On luultu, että USA:ssa koettiin 1990-luvulla talousihme. Se on saattanut olla väärä luulo. "Talousihme" saattoi olla tilastokupla, jonka loivat tiedotusvälineet. Kun media teki "uuden talouden" pörssipelureista sankareita, Suomessa asti jaettiin rahat ja varallisuus uudelleen. Suomen uusrikkaat ovat sielultaan ihmisiä, jotka muistuttavat niitä 1930-luvun pirtutrokareita, jotka tekivät rahaa pirtusta. Viime vuosina on tehty rahaa rahasta.

USA:n “talousihme” 1990-luvulla perustui siihen, että tilastoissa ruvettiin käyttämään ns. Hedonic Price Indexing -menetelmää. Sen mukaan tilastot eivät perustuneet todellisiin lukuihin, vaan ne korjattiin regressioanalyysillä ottamaan huomioon ”laadun muutokset ajassa”. Niin tehtiin varsinkin tietokone- ja asumisinvestoinneille. Kun vuosina 1995-2000 todelliset tietokoneinvestoinnit kasvoivat 23 miljardista 87 miljardiin dollariin, tilastoja inflatoitiin niin, että niiden määrä muka olikin noussut 240 miljardiin dollariin. Pörssi toimi tällaisten virtuaalisten kasvulukujen mukaan, ja siitä syntyi - median avustuksella - finanssikupla. USA:n "uuden talouden" kasvun pohjana ei ollut uuden arvon tuotanto vaan ahneus, velkaantuminen, väärä informaatio, väärennetyt taseet ja tilintarkastajien nollamoraali. Kuplan syntyä palveli myös taloustiede. Kansantalousopin ylipapit olivat omistajien puolella ja saarnasivat rikkauden ja kuplatalouden teologiaa. Unohdettiin, ettei taloustiede kerro, mitä pitäisi tehdä, vaan mitä olisi pitänyt tehdä.

USA:n hyvä työllisyystilannekin on ollut tilastokupla. Syy siihen ei ole vain Amerikassa. Syy on ILO:n työtilastosuosituksessa, jonka mukaan jo yhdenkin tunnin viikoittainen ansiotyö tekee tilastoissa työttömästä työllisen. Sen johdosta myös Suomen työttömyystilastot ovat epäluotettavat, jos työttömyyttä tarkastellaan tilastokeskuksen lukujen valossa. Ihminen on työtön, jos hän on hakenut aktiivisesti työtä viimeksi kuluneen kuukauden kuluessa. Aktiivisuudeksi luetaan lehti-ilmoitusten seuraaminen sekä yhteydenotot työnantajiin tai työnvälitystoimistoon. Mutta jos tunninkin teet viikossa palkkatyötä, olet työllinen etkä työtön. USA:sta tunnetaan käsite "työssäkäyvät köyhät". Heidän kokopäivätyöstään maksettava palkka on niin pieni, ettei se riitä elämiseen. Euroopassa tällaisten ihmisten turvana on sosiaaliapu. USA:ssa he joutuvat tekemään monta työtä.

USA:ssa presidentti toimii kuplan puhkeamista vastaan. Siinä tarkoituksessa George W. Bush yrittää paroni von Münchausenin temppua ja nostaa itse itseään tukasta ilmaan: kansakunnan huomio kiinnitetään kotimaan taloudesta ulkoasioihin. Suunnitellaan öljysotaa: hyökkäystä Irakiin.

Saksan liittokanslerilla Gerhard Schröderillä oli syyskuun vaalien alla Irak-asiassa kova linja: Saksa ei osallistu hyökkäykseen ilman YK:n mandaattia, ei YK:n mandaatilla eikä se avusta laittoman sodan vahinkojen jälleenrakennustyössä. Jos Schröder pitää demareiden vaalilupauksen (se, että ei pitäisi, olisi kaikkien vaalipetosten äiti), Suomen olisi hyvä olla Saksan linjalla tässä asiassa - mutta ei perustuslakiasioissa.

Meidän suomalaisten on pidettävä maamme ulkona Natosta. Silloin ei meidän ei tarvitse osallistua toisten sotiin poliittisesti eikä sotilaallisesti.

Esko Seppänen meppi, vasemmistoliitto