Kuusi suurta nettomaksajamaata (Englanti,
Hollanti, Itävalta, Ranska, Ruotsi ja Saksa)
ehdottavat, että EU:sta tehdään prosenttiliike. EU:n
yhteiset menot halutaan painaa prosenttiin yhteisestä
kansantulosta.
Suomi ei ole mukana tässä liikkeessä. Yleensä
Suomi ottaa, mitä sille EU:ssa annetaan tai mitä
jäljelle jää.
Ei muutoksia tuloperusteisiin
Euroopan komissio julkaisi helmikuun puolivälissä
ehdotuksen EU:n varainhoidoksi vuosina 2007-2013.
Komissio ei ehdottanut muutoksia EU:n tuloihin eli omiin
varoihin. Ne kerätään edelleenkin jäsenmaksuina. Se
merkitsee, ettei toteudu liittovaltiolaisten tahto antaa
EU:lle oikeus periä EU-kansalaisilta euroveroja. Kun
tuloihin ei ehdoteta muutoksia, säilyy
tulevaisuudessakin se Englannin jäenmaksualennus, joka
on yksi EU:n budjetin suurimpia epäkohtia. Sen
nettojäsenmaksusta pannaan 2/3 maksuun muille maille,
Suomellekin sata miljoonaa euroa.
Menot kasvavat, menokatto säilyy
EU:n menojen yläraja (0,24 % jäsenmaiden
bruttokansantulosta) säilyy. Se säilyy, koska sen
muuttaminen vaatisi yksimielisyyden (niin kuin
tuloperusteiden muuttaminenkin). Komissio ehdottaa EU:n
menojen kasvattamista nykyisestä 1 prosentin tasosta
keskimäärin 1,15 prosentin tasolle. Halutaan
käyttää lisää rahaa laajentuneen EU:n menoihin.
Suomi on menojen kasvussa nettomaksaja. Jäsenmaksut
eivät paljon nouse, mutta jäsenmaksupalautukset
vähenevät. Suomen nettomaksuosuudet (miljoonaa euroa)
ovat kehittyneet jäsenyyden alusta lähtien seuraavalla
tavalla:
1995 - 256
1996 - 89
1997 - 69
1998 - 252
1999 - 361
2000 + 130
2001 - 271
2002 - 126
Kahdeksassa vuodessa on jäänyt sille tielleen eli
on syntynyt hävikkiä yli miljardi euroa.
Pohjoisen viljelijöiden pakkosolidaarisuus
etelälle
Suomalaisten maanviljelijöiden edustajat laskevat,
että maatalouden etu turvataan parhaiten antamalla EU:n
budjetin kasvaa. Pelätään, että jos on tiukka
budjetti, leikataan Suomen vaan ei Välimeren maiden tai
uusien jäsenmaiden maataloustukia. Siksi pitää antaa
EU:n menojen kasvaa, vaikka se kasvattaa myös omien
jäsenmaksujen hävikkiä! Pelkät EU-tuet eivät siitä
ylläpitämään Suomessa maanviljelyä. Tarvitaan myös
kotimaisia tukia - joille tarvitaan EU:n lupa.
Etelä-Suomen osalta tukien on oltava joka kerta aina
edellistä kertaa alhaisempia, ja siksi niitä
leikattiin tammikuussa 2004. Pohjois-Suomen osalta ei
ole vastavaa alentamispakkoa, mutta Vanhasen hallitus
toteutti pohjoissuomalaisten viljelijöiden
pakkosolidaarisuuden etelän viljelijöille alentamalla
myös Pohjois-Suomen kansallisia tukia. Syy Pohjanmaan
viljelijöiden kapinaliikkeeseen ei ollut tällä
kerralla EU vaan maan kepu-johtoinen hallitus.
Uusi rahareikä
EU:n budjettikehyksissä ehdotetaan, että EU-maihin
tulleiden pakolaisten ja maahanmuuttajien asuttamisen
kuluja aletaan maksaa yhteisestä kassasta. Sitä kautta
Suomi joutuu osallistumaan näihin kustannuksiin, joita
aiheutuu muun muassa entisten köyhien alusmaiden
asukkaiden muutosta rikkaiden siirtomaaisäntiensä
kotitantereille. Monta on kuitenkin vielä mutkaa
matkassa ennen kuin toteutuu se, mitä komission nyt
ehdottaa. Uudet rahoituskehykset on hyväksyttävä
yksimielisesti, ja on käynnistymässä kaikkien
iltalypsyjen äiti.