EU:n laajeneminen on poliittinen projekti. Juna kulkee tiettyä rataa aikataulun mukaisesti.

Hakijamaille on luvattu jäsenyys, jolle EU on asettanut ehdot. Kun hakijamaat yksi toisensa jälkeen ilmoittavat syksyn aikana suostuvansa näihin ehtoihin, ei niille enää voi sanoa, että asiaan palataankin vasta joskus myöhemmin. 
Suomessa SAK on julkaissut hyvän raportin, jossa pohditaan laajenemisen seurauksia. Suomen hallitus ei niitä pohdi.
“Työmarkkinoiden ja ammattiliittojen kannalta olennaisin muutos on työvoiman vapaa liikkuvuus.” 
“Sellainen Suomeen suuntautuva muuttoliike, jonka pääasiallisena tarkoituksena on rehellisen työn tekemisen sijasta eri etuusjärjestelmien hyödyntäminen, ei voi olla tarkoituksenmukaista eikä Suomen etujen mukaista.” 
Niinpä “työntekijöitä on kohdeltava työmarkkinoilla tasavertaisesti heidän kansalaisuudestaan riippumatta”. On noudatettava Suomen lakeja ja työehtoja “kaikilla työpaikoilla ja kaikissa työsuhteissa työnteon muodoista riippumatta”. 
Uusien ja vanhojen jäsenmaiden palkkaeroista johtuvien työvoiman liikkeiden ohella ongelma on maatalous, joka maksaa. Me maksamme. 
SAK:n raportissa sanotaan, että “mikäli rahoitusjärjestelmiä ei muuteta nykyisestä, Suomi voi kymmenen vuoden päästä pahimmassa tapauksessa joutua maksamaan EU:lle selvästi yli miljardi euroa enemmän kuin se siltä saa.” Tällä hetkellä Suomi on nettomaksaja noin 200 miljoonalla eurolla. 
Saksan syyskuisten vaalien jälkeen alkaa tapahtua.