EU kustansi heinäkuun alussa Brysseliin 210
nuorta ns. nuorisokonventtiin. Heidän haluttiin antavan
tukensa federalistiselle ajattelulle: EU:sta on
tehtävä liittovaltio. Heidät valittiin sillä
silmällä: kukin konventtiedustaja sai valita oman
nuorensa, ja kun varsinaisessa konventissa on täysi
federalistinen hegemonia, sellainen tuli tietysti
nuorisokonventtiinkin. Se oli täydellisesti ylhäältä
(EU:sta) päin johdettu tapahtuma.
Niinpä kun se valitsi oman presidiuminsa ja kolmen
työryhmän raportöörit, sattui hauskasti:
yhdestätoista
(11) eturiviin korotetusta nuoresta yhdeksän (9) oli
europarlamentin tai seniorikonventin presidiumin
valitsemia ja vain kaksi (2) valittiin kansallisten
konventtilaisten joukosta; hekin molemmat olivat
Englannista.
Europarlamentti, komissio ja senioripresidium valitsivat
nuorisokonventin 210 edustajasta 42 ja kansalliset
delegaatiot 168 nuorta. Kummallisella tavalla johtoon
valittiin pääasiassa vain EU:n valitsemia
"eurooppalaisia" nuoria. Heidän tehtävänsä
oli saada "Euroopan nuorisolta" hyväksyntä
EU-federalistien valmistelemille papereille.
Suomalaisilla nuorilla ei ollut mitään asiaa
nuorisokonventin johtopaikoille.
Valintojen taustalla oli kolmiyhteistyö:
konservatiivinuoret, demarinuoret sekä (EU-rahoitteinen
järjestö) Euroopan nuoret federalistit. He hoitivat
homman. Kansallisin perustein valittuja nuoria
tarvittiin paikan päälle näiden etujoukkonuorten
toiminnan legitimisoimista varten.
Nuorisokonventti sai torstaiaamuna 11.7 presidiuminsa
valmisteleman paperin kannanotokseen, joka esitellään
varsinaiselle perustuslakikonventille. Kansalliset
edustajat näkivät sen silloin ensimmäistä kertaa.
Muutosesitykset tähän mahdottoman monimutkaiseen
asiaan piti tehdä - ja vain englannin kieli kelpasi
siihen - samana päivänä kello 14.00 mennessä.
Asiakirja hyväksyttiin lukuisten äänestysten jälkeen
myöhään yöllä. Nuoret toimivat kuin mepit:
konservatiivinuorilla ja demarinuorilla oli eturivissä
omat piiskurinsa, jotka käsimerkein viestittivät,
miten muiden pitää äänestää.
Lopputulos oli asiakirja, jossa ”eurooppalainen
nuoriso” halusi EU:sta liittovaltion, vaati sille
säädettäväksi perustuslain ja kannatti yhteisen
euroarmeijan perustamista.
Loppuäänestykseen ei kuitenkaan osallistunut kuin
vähän toistasataa nuorta. Yli viisikymmentä
nuorisokonventin jäsentä allekirjoitti sen jälkeen
julkilausuman, jossa paheksuttiin kokouksen tapaa
toimia. Sitä pidettiin epädemokraattisena.
Se "Euroopan nuorison" vapaasta
tahdosta.