EU kustansi heinäkuun alussa Brysseliin 210 nuorta ns. nuorisokonventtiin. Heidän haluttiin antavan tukensa federalistiselle ajattelulle: EU:sta on tehtävä liittovaltio. Heidät valittiin sillä silmällä: kukin konventtiedustaja sai valita oman nuorensa, ja kun varsinaisessa konventissa on täysi federalistinen hegemonia, sellainen tuli tietysti nuorisokonventtiinkin. Se oli täydellisesti ylhäältä (EU:sta) päin johdettu tapahtuma.

Niinpä kun se valitsi oman presidiuminsa ja kolmen työryhmän raportöörit, sattui hauskasti: yhdestätoista (11) eturiviin korotetusta nuoresta yhdeksän (9) oli europarlamentin tai seniorikonventin presidiumin valitsemia ja vain kaksi (2) valittiin kansallisten konventtilaisten joukosta; hekin molemmat olivat Englannista. 
Europarlamentti, komissio ja senioripresidium valitsivat nuorisokonventin 210 edustajasta 42 ja kansalliset delegaatiot 168 nuorta. Kummallisella tavalla johtoon valittiin pääasiassa vain EU:n valitsemia "eurooppalaisia" nuoria. Heidän tehtävänsä oli saada "Euroopan nuorisolta" hyväksyntä EU-federalistien valmistelemille papereille. Suomalaisilla nuorilla ei ollut mitään asiaa nuorisokonventin johtopaikoille. 
Valintojen taustalla oli kolmiyhteistyö: konservatiivinuoret, demarinuoret sekä (EU-rahoitteinen järjestö) Euroopan nuoret federalistit. He hoitivat homman. Kansallisin perustein valittuja nuoria tarvittiin paikan päälle näiden etujoukkonuorten toiminnan legitimisoimista varten. 
Nuorisokonventti sai torstaiaamuna 11.7 presidiuminsa valmisteleman paperin kannanotokseen, joka esitellään varsinaiselle perustuslakikonventille. Kansalliset edustajat näkivät sen silloin ensimmäistä kertaa. Muutosesitykset tähän mahdottoman monimutkaiseen asiaan piti tehdä - ja vain englannin kieli kelpasi siihen - samana päivänä kello 14.00 mennessä. 
Asiakirja hyväksyttiin lukuisten äänestysten jälkeen myöhään yöllä. Nuoret toimivat kuin mepit: konservatiivinuorilla ja demarinuorilla oli eturivissä omat piiskurinsa, jotka käsimerkein viestittivät, miten muiden pitää äänestää. 
Lopputulos oli asiakirja, jossa ”eurooppalainen nuoriso” halusi EU:sta liittovaltion, vaati sille säädettäväksi perustuslain ja kannatti yhteisen euroarmeijan perustamista.
Loppuäänestykseen ei kuitenkaan osallistunut kuin vähän toistasataa nuorta. Yli viisikymmentä nuorisokonventin jäsentä allekirjoitti sen jälkeen julkilausuman, jossa paheksuttiin kokouksen tapaa toimia. Sitä pidettiin epädemokraattisena. 
Se "Euroopan nuorison" vapaasta tahdosta.