Naton kautta USA:lla on laillinen läsnäolo-oikeus Euroopassa. Syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen se saanut olo-oikeuden myös Keski-Aasiassa. 
Se aikoo jäädä sinne pysyvästi?

Kun USA puhuu, öljy puhuu 

On tärkeää muistaa, mitä amerikkalaisprofeetta Zbiegnew Brzezinski sanoi jo vuosia ennen viime syyskuun tapahtumia Keski-Aasian strategisesta merkityksestä

"Kuka tahansa, joka valvoo tai hallitsee pääsyä alueelle, voittaa mitä todennäköisimmin geopoliittisen ja taloudellisen palkinnon."

USA:n voimapolitiikan shakkipelinsä tärkeimpiä nappuloita ovat uudet öljy- ja kaasuputket, jotka USA haluaa kulkevan ohi Venäjän länteen. Sekä presidentti Georg Bush että varapresidentti Dick Cheney ovat öljymiljonäärejä, joilla on valvottavana Texasin kotikentän öljyedut.

Kun amerikkalainen öljy-yhtiö Unocal halusi rakentaa öljyputken Kaspian meren jalustan alueilta Afganistanin läpi etelään, USA:n ulkoministeriö kutsui talebanien johtajia neuvotteluihin Washingtoniin. Heitä ei - silloin - syytetty ihmisoikeusrikkomuksista tai terroristien suojelusta. Naisjärjestöt syyttivät afgaaninaisten oikeuksien tukahduttamisesta, ja öljyputki kaatui silloin siihen.

Afganistanin pääministeri Hamid Karsai on USA:n "löytö". Hän toimi 1990-luvun puolivälissä Unocalin neuvonantajana. USA:n erikoisneuvonantajana Kabulissa on Zalmay Khalildaz, joka niin ikään toimi Unocalin ja talebanien yhteisenä edusmiehenä.

Keskiaasialainen totalitarismi 

Kaikissa öljy- ja kaasurikkaissa Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa kansat ovat maailman alistetuimpia.

Uzbekistanissa presidentin ja parlamentin vaalit ovat olleet enemmän seremonioita kuin kilpailua valituksi tulemisesta. Parlamentti kutsutaan neljä kertaa vuodessa lyhyeen istuntoon, eivätkä vuoden 1999 vaalit olleet ulkomaisten tarkkailijoiden mukaan vapaat eivätkä rehelliset.

Presidentti Islam Karimov, jolla on vastassaan nouseva islamilainen fundamentalistiliike, on tehnyt salaisen sotilassopimuksen USA:n kanssa. Karimov on käytännössä elinikäinen presidentti.

Turkmenistanissa presidentti Sapurmurat Nijazov on niin ikään entinen kommunistinen puoluepamppu. Myös hän on johtanut maata koko sen itsenäisyyden ajan. Ensin hän valitutti itsensä presidentiksi kansanäänestyksessä, jossa ei ollut muita ehdokkaita, sitten vaaleissa, joissa hän sai 99,5 % äänistä, sitten poikkeuslailla ja viimeksi vuonna 2000 jälleen poikkeuslailla, jossa hänelle siunattiin elinikäinen johtajuus. Hän kutsuu itseään nimellä Turkmenbashi (Turkmenien Isä) tai Turkmenbashi Suuri. Turkmenistanissa on maailman kolmanneksi suurimmat kaasuvarat ja öljyä riittävästi turvaamaan USA:n kulutus 30 vuodeksi (ja kaikkien kehitysmaiden kulutus 200 vuodeksi).

Kazhakstanissa presidentti Nursultan Nazarbajev on naapurimaiden tapaan huudattanut itsensä elinikäiseen valtaan. Sitä varten säädettiin parlamentissa vuonna 2000 "laki maan ensimmäisestä presidentistä", jossa määriteltiin hänen etuoikeuksikseen muun muassa täydellinen immuniteetti rikossyytteitä vastaan.

Muutamia vuosia sitten englantilainen Guardian-lehti arvioi Nazarbajevin maailman 8. rikkaimmaksi ja Financial Times 25. rikkaimmaksi mieheksi. Valtaan hän tuli hajottamalla parlamentin ja suorituttamalla kansaäänestyksen vallansiirrosta itselleen.

Kazhakstanin Kashagan-öljykenttä Kaspian meressä on maailman suurin off shore-projekti. Amerikkalainen öljy-yhtiö Chevron kehittää Tengizin öljykenttää yhteistyössä Kazhakstanin valtion kanssa. USA:n presidentin erityisneuvonantaja Condoleezza Rice on ollut öljy-yhtiö Chevronin palveluksessa erikoisalanaan Keski-Aasian öljy.

Tadzhikistan on Afganistanin rajanaapuri, ja sen joukot olivat tärkeä osa ns. pohjoisen liiton joukkoja. Maassa on venäläisiä sotilaita, mutta niiden lisäksi sinne ovat tulossa amerikkalaiset. USA on saanut haltuunsa Kuljabin sotilastukikohdan, eikä presidentti Ehemali Rasmonov rajoita sen käyttötarkoituksia. Rasmonov on niitä presidenttejä, jotka saavat kaikissa vaaleissa 97 prosentin kannatuksen.

Kirgistan on hieman sivussa öljykentistä, mutta USA on saanut sieltä Manasin sotilastukikohdan. USA:n sinne sijoittamien sotilaiden määrä on salaisuus; USA:n sotilaat ovat maassa "diplomaattisissa tehtävissä".

USA maksaa jokaisesta sotilaskoneen laskeutumisesta Kirgistanin maaperälle virallisesti 7 000 dollaria, epävirallisesti paljon enemmän. Kukaan ei tiedä, kenen taskuun rahat joutuvat. Epäillään presidentti Askar Akajevin taskua. Hän on maassaan diktaattori, joka kielsi sekä viimeisessä parlamentin että presidentin vaalissa oppositiolta ehdokkaiden asettamisen ja joutui sen lisäksi väärentämään vaalitulokset.

Johtopäätös

"Euraasian Balkan" on perinteisesti ollut Venäjälle sitä, mitä Afrikka oli eurooppalaisille siirtomaavalloille: sen Afrikka.

USA:n läsnäolo, jonka venäläiset uskovat sangen naiivisti jäävän tilapäiseksi, ei tuo alueelle vakautta vaan voimien epätasapainon. Alueen suurvallat Venäjä ja Kiina ovat epäluuloisia USA:n aikomusten suhteen, mutta samalla ne kilpailevat USA:n suosiosta. Niillä on keskinäinen ottelu käymättä Aasian luonnonvaroista.

Me olemme Euroopassa samaa Euraasian mannerta, ja voimien epätasapaino Keski-Aasiassa näkyy myös meidän energiahinnoissamme. USA ei puolusta niiden maiden demokratiaa, joissa sitä ei ole, vaan vaanii niiden luonnonvaroja, ennen muuta öljykauppaa. Yhdenkään suurvallan etujen mukaista ei ole puhua Keski-Aasian hirmuhallitusten toimista demokratiaa vastaan.