Oliivirekisteri puista ja tuottajista piti olla valmis vuoteen 1992 mennessä, mutta sitä ei ole vieläkään saatu ajan tasalle. Siksi tukien väärinkäyttö on Välimeren maissa helppoa ja kiinnijäämisen riski on mitätön.
Laajoista väärinkäytöksistä huolimatta EU:n maatalousministerit jakavat oliivitukiaisia entiseen malliin.
Oliivinviljelijöitä on EU:ssa lähes 3 miljoonaa. Heistä suurin osa on pientuottajia, joilla on alle 100 puuta. Nelihenkisen perheen elättämiseen oliivinviljelyllä tarvitaan 500-1000 puuta.
Oliiviöljy on hyvälaatuinen mutta kallis ruokaöljy. Sen osuus ruokaöljymarkkinoista on kolmisen prosenttia.
EU maksaa puolet oliivintuottajien tuloista. Vuosittain oliivinviljelyä tuetaan noin 13 miljardilla markalla. Se on kaksi kertaa Suomen jäsenmaksun verran. Tukiaisia maksetaan tuotetun oliiviöljyn määrän perusteella.
Systeemi on ollut tukehtumaisillaan väärinkäytöksiin. Mitä enemmän tuotetaan, sitä suuremmat ovat tukiaiset. Määrien ilmoittamisesta EU:lle ovat vastanneet puristamot, joista osa tuottajien omistuksessa, niille on ollut edullista ilmoittaa määrät todellista suurempina.

Itsekontrolli väärinkäytösten perustana

On myös ollut kannattavaa tuoda oliiviöljyä EU:n ulkopuolisista maista ja väittää sitä EU:ssa viljellyksi. On ollut kannattavaa sekoittaa oliiviöljyyn muita öljyjä, esimerkiksi hasselpähkinäöljyä, ja saada sillekin EU-tukiaiset. On ollut kannattavaa periä monet tuet yhdestä ja samasta viljelyalasta; viranomaisilla ei ole ollut keinoja valvoa samoilla puilla moneen kertaan rahastamista.
EU:lla ei myöskään ole ollut keinoja valvoa sitä, tulevatko uudet oliivit vanhoista vai uusista puista; vuoden 1998 jälkeen istutettujen puiden oliiveista ei tukiaisia ole periaatteessa maksettu. Puita on kuitenkin istutettu, ja esimerkiksi Espanjassakin on tulossa 40 miljoonaa uutta puuta tuotantoon. Viimeisimmän virallisen arvion mukaan EU:n alueella on 180 miljoonaa oliivipuuta enemmän kuin oli virallisesti luultu. Vaikka komission käytössä piti jo vuonna 1992 olla oliivirekisteri viljelyssä olevista tiloista ja puista, se ei ole vieläkään valmis.
Espanjassa oliivitilat ovat sijoituskohde, ja oliivinviljelijöitä saattavat olla myös pankit ja vakuutusyhtiöt. Puolet niidenkin oliivituloista tulee EU:lta, joka ei pysty estämään ylituotantoa ja joutuu sen maksamaan.
EY:n tilintarkastustuomioistuin on tehnyt oliivialasta erityisraportin. Sen mukaan väärin maksettuja rahoja ei yleensä peritä takaisin, kun on havaittu tukien väärinkäyttöä. Öljyn laadun väärentämisestä on saattanut seurata sakkoja, mutta niitä ei ole peritty lainkaan Italiassa ja Kreikassa; Portugalissakin niistä on saatu maksuun vain viitisen prosenttia. Espanjassa paikallisviranomaiset riitauttavat asiat keskushallinnon kanssa ja sitä kautta ne kaatavat takaisinperinnät muotoseikkoihin. Italiassa asiat kulkevat oikeuslaitoksen kautta, mutta juttujen käsittely saattaa viedä yli 10 vuotta.
EU on saanut väärin perustein maksetuista tuista takaisin vain 6 %.

Oliivipuukapitalistit tuhoavat luontoa

Oliiveja viljellään pääasiassa Espanjassa, Kreikassa, Italiassa ja Portugalia, Kaikkialla siellä oliivipuu on ollut hyvä viljelykasvi kuiville alueille. Oliivien tuotanto ja korjuu on työvaltaista puuhaa, ja se tuo tarpeellisia sivutuloja monille maaseudun asukkaille.
Kun oliiveista on tullut EU-tukiaisten ansiosta hyvä sijoituskohde, niiden viljely on lisääntynyt, ja uudet puut on istutettu liian tiheään. Uusi tuotanto on johtanut aavikoitumiseen ja eroosioon. Vaaditaan myös keinokastelua alueilla, joilla on pula vedestä. EU joutuu muilla rahoilla korjaamaan niitä ekologisia vahinkoja, joita synnytetään oliivien tuotantotukiaisin.
Huolimatta siitä, että systeemi on läpikotaisin mätä, EU on päättänyt jatkaa tukiaisia vanhaan malliin vielä ainakin kolmen vuoden ajan.
EY:n tilintarkastustuomioistuimen tuomio on tyly: "Kolmenkymmenen toimintavuoden jälkeen järjestelmää ei vieläkään hallinnoida ja valvota riittävän tehokkaasti ja luotettavasti."