EU:lle sanellaan konventissa perustuslakia
ylhäältä alas, pieneltä federalistiselta etujoukolta kansoille.
Konventti tarvitsee työlleen yleistä hyväksyntää
(legitimiteettiä). Siinä tarkoituksessa se on 
toteuttanut pari ns. kvasikuulemista. Parissa
päivässä on kuultu kansalaiset ja sitten vielä
erikseen Euroopan nuoriso.
Kansalaisyhteiskunnan kuulemiseksi oli perustettu 8 ns.
kontaktiryhmää, joiden puheenjohtajina toimivat
konventin presidiumin edustajat. Kansalaisjärjestöinä
kuultiin (niin että tulkkaus oli vain englanniksi ja
ranskaksi) 1) alueiden ja paikallisyhteisöjen, 2)
kulttuurin, 3) "yhteiskunnan", 4) tieteen, 5)
ihmisoikeusliikkeiden, 6) ympäristöliikkeiden ja 7)
kehitysalan järjestöjen edustajia sekä vielä 8)
kansalaisten ja toimielinten suhteesta kiinnostuneiden
järjestöjen edustajia.
Kansalaisjärjestöistä kuultiin vain ”eurooppalaisia"
järjestöjä, joista monet ovat EU:n itsensä
rahoittamia ja sen äänen kuljettajia. Niiden
kansalaisjärjestöjen ääni ei kuulunut, joilla ei ole
ylikansallista äänitorvea Brysselissä.
Kansalaisfoorumissa eli konventin täysistunnossa
(24-25.6) kuultiin kontaktiryhmien valitsemat
puhujat.
Sen jälkeen oli virallisesti kuultu EU:n
monisatamiljoonaisen väestön vapaan kansalaistoiminnan
edustajien kanta EU:n perustuslakiin, eikä heitä
tarvitse enää kuulla.
Nuorisokonventti
Toinen vastaava kvasikuuleminen oli nuorisokonventti,
joka järjestettiin heinäkuun toisella viikolla. Sen
jälkeen oli kuultu myös lähes satamiljoonainen
eurooppalainen nuoriso.
Nuorisoedustajien valinnassa oli sama hegemoninen
ylivalta kuin valittaessa varsinaisen konventin
jäseniä, ja niin ollen myös nuorisokonventti oli
epäedustava. Se ei antanut oikeaa kuvaa nuorten
EU-kansalaisten mielipiteistä.
Kuulemisen metodi ei tee mahdolliseksi aitoa
vuorovaikutusta. Mutta perustuslain
legitimisoimistarpeisiin riittää vähäisempikin
vuorovaikutus.
Konventin omat työryhmät
Kaikkinainen perustuslain valmistelu on tiukasti
politbyroon käsissä. Presidiumin edustajat johtavat
myös konventin työryhmiä perustuslain yksittäisten
osien valmistelemiseksi.
Niitä on perustettu kuusi, ja syksyllä neljä
lisää.
Niiden työstä raportoidaan, että hakijamaiden,
hallitusten ja kansallisten parlamenttien edustajat
eivät käytä paljon puheenvuoroja. He ovat joutuneet
pelaamaan liittovaltiopeliä niin että on siirrytty
pienestä kaukalosta isoon, eivätkä he - ainakaan
tässä vaiheessa - hallitse "eurooppalaista"
kokoustelumetodia.
Kun työryhmien puheita ei tulkita kaikille kielille,
EU:lle valmistellaan perustuslakia ilman että
valmistelijoilla on tilaisuus käyttää
äidinkieltään. Juridisten tekstien kyseessä ollen se
on monille ylivoimainen tehtävä.
