kuollaan USA:n ja EU:n määrittämien yhteisten - ja voimapolitiikalla terästettyjen - "arvojen" puolesta.
Suomen ei pidä nyt pidä ehdoin tahdoin tyrkyttäytyä sisäpiiriin siinä vähemmistössä, jolle enemmistö kostaa muiden maiden menneiden sukupolvien tekemät vääryydet.
Jos ehdoin tahdoin etsitään, maailmasta löytyy nyt vihollisia joka lähtöön. Ei pitäisi etsiä.