Suomen Kuvalehden pääkirjoittajan mukaan
"Suomi on saanut EU:n jäsenenä enemmän
vaikutusvaltaa kuin kokomme ja painoarvomme
edellyttäisi". Väärin! Perustelen kantani.
Suomen Kuvalehdessä en saanut perusteluille tilaa.
EU:ssa
pienen maan etujen puolustamisen perusta on veto-oikeus,
josta Lipposen Suomi – valitettavasti – on osin
luopunut hyväksymällä Nizzan sopimuksen. Irlannissa
se hylättiin kansanäänestyksessä. Pieni maa puolusti
sillä tavalla väkevästi omaa etuaan. Kun Lipponen
edistää EU:ssa Suomen nimissä liittovaltion tuloa,
hän puolustaa ns. yhteisömetodia ja on vahvan
komission kannalla. Komissiolta ollaan kuitenkin
lähivuosina ottamassa valtaa pois, ja vain Benefinlux (Benelux
ja Lipposen Suomi) puolustaa komissaarivaltaa. Lipposen
arvovalta ei riitä viemään hänen linjaansa voittoon
tässä taistossa, ja hyvä niin. Suomalaiskomissaari
Erkki Liikanen rankattiin vastikään ulkomaisessa
lehdessä – mielestäni väärin perustein –
vaikutusvallaltaan vähäisimpien komissaarien joukkoon.
Se ennakoi tilannetta, joka syntyy, jos toteutuu
komission ehdotus komissaarien eriarvoistamisesta:
olisivat suurten maiden superkomissaarit ja heille
alisteiset puolikomissaarit. Suomi näyttää
häviävän kiistan elintarvikeviraston – eli edes
yhden EU-viraston – sijoittamisesta Suomeen. Se
jäänee Brysseliin, jos Espanja ja Italia eivät
tehneet EU:n kalastushallinnon pääjohtajan
erottamisskandaalin yhteydessä salaista sopimusta sen
viemisestä Parmaan.
EU:n liittovaltioimista – ja militarisoimista –
valmistellaan ns. tulevaisuuskonventissa, jossa
perustuslain luonnosta kirjoittavat sen puheenjohtajisto
ja sihteeristö. Suomi on niitä harvoja maita, joilla
ei ole edustajaa kummassakaan. Pitäisi olla. EU:n
perustuslain valmistelu tapahtuu viime kädessä tässä
politbyroossa. Lipponen kävi toukokuussa Brysselissä
valittamassa pääkomissaari Prodille, miten vähän
suomalaisia virkamiehiä on EU:n palkkalistoilla.
Korkeissa asemissa ei ole juuri ketään. Sitä paitsi
niistäkin suomalaisista virkamiehistä, joita
komissiossa on, Suomi joutuu maksamaan palkat noin
kolmellekymmenelle. Euroopan parlamentissa ei kukaan
meistä suomalaismepeistä toimi missään
merkittävässä luottamustehtävässä. Pyrkyä ei ole
puuttunut. Ansioksemme luemme sentään sen, että Jacob
Söderman valittiin EU:n oikeusasiamieheksi, mutta
hänen piakkoin valittava seuraajansa ei ole
suomalainen. Gustaf Hägglundilla on merkittävä asema
puolustuskomitean johdossa, mutta hänenkin palkkansa ja
panssariautonsa maksaa Suomi. Toisaalta jos meillä
pidetään kiinni liittoutumattomuudesta, Hägglundin
asema ei vahvista Suomen linjan uskottavuutta; onhan
hänen työnsä tehdä EU:sta Nato-yhteensopiva. Meillä
harjoitellaan jo EU-johtoista sotaa, vaikka
rauhanturvalain mukaan varsinaiseen sotaan lähtöön
tarvitaankin YK:n mandaatti. Sotaharjoitusten lomassa
Suomi valmistautuu ulkomaisten joukkojen maahantuloon
ja/tai kauttakulkuun selvittämällä Natolle ns.
isäntämaatukea (toisin kuin tekee Ruotsi) ja
varustautuu antamaan 2 000 sotilasta euroarmeijan
käyttöön (Tanskan kieltäytyessä kokonaan EU:n
sotilasyhteistyöstä). Hymy-lehti julkaisi kesällä
gallupin, jonka lopputulos oli yllättävä: kokonaista
39 % suomalaisista hyväksyy rauhan aikana
Nato-joukkojen tulon Suomeen. Enemmistö ei kuitenkaan
hyväksy. Vasemmistoliittolaisista 72 % ei hyväksy.
Vieraiden joukkojen maahantulon näyttää näin ollen
hyväksyvän suurempi osa suomalaisista kuin se 11 % tai
20 % suomalaisista, jotka muiden gallupien mukaan
vastustavat maamme Nato-jäsenyyttä. Kansalaismielipide
on arvaamaton, eikä poliittinen eliittimme uskaltane
panna Nato-jäsenyyttä kansanäänestykseen. Puheet
kansanäänestyksestä ilman kansanäänestystä ovat
sumuverhoa sille todelliselle vaihtoehdolle, että olisi
käytävä Nato-eduskuntavaalit.
Nato-vaalien sijasta tulossa ovat Sonera-vaalit. Syy
on se, että Lipposen hallituksen julkilausumattomalla
tuella meiltä lähetettiin Saksan demarihallitukselle
24 entistä miljardia maan rautateiden saneerauksen
rahoitukseen. Ne olivat Suomen umts-sotakorvaukset
Saksalle. Sotilasasioissa Suomeen ongelma ei ole Saksa,
jonka joukkoja tuotiin Suomeen sekä sisällissodassa
että jatkosodassa ilman että niiden tulosta tiesivät
muut kuin sotasyylliset. Saksa on vähemmän
militaristinen kuin moni muu EU-maa. Ongelma on
kaikkinainen vieras (EU-)valta. Se saattaa viedä meitä
sotiin ja tuoda sodat tänne. Sotia tuovat Suomeen
vieraat sotajoukot.
Esko Seppänen meppi, vasemmistoliitto