EU turvaa itäkaasuun

Öljyntuottajat eivät ole koskaan tunteneet energiapulaa.
Ne kertovat, että 1970-luvun alussa maailman öljyreservit arvioitiin 700 miljardiksi barreliksi. Sen jälkeen raakaöljyä on käytetty 600 miljardia barrelia, mutta tänään maapallon jäljellä olevat öljyvarat arvioidaan tänään 1100 miljardiksi barreliksi.
Öljy-yhtiöissä uskottiin ennen nyrkkisääntöön, jonka mukaan öljyvaroja on aina ollut tiedossa 30 vuoden kulutusta vastaava määrä. Nykyisin ne uskovat öljyä riittävän aina 50 vuodeksi. Monet muut eivät usko.

Maailma on öljyriippuvainen

Maailman koko energiatarpeesta tyydytetään öljyllä 42 %. Läntisissä OECD-maissa öljyn osuus on suurempi: 54 %. Tulevaisuudessa teollistuneet maat käyttävät muuta energiaa enemmän, ja öljyn käyttö lisääntyy nopeimmin kehitysmaissa.
USA kuluttaa maailman öljyntuotannosta neljänneksen. Maa on öljysyöppö, ja polttoaineet ovat siellä kuluttajille puolta halvempia kuin EU-maissa. Presidentti George W. Bush on Texasin öljymafian miehiä, ja se näkyy muun muassa USA:n suhtautumisena Kioton ilmastosopimukseen: öljyn pitää antaa palaa vapaasti.
Väkirikkaista maista Kiina ja Intia turvaavat kivihiileen. Kehitysmaina niitä eivät sido Kioton määräykset. Kiina, jonka osuus maailman energiankäytöstä on noussut lyhyessä ajassa 7 prosentista 11 prosenttiin, louhii lähes kolmanneksen maailman kivihiilestä, ja hiilen osuus sen energiantuotannosta on lähes 80 %. Samalla tavalla kiviiliriippuvainen on myös Intia.
EU ei ole läheskään energiaomavarainen. Ennustetaan, että neljännesvuosisadan kuluttua EU:n tuontiriippuvaisuus öljystä on yli 90 %, kaasusta 70"% ja kivihiilestä lähes 100 %.

Uusiutuvat energialähteet

EU:n energiapolitiikan vihreän kirjan mukaan eri energialajien osuus unionin energiatarpeesta on (suluissa ennuste vuodelle 2030): öljy 41 % (38 %), maakaasu 22 % (29 %), kiinteät polttoaineet (hiili, turve jne) 16 % (19 %), ydinvoima 15 % (6 %) sekä uusiutuva energia 6 % (8 %). Uusiutuvasta energiasta vesivoiman osuus on kolmannes.
Johtopäätös edellä olevasta on, että öljy säilyttää valta-asemansa, mutta pääosa lisäenergiasta saadaan maakaasusta.
Unioni on eri yhteyksissä asettanut tavoitteeksi tuottaa energiasta 12 % ja sähköstä 22 % uusiutuvilla energiavaroilla. Kun vesivoimaa ei juurikaan voi lisätä, tarvitaan lisää biopolttoaineita, tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa. Asetettuun tavoitteiseen ei päästä ilman EU:n tai jäsenmaiden taloudellista tukea.
Toistaiseksi uusiutuva energia on hävinnyt kilpailun muille energiatuotteille. EU tai sen jäsenvaltiot eivät ole tukeneet uusiutuvien tuotantoa samalla tavalla kuin esimerkiksi hiilentuotantoa. Jättiläismäiset (varsinkin Saksan) valtion tukiaiset hiilelle ovat pois uusien energiamuotojen kehittämisestä.
Sellutehtaiden ansiosta uusiutuvan energian osuus on Suomessa yli 20 %.

Kaasunkäyttö kasvaa

EU:n lähialueilla on paljon kaasuvaroja, mutta silti EU:n tuontiriippuvuus maakaasusta on 50 %. Tuonti kasvaa nopeasti 70 prosenttiin kulutuksesta.
EU:ssa käytettiin viime vuonna maakaasua 484 miljardia kuutiometriä (BCM). Siitä omaa tuotantoa oli 237 BCM ja tuontia 247 BCM.
Tuontimaita olivat Venäjä 126 BCM, Algeria 64 BCM, Norja 49 BCM sekä muut 8 BCM. Venäjän osuus tuonnista oli yli puolet.
Kaasun kysynnän arvioidaan kasvavan vuoteen 2015 mennessä 720 miljardiin kuutiometriin. Samaan aikaan EU-alueen oma tuotanto alenee ja on 220 BCM.
Venäjällä ovat maailman suurimmat kaasuvarat 47,7 TCM (1 TCM=1000 BCM). Pohjois-Afrikan varat ovat 6,6 TCM ja Pohjanmeren (ennen muuta Norjan) 6,3 TCM.
Entisten neuvostotasavaltojen kaasuvarat Kaspian meren jalustassa ovat arviolta 5,8 TCM, ja myös niitä halutaan EU:n käyttöön. Niiden kaasuputkien linjaus on mitä suurimmassa määrin suurvaltapolitiikkaa, sillä varsinkin amerikkalaiset haluavat niiden putkien - ja öljyputkien - kiertävän EU-maihin etelän kautta ohi Venäjän. Tässäkin asiassa länsi syleilee Ukrainaa.
Jos kaasua ei saada lisää Venäjältä, Pohjois-Afrikan ja Norjan kaasuvarat ehtyvät runsaassa parissa kymmenessä vuodessa. Silloin EU:sta tulee entistäkin riippuvaisempi idän kaasusta. Silloin kiihtyy taistelu niukoista luonnonvaroista, ja myös sitä taistelua varten EU ja Nato ovat luomassa euroarmeijaa. 

[ Lehden etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]