EU:n komissiolla on monopolioikeus lakialoitteisiin. Se antoi tammikuussa 2004 jäsenmaiden ja europarlamentin yhteiseen käsittelyyn direktiiviehdotuksen palveluiden sisämarkkinoista.

Eduskunta antoi lokakuun puolivälissä direktiivistä lausunnon hallitukselle, joka päättää Suomen kannasta neuvostossa. Se otti myönteisen kannan palveluiden entistä vapaamman kaupan puolesta. Vaikka nähtiin myös ongelmia, eduskunnalla oli luja usko siihen, että vapaa palvelukauppa tekee eurokansalaiset nykyistä onnellisemmiksi.

Asia tulee yhteispäätösmenettelyssä myös Euroopan parlamentin käsittelyyn. Sillä on siinä yhteydessä direktiiviin veto-oikeus: jos lopputulos ei tyydytä sen oikeistolaista enemmistöä, direktiiviä ei tule.

Direktiivi koskee taloudellisia (käytännössä maksullisia) palveluja. Halutaan turvata palveluliiketoiminnan yhdenmukaiset edellytykset kaikissa jäsenmaissa. Halutaan palveluille yhdet yhteiset markkinat eli yhteismarkkinat.

Direktiivi ei koske aloja, joilla kilpailu "turvataan" muilla direktiiveillä. Näitä aloja ovat esimerkiksi pankit, vakuutusyhtiöt, sähköinen viestintä ja pääosa erilaisista kuljetuspalveluista (mm. taksit).

Kun monissa maissa sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut eivät ole liiketoimintaa, direktiivin puolustajat sanovat, ettei sen johdosta huononneta pohjoismaisia julkisia palveluja eikä pakoteta yksityistämään ja kilpailuttamaan niitä. Jos on sellaisia paineita, ne ovat peräisin vallitsevasta ideologiasta, joka on uusliberalismia ja globalisaatiota.

Jos palvelujen tarjoaja sijoittautuu pysyvästi Suomeen, sen on noudatettava Suomen lakeja ja hallinnollisia vaatimuksia. Siltä osin asia on yksiselitteinen

Ongelmallisempi on tilanne, jos palvelutarjoaja ei sijoittaudu Suomeen vaan tarjoaa täällä palveluja vain "tilapäisesti".

Se, mitä on tilapäinen, on ratkaisevan tärkeä kysymys, mutta sitä ei ole palveludirektiivissä määritelty.

Tilapäiselle palvelujen tarjoamiselle on eri säännöt kuin pysyvälle sijoittautumiselle. Niiden osalta noudatetaan ns. alkuperämaan periaatetta. Sen mukaan palveluntarjoajaa sitovat lähtömaan lait ja sopimukset.

Eli jos virolainen yritys tarjoaa Suomeen tilapäisiä palveluja, niihin ei sovelleta Suomen vaan Viron lakeja ja määräyksiä. Yrityksen toimintaa valvovat Viron viranomaiset, eivät Suomen.

Jos suomalainen yritys haluaa kiertää Suomen lakeja, se voi perustaa tytäryhtiön tai työnvuokrausfirman Viroon tai muuhun EU-maahan, jossa on löysemmät lait ja valvonta.

Alkuperämaan lakien soveltamista koskevia poikkeuksia, joiden mukaan sovelletaan aina työntekomaan määräyksiä, ovat muun muassa postin, sähkön, kaasun ja veden jakelu sekä sosiaaliturva.

Myöskään lähetettyihin työntekijöihin ei sovelleta lähtömaan lakeja ja säännöksiä.

Jos palvelua tarjoava ulkomainen yritys lähettää Suomeen tilapäistä palvelua suorittamaan työntekijöitä, he ovat lähetettyjä työntekijöitä ja heihin sovelletaan EU:n lähetettyjen työntekijöiden direktiiviä.

Ulkomainen yritys voi siis suorittaa Suomessa palveludirektiivin mukaista tilapäistä toimintaa kotimaansa määräysten mukaan, mutta jos se lähettää sitä varten maahan työntekijöitä, heidän tulee olla mainitun direktiivin tarkoittamia lähetettyjä työntekijöitä.

Lähetettyjen työntekijöiden työehtoihin ja -oloihin sovelletaan sitä, mitä asioista on säädetty työskentelyvaltiossa. Keskeisiä työehtoja ovat vähimmäispalkat ja ylityökorvaukset, työaika, vuosilomat, työturvallisuus ja työterveys. Näiden ehtojen soveltamista valvovat työntekomaan viranomaiset. Sitä varten suomalaisilla viranomaisilla pitää olla kunnossa yhteydet ulkomaille (samoin kuin yhteinen kieli, mikä jonkun Liettuan tai Puolan tapauksessa on ongelmallista).

Kun lähetetyt työntekijät eivät edusta työvoiman vaan palvelusten liikkuvuutta, heiltä ei vaadita työlupaa (toisin kuin vappuun 2006 saakka vaaditaan tavallisilta työntekijöiltä).

EU:n palveludirektiivin ongelmana ovat tilapäisten palvelujen tarjoajat, jotka saavat tarjota palveluja osin alkuperämaan ja osin kohdemaan ehdoilla. Näiden ehtojen valvontaa tehdään ketjun eri päissä eri lainsäädännön mukaan. Kun on monta valvontaa, ei ole mitään valvontaa.

Ongelman muodostaa myös EU:n laajeneminen maihin, joissa palkkataso on puolet tai alle puolet Suomen palkkatasosta. Niiden maiden työläisillä saattaa olla suuri houkutus toimia halpatyövoimana lähettävän maan löysillä työehdoilla, vaikka se olisi palveludirektiivin vastaista ja laitonta. On pelättävissä työmarkkinoiden kaikkinainen harmaantuminen ja pimeytyminen.