Ranskalaiskomissaari salasi
vankilatuomionsa
EU:n jäsenmaat valitsivat kesällä
komission puheenjohtajaksi oikeistolaisen Jose Manuel
Barroson, jonka valinnan europarlamentti siunasi.
Syksyllä ei Barroson
ensimmäinen komissaarilista kelvannut parlamentille,
mutta toinen kelpasi äänin 449-149, 82 tyhjää.
Jäsenmaat saivat vielä jokainen oman komissaarinsa,
mutta eivät enää tulevaisuudessa.
Parlamentti pakotti
komission puitesopimukseen
Parlamentin suurimmat ryhmät
kiristivät pääkomissaarilta – ehtona
komissaarilistan hyväksymiselle – puitesopimuksen
yhteistoiminnan uusista muodoista.
Sopimus syntyi, kun europarlamentille
eivät kelvanneet kaikkien jäsenmaiden ehdokkaat.
Italia (Buttiglione) ja Latvia (Udre)
joutuivat vaihtamaan komissaarihevosensa.
On sovittu muun muassa siitä, että
yksittäinen komissaari voidaan tarvittaessa erottaa,
vaikka muodollisesti parlamentilla on oikeus erottaa
vain koko komissio kerralla.
Vankeustuomio unohtui
Parlamentin
täysistunnossa Itsenäisyyden/Demokratia-ryhmän toinen
puheenjohtaja Nigel Farage (Englannin
UKIP-puolueesta, kuva oik.) esitti asiansa sangen
suorasukaisesti.
Hän muistutti Unkarin
demariehdokkaan Laczlo Kovacsin epäonnistuneen
perusteellisesti kuulemistilaisuudessaan (ja epäili
demariksi muuttuneen entisen kommunistin jättäneen
sittenkin takkinsa kääntämättä).
Hän kertoi Viron oikeiston ehdokkaan
Siim Kallasin ongelmista, kun tämä oli Viron
itsenäistymisen ja oman rahan käyttöönoton jälkeen
ollut mukana operaatiossa, jossa kierrosta poistetut
Neuvostoliiton ruplat myytiin Tshetsheniaan. Operaation
aikana katosivat paperiruplien myynnistä saadut
miljoonat dollarit jäljettömiin, eikä niitä ole
vieläkään löydetty. Kallasia ei ole tuomittu
rikoksesta, mutta hänen on todettu antaneen väärää
informaatiota.
Hän kertoi hollantilaisen
kilpailukomissaarin Neelie Kroesin valehdelleen
parlamentille ja muistutti hollantilaisen mepin Paul
van Buitenenin syytöksistä, joiden mukaan Kroes
oli toimiessaan liikenneministerinä ohjannut valtion
rahaa tunnetuille rikollisille ja tehnyt
henkilökohtaisia liiketoimia samojen piirien kanssa.
Varsinainen
jymypaukku oli Faragen puheen kohta, jossa hän sanoi:
"Ranskasta on ehdokkaana herra Barrot
(kuva oik.), joka saa liikennesalkun. Vuonna 2000
hänelle langetettiin kahdeksan kuukauden ehdollinen
vankeustuomio hänen sekaantumisestaan petokseen, ja
häneltä oli kielletty julkisen viran hoito kahden
vuoden ajaksi."
Myrskyisä reaktio
Konservatiiviryhmän puheenjohtaja Hans-Gert
Pöttering suuttui: "Ei koskaan eikä
milloinkaan ole Jacques Barrotia tuomittu
minkäänlaiseen rangaistukseen. Ei koskaan eikä
milloinkaan... Koska minä tunnen hänet useiden vuosien
takaa, sallikaa minun sanoa ryhmämme puolesta: Jacques
Barrot on erinomainen henkilö, hän on kunniallinen,
hän on uskottava ja hänellä on takanaan täydellinen
tukemme."
Tämän jälkeen on
täysistuntoselostukseen merkitty: voimakkaita
suosionosoituksia. Sen jälkeen Pöttering vielä
vaati Faragelle oikeudellisia seuraamuksia ikään kuin
meppi voitaisiin parlamenttipuheista haastaa oikeuteen.
Ei voida.
Häneen yhtyi demariryhmän
puheenjohtaja Martin Schoulz: "Se, mitä
herra kollega Pöttering suoraan sanoi, kuvaa samalla
tavalla meidän ryhmämme kantaa. "Hän (Barrot) on
toisesta poliittisesta ryhmästä kuin me, mutta
erityisesti hänen henkilökohtainen
loukkaamattomuutensa on kaiken epäilyksen ulkopuolella.
Tuen täydellisesti sitä, mitä kollega edellä
sanoi..."
Schoulzin puheen jälkeen oli
istuntoselostukseen merkitty voimakkaita ja kauan
kestäviä suosionosoituksia (mutta ei sitä, että
jotkut ranskalaisedustajat koettivat viestittää
hänelle varoituksen sanoja).
Vihreiden ryhmän puheenjohtaja Daniel
Cohn-Bendit jatkoi, että "tapa, jolla Barrotia
vastaan hyökättiin, ei ole meidän mielestämme
hyväksyttävä". Liberaaliryhmän puheenjohtaja Graham
Watson vaati omasta puolestaan Faragen saattamista
lailliseen edesvastuuseen. Hän kutsui paljastusta
"huligaaniteoksi".
Parlamentin puheenjohtaja Jose
Barroso yritti vielä saada Faragen perumaan
puheensa. Hän sanoi, että tällä oli mahdollisuus
ottaa sanansa pois istuntoselostuksesta. Myös hän
uhkaili englantilaismeppiä juridisilla seuraamuksilla,
jos tämä ei toimi puhemiehen ohjeen mukaan.
Totuus
paljastui
Suuri oli tämän arvovaltaisen
joukon (mukaan luettuna komission puheenjohtajaksi
valitun José Manuel Barroson) yllätys, kun
päivän mittaan kävi ilmi, että Nigel Farage oli
ollut oikeassa!
Ranskalainen komissaariehdokas Jacques
Barrot oli todella saanut hämärästä
puoluerahoituksesta vuonna 2000 päättyneessä
oikeudenkäynnissä kahdeksan kuukauden ehdollisen
vankeustuomion. Hänet oli kuitenkin armahdettu. Kun
hänet oli armahdettu, tuomiosta ei ollut jäänyt
merkintää rikosrekisteriin. Se oli syy, minkä takia
Barrot ei ollut katsonut tarpeelliseksi kertoa asiasta
Barrosolle tai parlamentille.
Ne puoluetoverit, jotka tiesivät
asiasta, eivät nostaneet asiaa esille
kuulemistilaisuudessa. Kun Ranskassa myös kaikilla
muilla puolueilla on ollut rahoitussotkuja, muut, jotka
tiesivät tuomiosta, katsoivat parhaaksi vaieta.
On selvää, että jos asia olisi
ollut parlamentin tiedossa komissaariehdokkaitten
kuulemisten aikana, Barrotia ei olisi valittu
komissaariksi.
Kyllä oli noloa!
Liberaalien puheenjohtaja Graham
Watson, joka oli ollut yksi kovasanaisimpia Faragen
tuomitsijoita, joutui vetämään sanansa takaisin:
"On vain vähän selityksiä tarjolla tilanteessa,
jossa tosiasiat puhuvat puolestaan ja jossa asia on
selvä: hänet (Barrot) tuomittiin rikollisesta toimesta
eikä hän paljastanut sitä (parlamentille)."
Muu eliitti häpesi vaikenemalla.
|