Monet ovat kiroilleet sähkön hinnan nousua. Monet muutkin kiroilisivat, jos tietäisivät, ettei se johdu sähkön tuotantokustannusten noususta vaan sähkön pörssittämisestä ja viekkaista sähkökauppiaista.

EU:ssa sähkömarkkinat "liberalisoidaan". Sillä tavalla sähkön hinta tehdään riippumattomaksi tuotantokustannuksista.

Myydään halpaa kalliilla 

Kemijoki Oy myy sähkön omistajilleen omakustannushintaan. Yhtiön tilinpäätöksen perusteella voidaan laskea vesivoimalla tuotetun sähkön todellinen hinta Suomessa. Vuonna 2002 se oli noin 1,3 senttiä kilowattitunnilta. Fortum Oy sai sähköä sillä tukkuhinnalla. Omasta puolestaan Fortum sitten möi sähköä keskimääräiseen tukkuhintaan 2,7 senttiä kilowattitunnilta. Vuoden lopulla se nosti hinnan jopa lähes 8 senttiin. Ydinsähkön tuotantokustannukset nähdään melko tarkkaan Teollisuuden Voiman tilinpäätöksistä. TVO:n tuottama sähkö on viime vuosina maksanut noin 1,5 senttiä kilowattitunnilta. Ydinsähkön tuotantokustannuksiin eivät polttoaineiden hintaheilahtelut vaikuta (eivätkä niissä näy ydinvoimaloiden alasajon kaikki kustannukset). Kerrostaloasukkaat ostavat kotitaloussähkönsä vähittäishinnalla, johon sisältyvät sähkön siirto ja verot. Hinta on noussut lähelle 12 senttiä kilowattitunnilta. Esimerkiksi Helsingin Energian tyypillisen kuluttajan sähkölasku on noussut vuodessa lähes kolmanneksella. Ei siis ihme, jos sähköyhtiöt vuolevat kultaa. Huonokin vesivoimavuosi on niille hyvien voittojen vuosi. Esimerkiksi Fortumin sähkönmyynnin liikevoitto kasvoi viime vuonna yli puolella, Helsingin Energian liikevoitto 56 prosenttia ja Espoon Sähkön 50 prosenttia.

Markkinoiden liberalisointi 

Sähkömarkkinoiden vapauttaminen aloitettiin Suomessa vuonna 1995 voimaan tulleella sähkömarkkinalailla. Suomalainen sähköpörssi aloitti toimintansa vuonna 1996 ja vuonna 1998 Suomi liittyi pohjoismaiseen sähköpörssiin, jonka omistavat Ruotsin ja Norjan valtakunnalliset sähkönsiirtoyhtiöt. Markkinoiden vapauttamista perusteltiin hintojen kurissa pitämisellä: "Lakiuudistuksen luoma kilpailun lisääntyminen ja monopolivalvonnan tiukentuminen parantaisivat toiminnan tehokkuutta ja aikaansaisivat kustannussäästöjä. Tämä näkyisi sähkön hinnan alenemisena tai ainakin nousupaineiden vähenemisenä." Sähkömarkkinoiden vapauttamisen jälkeen sähkön hinnat laskivat, mutta tänään ne ovat reaalisesti vähintään samaa tasoa kuin ennen sähkökaupan vapauttamista. Kuluttajia on houkuteltu mukaan sähkökilpailuun ja vertaamaan eri sähkölaitosten hintoja. Toisin kuin ennen, kuluttaja voi valita, mistä sähköä ostaa. Kun sähkön hinnat kohoavat niin usein ja niin reippaasti kuin viime aikoina on tapahtunut, kuluttajan on entistä vaikeampi tehdä luotettavia vertailuja eri myyjien sähkön hinnasta. Sähköpörssissä hinnat voivat nousta paljon enemmän mihin on totuttu.

Pohjoismainen pörssi 

Viime talvena sähkön hinta nousi pohjoismaisessa sähköpörssissä hetkellisesti noin 11 senttiin kilowattitunnilta. Suuret sähköyhtiöt Fortumin johdolla veivät tämän nousun kokonaisuudessaan tukkuhintoihin (myyntisopimusten niin salliessa). Mitä kovempi oli pakkanen, sitä suuremmat voitot saivat sähköyhtiöt, ja se kaikki oli sähkön pörssittämisen ansiota! On ymmärrettävää, jos huono vesivoimavuosi korottaa sähkön hintaa. Siitä ei kuitenkaan ole sähkön hinnankorotuksissa viime kädessä kysymys. Kuluttajahintojen nousun todellinen peruste on ollut sähkön pörssihinta. Sähköyhtiöt hankkivat pohjoismaisen sähköpörssin kautta vain noin viidenneksen sähköstään, mutta ne yrittävät hinnoitella kaiken tukkusähkön pörssihinnan mukaan eli siis kalleimman tuotannon mukaan. Vapaassa kilpailussa pörssihinnan siirtyminen yleiseen tukkuhintaan on sinänsä aivan loogista; eihän sähköyhtiön kannata myydä sähköä halvemmalla asiakkailleen, jos sähköpörssistä saa jopa moninkertaisen hinnan tuotantokustannuksiin verrattuna. Mutta aikoihin on eletty, kun viime talven pakkasilla jotkut teollisuusyhtiöt Suomessa ja muissa pohjoismaissa keskeyttivät tuotantonsa, koska näiden yhtiöiden oli edullisempaa myydä itse tuottamaansa tai ostamaansa sähköä kuin käyttää sitä tuotannossa.

EU:n ideologia on keinottelu ja kilpailu 

Viime aikojen kokemukset osoittavat, että sähkömarkkinoiden "vapauttamisen" seuraukset eivät ole myönteisiä. Hintojen nousu rokottaa aina kuluttajien kukkaroa. Toisaalta myös liian alhaisista hinnoista voi olla haittaa: sähköyhtiöt eivät investoi riittävästi sähkön tuotantoon ja siirtoon. Tämä johti taannoin Kaliforniassa siihen, että sähköä ei enää ollut riittävästi saatavilla. Samasta syystä katkesivat kesällä New Yorkin sähköt. EU:n jäsenmaat ovat seuraavilla vuosikymmenillä täysin riippuvaisia itäkaasusta. EU:n energiantarpeen koko kasvu on tarkoitus tyydyttää kaasulla. Niinpä yhtiöiden ei kannata EU:ssa markkinoiden liberalisoimisen oloissa investoida tuotantoon Venäjälle pitkäaikaisia toimitussopimuksia vastaan, vaan ne elävät pörssikaupankäynnissä kädestä suuhun. "Vapaat markkinat" tuovat meille vielä energiapulan?

Teksti: Pertti Honkanen