Brysselin huippukokouksessa maaliskuun lopussa jäsenmaat hyväksyivät Madridin terroriteon innoittamana julistuksen yhteisvastuusta terrorismin torjunnassa.

Se muistuttaa EU:n perustuslakiluonnoksen I osan artiklan 42 solidaarisuuslausumaa.

Brysselin julistuksen mukaan jäsenmaat "ottavat käyttöön kaikki käytettävissä olevat välineet, mukaan lukien sotilaalliset voimavarat".

Näitä sotilaallisia välineitä tarvitaan julistuksen - ja perustuslakiluonnoksen - mukaan torjumaan terroriuhkaa, suojelemaan demokraattisia instituutioita ja siviiliväestöä mahdolliselta terrorihyökkäykseltä sekä antamaan apua toiselle jäsenmaalle terrorihyökkäyksen tapahtuessa.

Tällä tavalla EU:ta lisämilitarisoidaan terrorismin vastaisen taistelun nimissä.

Julistuksilla sinänsä ei EU:ssa ole juridista merkitystä, mutta paljoon on pääministeri Matti Vanhanen poliittisesti sitoutunut, jos hän on luvannut muille maille Suomesta sotilaallista apua edellä mainittuihin sangen löysästi ilmaistuihin tarkoituksiin.

Jos Suomen hallitus alkaa nyt sanoa, että sitä varten on muutettava rauhanturvalakia (niin että siitä poistetaan pakollinen YK:n mandaatti joukkojen lähettämiseltä vieraisiin maihin), kysymys on suuren luokan hämäyksestä. Rauhanturvalakia halutaan tosi asiassa muuttaa hyökkäysjoukkojen lähettämiseksi vieraisiin maihin EU:n tai Naton päättämissä sotilaallisissa operaatioissa.

EU-johtajien huippukokouksessa olivat esillä johtopäätökset terrorismilta suojautumiseksi.

Siinä asiassa on EU:ssa kahden kerroksen väkeä.

Viisi suurinta maata (Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Italia ja Espanja) ovat päättäneet vaihtaa kaikkein salaisinta tietoa vain keskenään.

Perusteilla ei ole euro-CIA, mutta Brysselissä päätettiin nimetä erityiseksi anti-terrorismin koordinaattoriksi entinen hollantilainen liberaalimeppi Gijs de Vries.