EU:n perustuslakikonventissa oli liittovaltiomiesten hegemonia. Konventti ei ollut edustava eikä toiminut demokraattisesti. Niin kirjoittaa seuraavassa konventtilainen Esko Seppänen.

Kansallislaulu tulee 

Muistan, miten muutama vuosi sitten minut yllätettiin Brysselissä housut kintuissa. Kun alkoi soida ns. Eurooppa-hymni, kaikki ympärilläni nousivat seisomaan pääkomissaari Romano Prodin johdolla. Minäkin nousin muiden mukana. Silloin joukko vei. Ihmettelin jälkikäteen omaa käyttäytymistäni ja lähetin pääkomissaarille kirjeen. Kysyin, miksi noustiin seisomaan; eihän EU:lla ole kansallislaulua. Prodi vastasi, että ”Eurooppa-hymni on vakiintunut yhdeksi Euroopan unionin symboleista. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että se pitäisi rinnastaa kansallislauluun, tai että unioni olisi "valtio tai kansa"... Komission jäsenet, kuten muutkin kansalaiset niin halutessaan, nousevat seisomaan osoittaakseen sitoutumista yhteiseen hankkeeseen." Kun perustuslakikonventissa päätettiin kesäkuussa EU:n perustuslain I osasta ja päälle päätteeksi soitettiin sama hymni, en noussut ylös, vaikka porukka ympärillä nousi. En ole sitoutunut konventin yhteiseen hankkeeseen: EU:n liittovaltioimiseen. Oli karttunut sen verran lisää kokemusta EU-asioiden hoidosta, että minua eivät federalistit hyppyytä. Ei ole ollut ylösnousemisen pakkoa - mutta pian on.

Konsensus oli enemmistön diktatuuria 

Konventin I osan epädemokraattinen hyväksyminen (13.6) huipentui kättentaputuksiin, ylösnousuun hymnin soidessa ja skoolauksiin. Myös III osan hyväksyminen konventin vihoviimeisessä täysistunnossa (10.7) oli erikoinen näytelmä. Käytettiin puheenvuoroja, joissa ylisteltiin Valéry Giscard d´Estaingia muun muassa rohkeudesta ehdottaa käyttöön otettavaksi liittovaltion tunnukset. Monet vaativat, että konventti kokoontuisi seurantakokouksiin syksyn aikana hallitusten painostamiseksi. Toivottiin julkisesti, ettei konventin laatimaa perustuslakiesitystä muuteta lokakuussa koolle kutsuttavassa hallitusten välisessä konferenssissa. Muunlaisille puheenvuoroille ei ollut tilaa. Tanskalainen meppi Jens-Peter Bonde sentään sai sanoa valtioliittolaisten nimissä, että konventin loppuasiakirjaa ei hyväksytä yksimielisesti. Hän edusti myös minua. Kun kaikille muille puheenvuoroille taputettiin, Bonde ei saanut suosionosoituksia - paitsi että minä taputin. Vaikka kaikki muutkaan konventtilaiset eivät olleet federalisteja, joukko tuottaa paineen käyttäytyä samalla tavalla, ja se paine on musertava. Nyt paine oli sen suuntainen, että sai taputtaa vain ”oikeissa” paikoissa. Siltä pohjalta konventtilaiset käyttäytyivät loppukokouksessa kuten luulen entisten kommunistien käyttäytyneen muinaisen Neuvostoliiton entisen kommunistipuolueen kokouksissa: piti taputtaa ”oikeissa” paikoissa.

Suomi allekirjoitti liittovaltioluonnoksen 

Perustuslain III osa piti hyväksyä ilman että se oli kaikille jaossa suomen kielellä. Piti hyväksyä jotain, jonka virkamiehet olivat valmistelleet ja jonka politbyroo oli hyväksynyt, mutta josta ei tiedetty, mitä hyväksyttiin. Konventtilaisia pyydettiin kokouksen päätteeksi allekirjoittamaan lähetekirjelmä hallitusten väliselle konferenssille (HVK). Tekstiä, johon oli sisällytetty epäsuora toivomus siitä, ettei perustuslakia muutettaisi hallitusten välisessä konferenssissa, ei ennalta jaettu konventtilaisille. Suomen edustaja Teija Tiilikainen allekirjoitti paperin. Ei olisi pitänyt. Nyt Suomi on sidottu EU:n liittovaltioimiseen ja militarisoimiseen ilman että kukaan kantaa siitä Suomessa poliittisen vastuun. Muista maista allekirjoittajat sentään olivat vastuuta kantavia poliitikkoja. Eduskunnan edustajista Kimmo Kiljunen (sos.dem) allekirjoitti tietämättä, mihin pani nimensä. Hän tulee autuaaksi uskossa, että perustuslaki edistää federalistista eurososialidemokratiaa. Minä en allekirjoittanut, eivätkä suomalaisista Jari Vilén (kok), Hannu Takkula (kesk) ja Esko Helle (vas). Perustuslaki on valmisteltu epäedustavasti ja epädemokraattisesti.

Esko Seppänen