Projekti
2007:Minä hallitukseen
Vasemmistoliiton
puheenjohtaja Suvi- Anne
Siimes on eurooppalaisen vasemmiston näkökulmasta
eriseurainen henkilö. Muiden EU-maiden
vasemmistopuolueissa vallitsee nimittäin lähes
yksimielisyys siitä, että EU:lle valmisteltu
perustuslaki on federalistinen, epäsosiaalinen ja
militaristinen ja pitää niistä syistä hylätä.
Suomen vasemmistoliiton puheenjohtaja on sen sijaan
perustuslakinaisia. Hän on valmis hyväksymään.
Muistionsa mukaan hän haluaa hyväksyttää puolueella
"Suomen EU-jäsenyyden ja muutamat sen seuraukset
lopullisesti". Niihin kuuluu hänen mukaansa
"EU:n turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön
osallistuminen ja Suomen Nato-option
säilyttäminen", jotka molemmat
"hyväksyttiin Lipposen hallituksen
turvallisuuspolitiikassa".
 "Siksi
myös vasemmistoliiton pitää hyväksyä nämä
kulmakivet paitsi nyt, myös vuoden 2007 vaalien
jälkeen", kirjoittaa puheenjohtaja.
Siimes on eduskunnan ulkoasianvaliokunnan jäsen.
Valiokunta otti maaliskuun puolivälissä
väkeväsanaisesti kantaa ns. transatlanttisten
suhteiden puolesta.
Se on koodinimi sellaiselle USA:n politiikan
yksipuoliselle tukemiselle, joka on ominaista USA:n
läheisille liittolaismaille. "Valiokunta pitää
tärkeänä, että EU kehittää transatlanttisia
suhteita määrätietoisella tavalla. Suomen tulee
pyrkiä aktiivisesti unionin toimintaedellytysten
kohentamiseen tällä alueella."
On asioita, jotka ovat Suomelle tärkeämpiä kuin
toiset. Niihin eivät kuulu Suomen suhteet
Yhdysvaltoihin, jotka tulee hoitaa asiallisesti.
Suomen suhteet Venäjään ovat meille elintärkeät, ja
itse asiassa Suomi tarvitsee ulkopolitiikkaa vain
Venäjä-suhteidensa hoitamiseen. Muuhun ei
ulkopolitiikalla ole erilliskäyttöä.
Nyt ollaan luopumassa omasta ulkopolitiikasta, ja myös
vasemmistoliiton pitää se puheenjohtajansa mukaan
hyväksyä. Lipposen hallituksen perintönä nykyinen
poliittinen eliittimme, mukaan lukien Siimes, haluaa
hoitaa Venäjä-suhteemme osana EU:n yhteistä
politiikkaa. "On tavattoman tärkeää, että
EU:lla on yksi ääni", sanoo presidenttikin, ja on
meidän osaltamme väärässä. EU:n ääni on päivä
päivältä enemmän revanssia halajavien uusien
jäsenmaiden (ja entisten reaalisosialismin maiden)
ääni.
Olen eri mieltä Tarja Halosen kanssa myös siitä,
mistä hän puhui Ranskassa: Suomi ei käynyt toisessa
maailmansodassa erillissotaa Neuvostoliittoa vastaan.
Venäjä-suhteet eivät ole koskaan olleet
sosialidemokraattien vahvan osaamisen alue. Vain
talvisota, jossa puolustauduttiin, oli erillissota. Sen
sijaan jatkosodassa, jossa hyökättiin, oltiin liitossa
natsien kanssa. Porvaristo ja sotasosialidemokraatit
olivat, mutta haluavat nyt kirjoittaa historian niiltä
osin uudelleen ja unohtaa natsimenneisyyden. Jos oltiin
tosissaan hyvien naapurisuhteiden kannalla kommunistien
hallitseman Neuvostoliiton kanssa, on nyt syytä olla
hyvien naapurisuhteiden kannalla myös porvarien
hallitseman Venäjän kanssa. Muuten hukataan arvokas
kansallinen perintö. Sitä luulisi tuettavan myös
kokoomuksessa, jonka veljespuolue Putinin valtapuolue
on.
Vahvaan liittoutumattomuusperinteeseen kiinnittyvän
puolueen puheenjohtajan ei pidä liittyä
hallituskiimassa historian
uustulkitsijoiden joukkoon eikä hyväksyä
taistelujoukkojen varustamista ulkomaisiin sotiin. Koko
muu eurooppalainen vasemmisto ei voi olla väärässä,
kun määritellään sitä, mitä on tämän päivän
vasemmistolainen internationalismi.
Se on ehdoton ei Natolle ja EU:n militarisoimiselle.
Esko Seppänen
Meppi, Vasemmistoliitto
|
