"Vain luomu pelastaa Suomen EU-maatalouden"
Luomuviljelijä Klaus Peurla huolissaan maanviljelyn näköaloista
Euroopan Unioni on vienyt suomalaisen maatalouden
katastrofin partaalle. Maaseutu autioituu, pellot menettävät
viljavuutensa. Kuluttajat eivät enää voi luottaa
ruoan puhtauteen. Ainoa pelastus voi olla siirtyminen
koko maassa luomutuotantoon, sanoo pienviljelijä Klaus
Peurla.
Kevät on viljelijöille kiireistä aikaa. Klaus
Peurla viljelee biodynaamisesti varhaisperunaa, kaalia,
tomaatteja, mansikoita jne. Biodynaaminen viljely on
luomuviljelyn alue, jossa viljelyn puhtauteen ja ympäristövaikutusten
pienuuteen kiinnitetään vielä enemmän huomiota kuin
tavallisessa luomuviljelyssä. Ennen kaikkea
torjuntaaineita ei käytetä ja kaikki lannoitteet
annetaan kompostoitoituina. Näin ravinteet eivät voi
huuhtoutua vesistöihin. Peurlan mukaan puhtaus maistuu
sitten tuotteissa.
EU:n maatalouspolitiikka katastrofi Suomelle
Peurlan mukaan maatalous on mennyt EU:n aikana
huonoon suuntaan. Nyt vaaditaan esimerkiksi
viljanviljelyssä vähintään 100 - 200 hehtaaria,
jotta siitä saisi toimeentulonsa. Silloinkin
toimeentulon pääosa muodostuu pinta alakohtaisista
tuista. Tällaisten tilojen muodustuminen on mahdotonta
suuressa osassa Suomea. Meillä pitäisi palata takaisin
perheviljelmiin. Ainoa mahdollisuuden tähän antaa
luomuviljely. Pieniin kiviseen peltoihin, joita maamme
pelloista on valtaosa, luomu on ainoa mahdollisuus.
- Vaikka Suomessa olisi erinomaiset mahdollisuudet
luomuviljelyssä, se on jäämässä pahasti jälkeen
Ruotsista. Saksalla on tavoite saada 20 prosenttia
pelloista luomulle. Tällaisia tavoitteita Suomella ei
ole. Me kyllä nukumme onnemme ohi, sanoo Peurla.
- Jos koko Suomi muutettaisiin luomuvil jelylle
suomalaisesta maataloustuotannosta voitaisiin tehdä
merkkituote, jolla olisi markkinoita kaikkialla
maailmassa. Suomen korkealuokkainen teollisuustuotanto
ja puhdas luonto antaisivat hyvän pohjan tämän
luomutuotannon markkinoinnille.
- EU:n maatouspolitiikan ongelma on siinä, että se
suuntautuu maailmanlaajuisille markkinoille. Kun EU
yrittää maailmanmarkkinoilla taistella amerikkalaisia
vastaan, se on johtanut Euroopassa valtavaan
tukiviidakkoon. Kaikki viljelijät eivät sitä tunne.
Maataloudessa pärjäävät vain ne, jotka tämän
tukiviidakon tuntevat ja osaavat käyttää sen hyödykseen.
- Maatalouspolitiikassa pitäisi siirtyä glo
baaleista markkinoista paikallisiin markkinoihin. Tässä
olisi myös kotimaisilla kauppaketjuilla paljon
parannettavaa. Kun Uudenkaupungin luomuviljelijät
tarjoavat tuotteitaan paikallisiin marketeihin
vastaanotto on varsin tyly: kaupan edustajat sanovat,
että he hankkivat tuotteet keskitetysti koko maata
varten. Siinä on paikallisen pientuottajan vaikeata
saada tuotteensa myyntiin paikalliseen markettiin. Tässä
voisi kuluttajilla ja pientuottajilla olla yhteinen
intressi ajettavanaan.
- Paikallistuotannossa päästäisiin eroon myös
ruoan turvallisuusriskeistä. Kun tuottajat olisivat
kuluttajille tuttuja, tapahtuisi laadunvalvonta itsestään
ilman valtaisaa viranomaiskoneistoa, joka ei kuitenkaan
voi ruoan laatua tai edes turvallisuutta taata.
Paikallisilla markinoilla palaute tulee heti, täsmentää
Peurla. Koko Suomen muuttaminen luomutuotannolle
myös karjataloudessa ratkaisisi lihantuotannon
terveysriskit. Kun tuotanto perustuu tilan sisäiseen
kiertoon, esimerkiksi BSE-tauti (hullun lehmän tauti)
olisi mahdottomuus.
MTK tehoviljelijöiden asialla
Suomalaisen maatalouspolitiikan ongelma on Peurlan
mielestä MTK. Koko EUsopimus ei olisi mennyt läpi,
jollei sen ajajaksi olisi pestattu MTK:n puheenjohtajaa,
suurviljelijä Haavistoa. MTK ajaa vain suur ja
tehoviljelijöiden asiaa, sanoo Klaus Peurla.
- Jos tehoviljely kehittyy nykyiseen malliin -
konekoko suurenee suurenemistaan, myrkyt kovenevat ja
niiden käyttö kasvamistaan kasvaa - meillä ei enää
kahdenkymmenen vuoden päästä viljellä suurilla
peltolakeuksilla viljaa tai sokerijuurikasta. Maa
sotketaan ja myrkytetään niin pilalle, että siellä
ei kasva mitään. Jo nyt näkee omin silmin miten
viljelysmaa on monin paikoin pilaantunut. Kaikkea ei voi
lukea kuitenkaan EU:n viaksi. Asiat maataloudessa
alkoivat kulkea väärään suuntaan silloin kun
maanviljelijästä tehtiin yrittäjä. Silloin
siirryttiin hehtaariperusteisesta verotuksesta
tuloperusteiseen, jossa kaluston poistooikeudet olivat
rajattomat. Tämä johti valtavaan tuhlaukseen.
Esimerkiksi suhteellinen konekanta on Suomessa
kolminkertainen muihin pohjoismaihin verrattuna.
Suomalainen maanviljelijä antoi mieluummin koko markan
konekauppiaalle kuin 30 penniä verottajalle ja piti 70
penniä itse.
Teksti ja kuvat: Matti Tohka
| 