Saksan demarit valmistelevat liittovaltiota

Uusi uljas unelma saksalaismallisesta liittovaltiosta

Saksan sosialidemokraatit haluavat tehdä Euroopan unionista Saksan mallin mukaisen keskitetyn liittovaltion: Euroopan Yhdysvallat.
Kansleri Gerhard Schröder haluaa siirtää valtaa jäsenmaista Brysseliin ja keskittää sitä - jäsenmaiden asukasluvun mukaan valitulle - Euroopan parlamentille sekä komissiolle.
Schröder haluaa vallankeskityksen betonoimiseksi EU:lle liittovaltion perustuslain. Sen kaikki EU:n federalistit haluavat valmistella konventtimetodilla.
Saksalaismielinen Paavo Lipponen on ollut saksalaisdemareiden linjoilla jo ennen heitä.
Saksa on pitkään pidätellyt tunteitaan Euroopan unionissa.
Ranskan on annettu viedä, eikä ole paljon vikisty. On maksettu muiden kuluja, ja raha-asioissa Saksa on ollut muiden lypsylehmä. On ajettu tandemilla, jota Ranska on ohjannut ja Saksa polkenut.
Nyt on tilanne muuttumassa. Saksa ottaa paikkansa Euroopan johdossa. Sitä varten se haluaa luoda Euroopan unioniin uudenlaisia liittovaltiorakenteita.

Schröder puoluejohtajan kaavussa

Vapun aikaan demarikansleri Gerhard Schröder julkisti - tilatun uutisvuodon jälkeen - pohjapaperin siitä, millainen kannanotto EU:n kehittämiseksi on valmisteltu Saksan sosialidemokraattisessa puolueessa (SPD). Asia tulee päätettäväksi marraskuun puoluekokouksessa.
Schröder ei halunnut olla asian esittelyssä liittokansleri vaan hän näytteli puoluejohtajaa, joka vain esitteli muiden tekstejä. Populistipoliitikkona hän varasi näin mahdollisuuden perääntyä; kyseessähän oli puolueen alustava linjaus, ei hänen omansa.
Ulostulo oli kuitenkin tarkasti ajoitettu sisäpoliittisia tarkoituksia varten. On arveltu, että Schröder yritti kääntää esityksellään ensi vuoden vaalien keskustelun pois EU:n laajenemisesta ja yleensäkin EU-asioista. Jos niistä tulisi vaaliteemoja, siihen liittyisi riskejä demareille. Oikeisto (paitsi Baijerin CSU) on Saksassa vielä demareitakin liittovaltiomyönteisempi.

Kaikkea hyvää kaikille

Demareiden EU-ohjelma oli valmisteltua vaalitarkoituksia varten ja sisälsi kaikkea kaikille.

Liittovaltionäkökulmasta demareiden paperi pitää sisällään seuraavaa:
1. Komissiosta, joka on tähän saakka ollut virkamieselin, pitää tehdä EU:lle vahva hallitus. Englannin labourin vaalitarpeiden takia tätä tavoitetta ei ilmaistu suoraan, mutta näin se on tulkittava.
2. Euroopan parlamentin valtaa pitää lisätä ja sille pitää antaa mahdollisuus aitoihin budjettipäätöksiin muun muassa maataloudesta ja rakennerahastoista. Kun Saksa on suuri nettomaksaja, demarit uskovat rahaa säästyvän, jos europarlamentti tekee budjettipäätöksiä ja purkaa yksinkertaisella enemmistöllä Saksan hallitusten vanhoja sitoumuksia.
3. Euroopan valtasuhteita pitää muuttaa yhteisöllisemmiksi (lue: liittovaltiohenkisemmiksi) niin että nykyisestä lakeja säätävästä ministerineuvostosta tehdään europarlamentin ylähuone. Komission puheenjohtaja Romano Prodi sanoo, että "on niitä parempiakin ehdotuksia". Hän tarkoittanee esimerkiksi Saksan ulkoministerin Joschka Fischerin esitystä siitä, että mainittu ylähuone muodostettaisiin kansallisten parlamenttien eikä hallitusten edustajista. Prodi tietää, etteivät hallitukset ala europarlamentin ylähuoneeksi.
4. Ulkopolitiikan perusteet halutaan yhteisöllistää niin että jäsenmaat luopuvat viimeisistäkin itsenäisyyden tunnusmerkeistään ja alkavat noudattaa samaa ulko ja turvallisuuspolitiikkaa (EYTPP) ja valmistella yhteistä europuolustusta.
5. Halutaan yhteinen europoliisi ja sille liittovaltiopoliisin toimivaltuudet.
6. Halutaan perustaa rikosasioihin yleinen eurosyyttäjän toimisto ja yhtenäistää tiettyjen rikosten rangaistuksia.
7. Työvoiman vapaalle liikkuvuudelle pitää Saksan mielestä säätää 7 vuoden siirtymäaika. EU:n laajetessahan eniten väkeä muuttaisi Saksaan.
8. Perusoikeuskirja pitää ottaa EU:n perussopimuksiin ja EU:lle pitää alkaa valmistella sen pohjalta oma perustuslaki.
9. Suhtaudutaan periaatteessa myötämielisesti konventtimetodiin vallan uusjaon ja perustuslain pohjan valmistelussa.
Jos tämä kaikki toteutuu, kyseessä on EU:n laadullinen muuttaminen valtioliitosta liittovaltioon. Suomen näkökulmasta se on pitkä loikka.

Ranskalaista kritiikkiä

Monissa maissa esiintyy pelkoja tällaista kehitystä kohtaan.
Taustalla pelätään olevan vain Saksan omat intressit, sen oma sisäpolitiikka. Saksan saatetaan nähdä tavoittelevan johtavaa asemaa Euroopassa. Monissa maissa pelätään oman itsenäisyyden murenemista, kun saksalaisten nähdään suunnittelevan Euroopasta liittovaltiomuotoista supervaltiota, jossa - yhteisömetodilla - valtaa siirretään väkiluvultaan suurimpaan ja taloudelliselta voimaltaan vahvimpaan maahan: Saksaan.
Avoimimmin Schröderin linjaa on vastustanut Ranskan demareiden edustajana Eurooppa-ministeri Pierre Moscowici.
Hänen mielestään esitys oli Saksan suuntaan "epätasapainoinen" ja "hyvin federalistinen". Ranskassa halutaan vahva Eurooppa mutta heikot EU:n rakenteet, ja siellä puolustetaan hallitusten välistä neuvottelumetodia federalistista yhteisömetodia vastaan: itsenäiset valtiot eivät voi olla vain europarlamentin toinen kamari.
Ranskan pääministeri Lionel Jospin on vasemmistolaisin demarijohtaja Euroopassa. Hän näyttää olevan valmis uhmaamaan markkinoiden diktatuuria ja käyttämään globalisaatiovastarintaan EU:n rakenteita.
On sanottu, että liittovaltiokehityksen moottori on Saksa ja jarrut on Ranska. Saksan moottori ei yski eivätkä Ranskan jarrut ehkä pidä. On mielenkiintoista, miten Lipponen yrittää muokata mielipidettä Saksan hyväksi arvostelemalla ranskalaisia.

Demarit ajavat yhteisömetodia

Yhteisömetodilla tarkoitetaan sitä että päätökset EU:n kehittämisestä tehdään EU:n omissa elimissä eikä jäsenmaissa. Se suosii Saksaa.
Nizzan sopimuksessa sen valta kasvoi. Se säilytti Euroopan parlamentin jäsenten määränsä (99), kun taas kaikkien muiden maiden meppien määrä pieneni (muilla suurilla mailla 87:stä 72:een). Se myös sai maiden asukaslukuun perustuvan veto-oikeuden (62 % asukasmäärästä antaa veto-oikeuden). Se sai päätöksentekoon lisää yhteisöllisyyttä, lisää määräenemmistöpäätöksiä.