Euroopan parlamentissa on federalistien eli liittovaltiolaisten hegemonia. Heidän äänillään europarlamentti hyväksyi luvuin 335-106, 53 tyhjää, ns. Tsatsosin-Gil Roblesin mietinnössä perustuslakikonventin esityksen unionin perustuslaiksi.

Europarlamentti oli samaa mieltä kuin federalistit yleisemminkin Euroopassa: konventin laatiman luonnoksen avaaminen ehdottamalla siihen muutoksia ”vaarantaisi lopputuloksen”.

Lisää määrä-enemmistöpäätöksiä 

Parlamentti, jonka valta kasvaa ylikansallisen päätöksenteon lisääntyessä, oli tyytyväinen uuteen lainsäädäntömenettelyyn. Se ”pitää myönteisenä tätä yhteispäätösmenettelyn soveltamisalan huomattavaa laajentamista ja korostaa, että tätä laajentamista on edelleen jatkettava.” Yhteispäätösmenettely on sitä, että lainsäädäntöesityksiin kysytään sekä lakeja säätävän ministerineuvoston että myös europarlamentin mielipide ja että viime vaiheessa ylikansallisella parlamentilla on kaikkiin esityksiin veto-oikeus. Brokin mietintöön hyväksyttiin myös kappale, jonka mukaan parlamentti ”pitää erityisen tärkeänä neuvoston määräenemmistöpäätösten laajempaa käyttämistä lainsäädännön alalla” ja korostaa ”että tulevaisuudessa määräenemmistöpäätöksiä tai vahvistetun määräenemmistön käyttöä pitää laajentaa”. Määräenemmistöpäätösten lisääminen vie veto-oikeuden pieniltä mailta ja antaa sen kolmelle isolle maalle yhdessä. Tällaisen Suomen eduskunnan vallan vähentämisen puolella olivat kaikki kokoomuslaiset, demarit, vihreät sekä Thors ja Virrankoski. Sitä vastaan äänestivät Pesälä, Pohjamo, Seppänen ja Väyrynen. Euroopan parlamentti oli niin ikään tyytyväinen ”määräenemmistöpäätösten ja yhteispäätösmenettelyn so-veltamisen laajentamisesta vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen pe-rustuvaan alueeseen sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yleisen toimivaltajärjestelmän laajentamista oikeus- ja sisäasioihin”. Tämä merkitsee ylikansallisen päätöksenteon laajentamista oikeusasioihin eli kansallisen itsetuntemuksen kannalta olennaiselle alueelle kysymyksiin siitä, minkä ihmiset kokevat olevan oikein ja väärin. Historian kuluessa yleisen hyväksynnän saaneita kansallisia oikeussäännöksiä halutaan harmonisoida EU:n enemmistöpäätöksin. Tätä kappaletta kannattivat ja vastustivat samat suomalaiset kuin edellisessäkin asiassa.

EU:n perustuslain ensisijaisuus 

EU:n perustuslaissa lukee, että se on ensisijainen kansalliseen lainsäädäntöön - ja siis myös kansallisiin perustuslakeihin - nähden niissä asioissa, jotka on annettu EU:n toimivaltaan. Tämän kirjaamista perustuslakiin vastusti suomalaismepeistä yhdessä 82 muun mepin kanssa vain Seppänen. Muut ilmeisesti perustelevat myöntyväisyyttään sillä, että näin on aina ollut. Silloin unohtuu, että EU:n lakien ylemmyys omiimme nähden ulotetaan perustuslaissa moniin uusiin asioihin.

Ulko- ja turvallisuus-politiikka ja puolustus 

Tsatsosin-Gil Roblesin mietinnössä nähtiin myönteisenä se, että ”tehostettuun yhteistyöhön osallistuvat maat voivat ottaa käyttöön keskenään määräenemmistöpäätökset tapauksissa, joissa perustuslakiluonnoksessa muutoin edellytetään yksimielisyyttä”. Tehostettu yhteistyö on sitä, että EU:n sisässä tietyt maat voivat perustaa omia toimielimiä ja käyttää toimissaan EU:n nimeä ilman että kaikki maat ovat mukana. Puolustuksen alueella tätä EU:n erilaistamista eri maille kutsutaan rakenneyhteistyöksi. Siihen liittyen Euroopan federalistit haluavat perustaa eräänlaisen puolustus- ja hyökkäys-EMU:n, jossa tietty maajoukko perustaa unionin rakenteisiin omia, Nato-yhteensopivia sotilaselimiä. Suomalaisista kaikki kokoomuslaiset ja kaikki demarit kannattivat sitä, että Euroopan parlamentti ”tukee mahdollisuutta rakenteelliseen yhteistyöhön turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa niin että Nato-sitoumukset otetaan huomioon”. Europarlamentti oli huolestunut siitä, ettei saatu aikaan neuvostossa “tietyillä elintärkeillä aloilla vaadittavan yksimielisyyden poistamista mukaan lukien erityisesti yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka”. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme olivat valmiita antamaan vieraisiin käsiin kaikki kokoomuslaiset (Korholan jättäessä äänestämättä) sekä demareiden Iivari ja Myller (Paasilinnan äänestäessä vastaan). Kepulaiset, vihreät ja Seppänen eivät olisi halunneet lisätä vierasta valtaa.

Nato-äänestys 

Yhtyneen vasemmistoryhmän puheenjohtaja Francis Wurtz ehdotti ryhmän nimissä Nato-kielteistä lausumaa, joka kaatui äänestyksessä luvuin 309-77, 28 tyhjää. Esitys kuului niin, että parlamentti ”pitää valitettavana, että ehdotuksessa perustuslaiksi edellytetään, että yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on sopusoinnussa Naton yhteydessä määritettävän politiikan kanssa; pitää valitettavana ajatusta sellaisesta eurooppalaisesta turvallisuuspolitiikasta, joka perustuu sotilaalliseen ulottuvuuteen tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa sekä jäsenvaltioiden sotilasbudjettien kasvattamiseen; katsoo, että Euroopan unionin turvallisuuspolitiikan on perustuttava konfliktien estämiseen ja kiistojen rauhanomaisen ratkaisemiseen kansainvälistä oikeutta ja Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteita noudattaen; ei hyväksy sotaa kansainvälisten konfliktien ratkaisukeinona.” Suomalaisista vain Aaltonen, Seppänen ja Wuori äänestivät tämän puolesta. Kepulaiset äänestivät tyhjää ja muut suomalaiset vastaan.

Kansanäänestys-kysymys 

Tsatsosin-Gil Roblesin mietintö oli hyväksytty asianomaisessa valiokunnassa siinä muodossa, että siinä vaadittiin kaikkiin maihin kansanäänestystä perustuslain hyväksymisestä. Sitten Ruotsi äänesti ei EMU:lle. Sen seurauksena oikeistopuolue (EPP) ja demarit poistivat mietinnöstä vaatimuksen kansanäänestyksestä kaikissa maissa. Loppuäänestyksessä tämän liittovaltiohenkeä pursunneen mietinnön hyväksyivät kaikki kokoomuslaiset (Kauppi, Korhola, Matikainen-Kallström, Suominen ja Vatanen), paikalla olleet demarit (Iivari ja Paasilinna) sekä RKP:n Thors. Vastaan äänestivät kaikki kepulaiset (Pesälä, Pohjamo, Virrankoski ja Väyrynen) sekä vasemmiston Esko Seppänen ja vihreiden Matti Wuori. Tässä vaiheessa Aaltonen, Myller ja Thors olivat poistuneet salista. Oli alkamassa Strasbourgin Suomen edustuston tarjoama lounas.