Itsepetoksen valtakunta

Suomen Kuvalehden pääkirjoittajan mukaan "Suomi on saanut EU:n jäsenenä enemmän vaikutusvaltaa kuin kokomme ja painoarvomme edellyttäisi". Väärin! Perustelen kantani. Suomen Kuvalehdessä en saanut perusteluille tilaa.

EU:ssa pienen maan etujen puolustamisen perusta on veto-oikeus, josta Lipposen Suomi – valitettavasti – on osin luopunut hyväksymällä Nizzan sopimuksen. Irlannissa se hylättiin kansanäänestyksessä. Pieni maa puolusti sillä tavalla väkevästi omaa etuaan. Kun Lipponen edistää EU:ssa Suomen nimissä liittovaltion tuloa, hän puolustaa ns. yhteisömetodia ja on vahvan komission kannalla. Komissiolta ollaan kuitenkin lähivuosina ottamassa valtaa pois, ja vain Benefinlux (Benelux ja Lipposen Suomi) puolustaa komissaarivaltaa. Lipposen arvovalta ei riitä viemään hänen linjaansa voittoon tässä taistossa, ja hyvä niin. Suomalaiskomissaari Erkki Liikanen rankattiin vastikään ulkomaisessa lehdessä – mielestäni väärin perustein – vaikutusvallaltaan vähäisimpien komissaarien joukkoon. Se ennakoi tilannetta, joka syntyy, jos toteutuu komission ehdotus komissaarien eriarvoistamisesta: olisivat suurten maiden superkomissaarit ja heille alisteiset puolikomissaarit. Suomi näyttää häviävän kiistan elintarvikeviraston – eli edes yhden EU-viraston – sijoittamisesta Suomeen. Se jäänee Brysseliin, jos Espanja ja Italia eivät tehneet EU:n kalastushallinnon pääjohtajan erottamisskandaalin yhteydessä salaista sopimusta sen viemisestä Parmaan.

EU:n liittovaltioimista – ja militarisoimista – valmistellaan ns. tulevaisuuskonventissa, jossa perustuslain luonnosta kirjoittavat sen puheenjohtajisto ja sihteeristö. Suomi on niitä harvoja maita, joilla ei ole edustajaa kummassakaan. Pitäisi olla. EU:n perustuslain valmistelu tapahtuu viime kädessä tässä politbyroossa. Lipponen kävi toukokuussa Brysselissä valittamassa pääkomissaari Prodille, miten vähän suomalaisia virkamiehiä on EU:n palkkalistoilla. Korkeissa asemissa ei ole juuri ketään. Sitä paitsi niistäkin suomalaisista virkamiehistä, joita komissiossa on, Suomi joutuu maksamaan palkat noin kolmellekymmenelle. Euroopan parlamentissa ei kukaan meistä suomalaismepeistä toimi missään merkittävässä luottamustehtävässä. Pyrkyä ei ole puuttunut. Ansioksemme luemme sentään sen, että Jacob Söderman valittiin EU:n oikeusasiamieheksi, mutta hänen piakkoin valittava seuraajansa ei ole suomalainen. Gustaf Hägglundilla on merkittävä asema puolustuskomitean johdossa, mutta hänenkin palkkansa ja panssariautonsa maksaa Suomi. Toisaalta jos meillä pidetään kiinni liittoutumattomuudesta, Hägglundin asema ei vahvista Suomen linjan uskottavuutta; onhan hänen työnsä tehdä EU:sta Nato-yhteensopiva. Meillä harjoitellaan jo EU-johtoista sotaa, vaikka rauhanturvalain mukaan varsinaiseen sotaan lähtöön tarvitaankin YK:n mandaatti. Sotaharjoitusten lomassa Suomi valmistautuu ulkomaisten joukkojen maahantuloon ja/tai kauttakulkuun selvittämällä Natolle ns. isäntämaatukea (toisin kuin tekee Ruotsi) ja varustautuu antamaan 2 000 sotilasta euroarmeijan käyttöön (Tanskan kieltäytyessä kokonaan EU:n sotilasyhteistyöstä). Hymy-lehti julkaisi kesällä gallupin, jonka lopputulos oli yllättävä: kokonaista 39 % suomalaisista hyväksyy rauhan aikana Nato-joukkojen tulon Suomeen. Enemmistö ei kuitenkaan hyväksy. Vasemmistoliittolaisista 72 % ei hyväksy. Vieraiden joukkojen maahantulon näyttää näin ollen hyväksyvän suurempi osa suomalaisista kuin se 11 % tai 20 % suomalaisista, jotka muiden gallupien mukaan vastustavat maamme Nato-jäsenyyttä. Kansalaismielipide on arvaamaton, eikä poliittinen eliittimme uskaltane panna Nato-jäsenyyttä kansanäänestykseen. Puheet kansanäänestyksestä ilman kansanäänestystä ovat sumuverhoa sille todelliselle vaihtoehdolle, että olisi käytävä Nato-eduskuntavaalit.

Nato-vaalien sijasta tulossa ovat Sonera-vaalit. Syy on se, että Lipposen hallituksen julkilausumattomalla tuella meiltä lähetettiin Saksan demarihallitukselle 24 entistä miljardia maan rautateiden saneerauksen rahoitukseen. Ne olivat Suomen umts-sotakorvaukset Saksalle. Sotilasasioissa Suomeen ongelma ei ole Saksa, jonka joukkoja tuotiin Suomeen sekä sisällissodassa että jatkosodassa ilman että niiden tulosta tiesivät muut kuin sotasyylliset. Saksa on vähemmän militaristinen kuin moni muu EU-maa. Ongelma on kaikkinainen vieras (EU-)valta. Se saattaa viedä meitä sotiin ja tuoda sodat tänne. Sotia tuovat Suomeen vieraat sotajoukot. 

Esko Seppänen meppi, vasemmistoliitto