Saksan demarit valmistelevat liittovaltiota
Uusi uljas unelma saksalaismallisesta
liittovaltiosta
Saksan sosialidemokraatit haluavat tehdä Euroopan
unionista Saksan mallin mukaisen keskitetyn
liittovaltion: Euroopan Yhdysvallat.
Kansleri Gerhard Schröder haluaa siirtää valtaa
jäsenmaista Brysseliin ja keskittää sitä -
jäsenmaiden asukasluvun mukaan valitulle - Euroopan
parlamentille sekä komissiolle.
Schröder
haluaa vallankeskityksen betonoimiseksi EU:lle
liittovaltion perustuslain. Sen kaikki EU:n federalistit
haluavat valmistella konventtimetodilla.
Saksalaismielinen Paavo Lipponen on ollut
saksalaisdemareiden linjoilla jo ennen heitä.
Saksa on pitkään pidätellyt tunteitaan Euroopan
unionissa.
Ranskan on annettu viedä, eikä ole paljon vikisty. On
maksettu muiden kuluja, ja raha-asioissa Saksa on ollut
muiden lypsylehmä. On ajettu tandemilla, jota Ranska on
ohjannut ja Saksa polkenut.
Nyt on tilanne muuttumassa. Saksa ottaa paikkansa
Euroopan johdossa. Sitä varten se haluaa luoda Euroopan
unioniin uudenlaisia liittovaltiorakenteita.
Schröder puoluejohtajan kaavussa
Vapun aikaan demarikansleri Gerhard Schröder
julkisti - tilatun uutisvuodon jälkeen - pohjapaperin
siitä, millainen kannanotto EU:n kehittämiseksi on
valmisteltu Saksan sosialidemokraattisessa puolueessa
(SPD). Asia tulee päätettäväksi marraskuun
puoluekokouksessa.
Schröder ei halunnut olla asian esittelyssä
liittokansleri vaan hän näytteli puoluejohtajaa, joka
vain esitteli muiden tekstejä. Populistipoliitikkona
hän varasi näin mahdollisuuden perääntyä;
kyseessähän oli puolueen alustava linjaus, ei hänen
omansa.
Ulostulo oli kuitenkin tarkasti ajoitettu
sisäpoliittisia tarkoituksia varten. On arveltu, että
Schröder yritti kääntää esityksellään ensi vuoden
vaalien keskustelun pois EU:n laajenemisesta ja
yleensäkin EU-asioista. Jos niistä tulisi
vaaliteemoja, siihen liittyisi riskejä demareille.
Oikeisto (paitsi Baijerin CSU) on Saksassa vielä
demareitakin liittovaltiomyönteisempi.
Kaikkea hyvää kaikille
Demareiden EU-ohjelma oli valmisteltua
vaalitarkoituksia varten ja sisälsi kaikkea kaikille.
Liittovaltionäkökulmasta demareiden paperi pitää
sisällään seuraavaa:
1. Komissiosta, joka on tähän saakka ollut
virkamieselin, pitää tehdä EU:lle vahva hallitus.
Englannin labourin vaalitarpeiden takia tätä
tavoitetta ei ilmaistu suoraan, mutta näin se on
tulkittava.
2. Euroopan parlamentin valtaa pitää lisätä ja sille
pitää antaa mahdollisuus aitoihin
budjettipäätöksiin muun muassa maataloudesta ja
rakennerahastoista. Kun Saksa on suuri nettomaksaja,
demarit uskovat rahaa säästyvän, jos europarlamentti
tekee budjettipäätöksiä ja purkaa yksinkertaisella
enemmistöllä Saksan hallitusten vanhoja sitoumuksia.
3. Euroopan valtasuhteita pitää muuttaa
yhteisöllisemmiksi (lue: liittovaltiohenkisemmiksi)
niin että nykyisestä lakeja säätävästä
ministerineuvostosta tehdään europarlamentin
ylähuone. Komission puheenjohtaja Romano Prodi
sanoo, että "on niitä parempiakin
ehdotuksia". Hän tarkoittanee esimerkiksi Saksan
ulkoministerin Joschka Fischerin esitystä
siitä, että mainittu ylähuone muodostettaisiin
kansallisten parlamenttien eikä hallitusten
edustajista. Prodi tietää, etteivät hallitukset ala
europarlamentin ylähuoneeksi.
4. Ulkopolitiikan perusteet halutaan yhteisöllistää
niin että jäsenmaat luopuvat viimeisistäkin
itsenäisyyden tunnusmerkeistään ja alkavat noudattaa
samaa ulko ja turvallisuuspolitiikkaa (EYTPP) ja
valmistella yhteistä europuolustusta.
5. Halutaan yhteinen europoliisi ja sille
liittovaltiopoliisin toimivaltuudet.
6. Halutaan perustaa rikosasioihin yleinen
eurosyyttäjän toimisto ja yhtenäistää tiettyjen
rikosten rangaistuksia.
7. Työvoiman vapaalle liikkuvuudelle pitää Saksan
mielestä säätää 7 vuoden siirtymäaika. EU:n
laajetessahan eniten väkeä muuttaisi Saksaan.
8. Perusoikeuskirja pitää ottaa EU:n perussopimuksiin
ja EU:lle pitää alkaa valmistella sen pohjalta oma
perustuslaki.
9. Suhtaudutaan periaatteessa myötämielisesti
konventtimetodiin vallan uusjaon ja perustuslain pohjan
valmistelussa.
Jos tämä kaikki toteutuu, kyseessä on EU:n
laadullinen muuttaminen valtioliitosta liittovaltioon.
Suomen näkökulmasta se on pitkä loikka.
Ranskalaista kritiikkiä
Monissa maissa esiintyy pelkoja tällaista kehitystä
kohtaan.
Taustalla pelätään olevan vain Saksan omat intressit,
sen oma sisäpolitiikka. Saksan saatetaan nähdä
tavoittelevan johtavaa asemaa Euroopassa. Monissa maissa
pelätään oman itsenäisyyden murenemista, kun
saksalaisten nähdään suunnittelevan Euroopasta
liittovaltiomuotoista supervaltiota, jossa -
yhteisömetodilla - valtaa siirretään väkiluvultaan
suurimpaan ja taloudelliselta voimaltaan vahvimpaan
maahan: Saksaan.
Avoimimmin Schröderin linjaa on vastustanut Ranskan
demareiden edustajana Eurooppa-ministeri Pierre
Moscowici.
Hänen mielestään esitys oli Saksan suuntaan
"epätasapainoinen" ja "hyvin
federalistinen". Ranskassa halutaan vahva Eurooppa
mutta heikot EU:n rakenteet, ja siellä puolustetaan hallitusten
välistä neuvottelumetodia federalistista
yhteisömetodia vastaan: itsenäiset valtiot eivät voi
olla vain europarlamentin toinen kamari.
Ranskan pääministeri Lionel Jospin on
vasemmistolaisin demarijohtaja Euroopassa. Hän
näyttää olevan valmis uhmaamaan markkinoiden
diktatuuria ja käyttämään globalisaatiovastarintaan
EU:n rakenteita.
On sanottu, että liittovaltiokehityksen moottori on
Saksa ja jarrut on Ranska. Saksan moottori ei yski
eivätkä Ranskan jarrut ehkä pidä. On
mielenkiintoista, miten Lipponen yrittää muokata
mielipidettä Saksan hyväksi arvostelemalla
ranskalaisia.
Demarit ajavat yhteisömetodia
Yhteisömetodilla tarkoitetaan sitä että
päätökset EU:n kehittämisestä tehdään EU:n omissa
elimissä eikä jäsenmaissa. Se suosii Saksaa.
Nizzan sopimuksessa sen valta kasvoi. Se säilytti
Euroopan parlamentin jäsenten määränsä (99), kun
taas kaikkien muiden maiden meppien määrä pieneni
(muilla suurilla mailla 87:stä 72:een). Se myös sai
maiden asukaslukuun perustuvan veto-oikeuden (62 %
asukasmäärästä antaa veto-oikeuden). Se sai
päätöksentekoon lisää yhteisöllisyyttä, lisää
määräenemmistöpäätöksiä.
|