Suomen rikoslaki on yksiselitteinen.

Maanpetosta koskevan 12. luvun 2.2. pykälän (21.4.1995) mukaan :

Jos joku Suomessa tai Suomen kansalainen Suomen ulkopuolella Suomea koskevan sotilaallisen tai kansainvälisen poliittisen kriisin aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa, tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi, julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi, siten, että teko selvästi lisää Suomen sotaan tai sotatoimen kohteeksi joutumisen vaaraa, hänet on tuomittava sotaan yllyttämisestä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Kun valmistaudutaan hyökkäysluontoisiin toimiin EU:n perustuslakiin liitetyn lisäpöytäkirjan mukaan, kysymys voi olla sotaan yllyttämisestä. Pöytäkirja on otsikoitu "unionin perustuslain I-40 artiklan 6 kohtaan ja III-213 artiklaan perustuvasta pysyvästä jäsentyneestä yhteistyöstä", ja siinä on selvästi kysymys teoista, jotka lisäävät vaaraa Suomen joutumisesta sotaan tai sotatoimen kohteeksi.

Syyllistyykö siis se, joka yllyttää Suomea osallistumaan EU:n pysyvään jäsentyneeseen yhteistyöhön, maamme rikoslain mukaan maanpetokseen?

Pysyvä jäsentynyt yhteistyö on EU:n sotilaallinen ydin, jota virheellisesti nimitetään puolustusytimeksi. Todellisuudessa se on hyökkäysydin.

Puolustus on sitä, että torjutaan hyökkäystä. EU:n perustuslaissa ei ole kysymys puolustuksesta eikä varsinkaan maanpuolustuksesta silloin, kun "kriisinhallinta" on rauhaanpakottamista. Se on hyökkäystä muihin maihin, ja siihen varustaudutaan osallistumalla pysyvään jäsentyneeseen yhteistyöhön.