Suomeen ollaan ostamassa sata saksalaista Leopard-panssarivaunua. Se on sotilaallista Nato-yhteensovittamista. Armeijan kalustolle tulee Nato-koneet, Nato-varaosat, Nato-polttoaineet ja muut Nato-standardit. Suomalaisia varusmiehiä lähetettiin maaliskuun alussa Nato-yhteensopiviin sotaharjoituksiin Puolaan. Oli tarkoitus oppia yhteistä Nato-sodanjohtoa ja -komentoa, Nato-viestintää, Nato-kieltä (englanti) ja Nato-kumppanuutta. Samaan aikaan meitä yhteensovitetaan Natoon myös poliittisesti, vaikka EVA:n tutkimuksen mukaan vain 11 % suomalaisista kannattaa Nato-jäsenyyttä.

USA:lla on kaikkien tilojen hallinta 

Kun USA alkoi pommittaa Afganistania, kaikkien oli oltava sen puolella. USA hallitsee maita, meriä, ilmatilaa, avaruutta ja informaatiota.

Sillä on maailman herruus. Joka ei ole sen puolella, on sen vihollinen.

USA:lla on sotilasdoktriininsa mukaan täydellinen kaiken tilan hallinta (full spectrum dominance). Rauhanliikkeiden vastavoimat ovat liikkeellä kaikkien tilojen vastarinnan (full spectrum resistance) puolesta.

Nato on USA:lle laillinen oikeus olla Euroopassa

Nato on sotaliitto. Jos on sen jäsen, on aina automaattisesti USA:n puolella.

Muodollisesti Nato on demokraattinen yhteisö, jossa tehdään yksimielisiä päätöksiä. Tosi asiassa se on USA:n herruutta liittolaisiin. Kun on Nato, muut maat ovat velvoitettuja antamaan USA:lle poliittisen tuen.

Naton jäsenmailla on - perussopimuksen 5. artiklan mukaan - keskinäinen avunantovelvoite. USA vetosi siihen syyskuussa 2001, vaikka se ei tarvinnutkaan sotilaallista apua. Se tarvitsi poliittisen tuen kaikelle sille, mitä se oli terrorismin vastustamisen varjolla tekevä. Kun hyökkää yksin, ei tarvitse neuvotella muiden kanssa vihollisesta, sotavankien otosta tai heidän kohtelustaan.

Suomi EU-kunnosta Nato-kuntoon

Sotilaallisesti Suomi on valmis Naton jäseneksi varttitunnissa. Armeijamme on Nato-yhteensopiva. Meidät on jo sotilaallisesti yhteensovitettu, ja on käynnissä poliittinen yhteensovittaminen. Kansaa totutetaan ajatukseen Nato-jäsenyydestä.

Sitä on, kun demareiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kalliomäki vakuuttaa, ettei Suomen liittyminen Natoon ole “maita ja mantuja mullistava kohtalonomainen ratkaisu”. Demarit ovat alkaneet lipsua liittoutumattomuudesta. He ostavat uudet Leopard-panssarivaunut Saksasta, ja ne ovat Nato-yhteensopivia.

Hämmentäjäin kuningas puolustusministeri Jan-Erik Enestam tekee näissä asioissa ns. likaisen työn.

Ruotsissa hän sanoi, että “meidän suhteitamme Natoon on usein punnittu yhteisten intressien näkökulmasta. On katsottu, että Ruotsin ja Suomen tulee jäsenyyskysymyksessä päätyä samanlaiseen ja samanaikaiseen päätökseen sen sisällöstä riippumatta. Olen korostanut, että kysymys Ruotsin Nato-jäsenyydestä on meille tärkeämpi kuin Baltian maiden jäsenyys. On myös ilmeisen todennäköistä, että liittoutumaton Suomi Nato-Ruotsin naapurina ei ole realistinen ajatus. Sen sijaan en pitäisi mahdottomana, etteikö liittoutumaton Ruotsi voisi olla Nato-Suomen naapuri, samaan tapaan kuin EMU-Suomi on EMU:n ulkopuolella olevan Ruotsin naapuri."

Ruotsin meitä uskottavampi liittoutumattomuus ei siis saa olla Suomen Nato-jäsenyyden este!

Kyytiä saa myös suomalainen Nato-vastainen kansalaismielipide, kun puolustusministeri vetää linjaa Ilta-Sanomissa (16.2.2002): "Oli oikein, että EU:sta järjestettiin kansanäänestys, koska Euroopan unioniin liittymisen seurauksena Suomi luovutti osan itsemääräämisvallastaan eli suvereniteetistaan. Natoon liityttäessä näin ei tapahtuisi. Nato on vain yksi kansainvälinen järjestö muiden joukossa."

Hänen mielestään "Nato-ratkaisu ei ole tarpeeksi suuri kansanäänestykseen."

Taustalla ei liene salajuonta 

Ei liene annettu sitoumuksia tai tehty salaisia sopimuksia eikä Natosta liene päätetty missään salaseurassa.

Silti Suomesta tulee Naton jäsen - jos mitään ei tehdä.

Mitään ei tehdä, jos tehdään halvaantunutta politiikkaa.

Kun pääministerimme on yhteisömetodin miehiä, kun hänen mukaansa Suomen paikka on EU:n kovassa ytimessä ja kun me Lipposen mukaan “olemme liittoutuneet liittyessämme EU:n jäseneksi”, EU-jäsenyyden logiikka vie Suomen Natoon.

EU-kenraali Gustav Hägglund ei malttaisi edes odotella vuoden 2003 vaaleja, joita taas poliittinen eliittimme on valmis odottelemaan. Edellisissä hallitusneuvotteluissa ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli Paavo Lipposen diktaatti. Hän toi muille valmiin paperin, joka piti hyväksyä sellaisenaan. Siitä ei neuvoteltu. Siitä oli jätetty pois itsenäinen puolustus.

Seuraavalla kerralla Lipponen tuo taas omissa nimissään hallitusneuvotteluihin paperin, josta ei neuvotella. Silloin siihen on kirjattu selvityksen laatiminen Nato-jäsenyyden eduista ja haitoista. Tosi asiassa sellainen selvitys on siinä vaiheessa - ja jo nyt? - tehty; myöntyväisyyslinjaisille edut ovat haittoja suuremmat. Paperista neuvottelevat ennalta tulevien hallituspuolueiden johtajat, ja ne puolueet tulevat hallitukseen, jotka hankkivat "selvitykselle" puolue-elintensä hyväksynnän. Jos tiukaksi menee, asiaa voidaan terästää puolueen puheenjohtajan erouhkauksella.

Suunnitelma on selvä. "Aika näyttää, onko meillä seuraavan turvallisuuspoliittisen selonteon valmistuessa suunnitelmien mukaisesti vuonna 2004 syy ja valmius parantaa suhteitamme Natoon”, paljastaa puolustusministeri Enestam.

Kaikissa puolueissa hallitushinkua ja -tunkua 

Tulevien hallituspuolueiden tehtävä on viime vaiheessa siunata Suomen Nato-jäsenyys tulevalla vaalikaudella eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä.

Keskustaa tarvitaan siihen tarkoitukseen enemmän kuin kokoomusta; kokoomushan on varma Nato-puolue muutenkin. Nato-asiassa ei mihinkään puolueeseen, ei keskustaan eikä vasemmistoliittoon, vihreistä puhumattakaan, voi luottaa.

Kun nykyiset "vallitsevat olot" muuttuvat uusiksi vallitseviksi oloiksi, on yhdentekevää, mitä lukee puolueohjelmissa tai puoluekokousten päätöksissä.

Uskottavaa on vain se, mitä tehdään silloin, kun asia on esillä. Silloin periaatteettomia ihmisiä vie mukanaan asioiden tapahtumisen logiikka, ja EU-tien päässä meille siintää Nato.

Suomea natotetaan EU:n rakenteiden kautta.